Työmatkani sisältää 20km hiekkatietä jonka talvikunnosta minulla ei ole vielä tarkkaa tietoa. Kuitenkin suorittaessani kvantitatiivista tutkimusta naapuruston autokannasta totesin nelivetoisten ajoneuvojen olevan suuri enemmistö, jos kaupungista mökeilleen saapuvia saksalaisilla premium autoilla ajelevia, tyhjiä kaljatölkkejä ikkunastaan kylväviä hyppyritukkapoikia ei lasketa. Tutkimukseni johtopäätös oli että, perheeseen tarvitaan vähintäänkin yksi neliveto, jolla taataan ainakin yhden säännöllisen palkkapussin saapuminen talousrahastoon jopa oletetun ilmastonmuutoksen aiheuttamien sään ääri-ilmiöiden yllättäessä juhannuksena.
Vaihtoehdot olivat vähissä, ja viimeisen ratkaisun Ladan eduksi teki tutustuminen varaosien saatavuuteen. Ei voi kuin ihailla kuinka Ladaan saa kaiken mitä tarvitsee ja vielä vähän enemmänkin.. Perheeseen haettiin siis kesäaikain työmatkakulkineen ja kakkosauton, urhoollisen vuosimallin 1989 Nissan Micran kaveriksi vuosimallin 1991 Lada Niva. Jo ensikertaa istuessani tuon majesteettisen luomuksen kyytiin, tunsin välitöntä sielujen sympatiaa sen vaatimatonta ulkonäköä, nöyrästi käskyjä tottelevia, pelkistettyjä ohjainlaitteita ja yksinkertaista, toimivaa ja kunnossapidettävää tekniikkaa kohtaan. Ja mikä parasta: auto tuoksui Ladalta.
170km matka-ajoa, vaihtelevia nopeuksia ja keliolosuhteita. Auringon porotusta ja ukkoskuuroja. Näitä sisälsi ensimmäinen matkani Ladalla. Polttoaine meinasi loppua kun tankkauspaikaksi suunnittelemillani huoltoasemilla oli sähkökatkot, joten autonhakumatkasta saatiin vielä ensimmäinen (mutta ei varmasti viimeinen) yhteinen seikkailumme Ladan kanssa. Tämän jälkeen lada on ollut vaihtelevassa testikäytössä: vetoautona venetrailerille ja leikkikaluna ympäri pihaa ajellessa alennusvaihde päällä. Niin kauan kuin kelit sallii ja Lada ei ole vielä talvikunnossa, Nissan toimittaa pääauton virkaa ja Lada saa osakseen hellää huolenpitoa tulevan talven varalle.
Ulkoisesti auto on kohtuullisessa kunnossa. Isompia ruostekohtia ei ole, vain muutama lommo ja pintaruostetta jotka pitäisi hoitaa kuntoon ennen syksyn sateita. Ovien avaimet olivat edelliseltä omistajalta kadonneet. Tämän seurauksena ensimmäinen tilaukseni Mansemotorsille ja uudet lukot tulemaan. Takakontin luukun lukon vaihtoon taisi mennä hurjat 5min. Ensimmäinen etuovi oli aavistuksen hitaampi ja rikki meni ainoastaan ikkunaveivin lukitusmuovirinkula. Jotain pitää aina rikkoa että toimintaperiaate selviää. Toisen oven lukon vaihdossa ovenkahvan pultti oli ruostunut tiukasti mutteriin, ja houkutteluyrityksistäni huolimatta se napsahti poikki. Kaipa sen vielä kuntoon saisi kun kerkeäisi laittaa, mutta taitaa olla taas varaosatilauksen paikka... Seuraavana olisi vuorossa puhaltimen moottorin vaihto ja vähän sähkötöitä kun täytyy selvittää miksi ajovalot pimenevät välillä kesken ajon. Veneen haku pimeällä Ladalla illan hämärässä aiheutti jännitystä elämään. Seikkailu nro. 2.
Tulevaisuuden suunnitelmissa olisi hommata konepeltin ilmanottoaukon päälle scooppi suojaamaan lumelta, kunnolliset talvirenkaat alkuperäisten tilalle, sekä etupenkkien vaihto. Joku on asentanut Ladaan etupenkit joissa ei ole kippiä, ja takapenkki on välttämättömyys kun turvaistuin pitäisi saada jonnekin. Ja nyt se tärkein eli kuva:
Loppuun vielä uuden ladistin mieleen tullut kysymys: Kuinka suuri täristys Nivalla on normaalia liikkeellelähdössä? Koeajoin kaksi autoa ja molemmissa oli suunnilleen samanlainen että liikkeellelähtiessä auto taräisee, pärisee ja värisee huomattavasti enemmän kuin ajaessa. Autossani myös tietyllä nopeusalueella, ehkä jossain välillä 60-80km/h ilmenee tärinää jossain päin autoa, mutta ei onneksi ainakaan vielä kovin voimakasta. Onko tämä ominaisuus?
Ystävällisin terveisin
Tuore ladisti
Aivonen
