Lada oli saatava, matkakertomus

[ropaaja]

Koko ikäni olen jotenkin ihaillut tätä Neuvostoliiton autoteollisuuden veturia ja omalla tavallaan
pientä ihmettä.
Eihän sitä nuorena tosin kehdannut ajatellakaan ostaa, pikkuporvariperhe kun oli takana.
Mutta kun oli neljäkymmentäviisi vuotta mittarissa niin jo elämään osaa suhtautua huumorillakin.
Elämäni nainen on inkerinsuomalainen ja hänen (ja minun vanhempieni) kotikonnuilla Karjalassa ja Inkerinmaalla oli käyty monet kerrat
ja monet ystävät sieltä saatu.
Ok, yksi ystäväni Harri halusi kerran lähteä myös mukaan. Mutta autoa ei ollutkaan, Harrin paku oli turboremontissa ja
meidän pikkuauto lainassa.
Ostettiin Lada 1500s paikallisesta autoliikkeentapaisesta.
Vakuutukset ja luvat kuntoon, tosin en ottanut täyskaskoa, se olisi maksanut noin 600 euroa per vuosi ja kun auto
oli maksanut vaan neljäsataaviiskymppiä niin sitä en ottanut.
Matka sujui ihan hyvin tosin Viipurin paikkeilla oltiin ajaa kolareita koska tosi tiheät savut veti näkyvyyden nollille.
Ne metsäpalot siellä kyti silloin.
Mutta suojelus taisi olla mukana ja parinkymmenen kilometrin päästä jos selkeni. Se savu muuten oli niin sankka että
hyvä jos lasinpyyhkijät näki.
Gatzinaan asti ajeltiin, noin viiskyt kilometriä Pietarista etelään.
Ystävien luo kylään ja sillai.
Yksi päivä mentiin paikalliseen autotarvikeliikkeeseen ostelemaan tarvikkeita.
Ladamme automaattiryypyn bimetallijousihan oli oiennut vuosien saatossa, ryypyä sai Latikka liikaa ja kyseltiin uutta kaasutinta tytöiltä.
(Muuten jos suomalaisetkin autotarvikemyyjät olis saman näköisiä- kolme blondia- kävisin joka päivä)
Tytöt kysyi mikä malli? Ok 2105 vm.94. Ok mutta katalysaattori? Nivasmoshna! Mahdotonta! Eikä mitään
katteja tai automaattiryyppyjä voi olla. Näytin vielä että kyllä se tuossa kadulla seisoo.
Kaksi tytsiä kantoi lisää kaasuttimia varastosta, ne itsekin rupesi nauramaan koko jutulle lopuksi ja todettiin että
meillä on varmaan se super- vientimalli, ei voi mitään.
Tulpat ja pyyhkijät ostettiin ja tytöt totesi että hieno Lada teillä ja kerrottiin että huumorimielellähän
liikenteessä ollaan ja toivottivat tervetulleeksi uudestaan ja hyvää matkaa.
Lada on ihan mahtava auto jossain muhkuraisilla teillä mutta meidän tasaisilla paanoilla soutelee sinne tänne.
No mut eipä ainakaan nukuta.
Hyvä peli oli ja unelmissa olis hankkia se Viipurin taksimalli eli 1300 tai 1500 tai jopa 1600 ässä se parivaloinen
harrasteautoksi. Virosta niitä muuten nyt saapi, on ihmiset siellä rahapulassa, sääli sinänsä.
Tämmöinen tarina meikäläiseltä.