Tervehdykset toivottelen.
Oskarinkokoisina poikanallukoina olimme usein uimassa paikallisessa lahdenpoukamassa jossa kyläläiset pitivät kalanpyytöjään. Taas kerran ollessamme uintireissulla lahden rantoja meloskeli veneellä isä poikansa kanssa ja kokivat kalanpyydystimiä. "Isä hei, huusi poika, täällä on katiska" "Onko siinä kaloja" kysyi isä. "Ei, vain muutama pikku sintti" vastasi poika. "Se on sitten naapurin katiska" totesi mies. "Isää täällä on taas katiska ja siinä on paljon kaloja, ompa seassa moniaita isompiakin" "No, se on meijän katiska" sanoi siihen meloja, nosti pyydön ylös, tyhjensi kalat veneen pohjalle ja pani sen takaisin veteen. Näin toimien he kävivät lahdelman kaikki pyyntivalineet läpi.
Kalanpyyntiä.
Kalanpyyntiä.
Meijän Ukki tietää vanhasta Ladasta melkein kaiken, kun sen velipoika on nähnyt jälet 
Re: Kalanpyyntiä.
Tervehdykset toivottelen.
Kalastuksesta lisää sellainen pieni surkuhupaisa tarina joka kertoo siitä, että roskaakin saadaan kaupaksi kun se laitetaan ns. komiaan pakettiin hyvin maustettuna ja kehuttuna. Tapahtui 60--70 luvuilla kun paikallisella paperi- ja sellutehtaalla ei ollut vielä kunnollisia jäteveden puhdistuslaitteita ja se laski vedet sellaisenaan jokeen joka vei ne Oululaisten juotavaksi. Tämä likaantuminen oli alkanut jo 1900 luvun alusta jolloin Fapriiki perustettiin. Tehtaan alapuoleinen joki oli niin saastunut, että olipa millainen myrsky tahansa ei vesi aaltoillut kuin aivan loivasti ilman minkäänlaisia pärskeitä. Moottorilla ajettaessa syntyi vain vaahtovana joka säilyi tuntitolkulla. Lentokoneesta näki kun joki oli koko matkalta järvensuulle asti sellaisen harmaanruskean mönjän näköinen. Kesäisin kalat olivat niin pökerryksissä, että niitä sai rannoilta käsin kiinni. Joesta ei kukaan kalastanut, koska kalat maistuivat niin pahalle, että eihän niitä syönyt kukaan, ne eivät kelvanneet edes kissoille eikä rotille. Kuitenkin eräs paikallinen osapäivä kalastaja pyydysteli kaloja ja kysyttäessä söikö hän itse niitä vastaus oli:"Eihän näitä syö hullutkaan" Minä vien kalat paikalliseen hotelli/ravintolaan jonne ne kelpaavat ja maksavat niistä vielä melko mukavan hinnan. On tullut oikein kiitoskirjeitä ja kortteja ihan Helsinkiä myöten miten aromikkaita, mureita ja pehmyt lihaisia kalapihvit ovat olleet. Rantavedestä kiinni otetulta kalalta irtosivat lihat ruodosta kun elävää kalaa ravisti pyrstöstä. Kalaa menisi kaupaksi kuinka paljon tahansa tähän ravintolaan. Yli jääneet hauet se möi toisille ravintoloille. Sitä ei siihen aikaan tutkittu olivatko ja miten paljon terveydelle vaarallisia. Kun tehdas sai uudenlaiset valmistusmenetelmät ja nyky aikaiset puhdistuslaitteet on joki ja järvi tällä hetkellä puhdistunut niin hyvin, että vesi on isolla selällä jo juomakelpoista. Mikä parhainta kalat ovat syömäkelpoisia ja lajirunsaus on kasvanut. Esim. kuha joka oli jo loppunut on palannut istutusten avulla takaisin ja voi hyvin.
Kalastuksesta lisää sellainen pieni surkuhupaisa tarina joka kertoo siitä, että roskaakin saadaan kaupaksi kun se laitetaan ns. komiaan pakettiin hyvin maustettuna ja kehuttuna. Tapahtui 60--70 luvuilla kun paikallisella paperi- ja sellutehtaalla ei ollut vielä kunnollisia jäteveden puhdistuslaitteita ja se laski vedet sellaisenaan jokeen joka vei ne Oululaisten juotavaksi. Tämä likaantuminen oli alkanut jo 1900 luvun alusta jolloin Fapriiki perustettiin. Tehtaan alapuoleinen joki oli niin saastunut, että olipa millainen myrsky tahansa ei vesi aaltoillut kuin aivan loivasti ilman minkäänlaisia pärskeitä. Moottorilla ajettaessa syntyi vain vaahtovana joka säilyi tuntitolkulla. Lentokoneesta näki kun joki oli koko matkalta järvensuulle asti sellaisen harmaanruskean mönjän näköinen. Kesäisin kalat olivat niin pökerryksissä, että niitä sai rannoilta käsin kiinni. Joesta ei kukaan kalastanut, koska kalat maistuivat niin pahalle, että eihän niitä syönyt kukaan, ne eivät kelvanneet edes kissoille eikä rotille. Kuitenkin eräs paikallinen osapäivä kalastaja pyydysteli kaloja ja kysyttäessä söikö hän itse niitä vastaus oli:"Eihän näitä syö hullutkaan" Minä vien kalat paikalliseen hotelli/ravintolaan jonne ne kelpaavat ja maksavat niistä vielä melko mukavan hinnan. On tullut oikein kiitoskirjeitä ja kortteja ihan Helsinkiä myöten miten aromikkaita, mureita ja pehmyt lihaisia kalapihvit ovat olleet. Rantavedestä kiinni otetulta kalalta irtosivat lihat ruodosta kun elävää kalaa ravisti pyrstöstä. Kalaa menisi kaupaksi kuinka paljon tahansa tähän ravintolaan. Yli jääneet hauet se möi toisille ravintoloille. Sitä ei siihen aikaan tutkittu olivatko ja miten paljon terveydelle vaarallisia. Kun tehdas sai uudenlaiset valmistusmenetelmät ja nyky aikaiset puhdistuslaitteet on joki ja järvi tällä hetkellä puhdistunut niin hyvin, että vesi on isolla selällä jo juomakelpoista. Mikä parhainta kalat ovat syömäkelpoisia ja lajirunsaus on kasvanut. Esim. kuha joka oli jo loppunut on palannut istutusten avulla takaisin ja voi hyvin.
Meijän Ukki tietää vanhasta Ladasta melkein kaiken, kun sen velipoika on nähnyt jälet