Ulkopuolelta katsottuna auto on ihan tosi pienen näköinen. Kiinnostavaa on se, että se taitaa olla kokonsa puolesta samaa luokkaa kuin KIA Picanto, mutta näyttää huomattavasti kapeammalta. Kapeutta ei kuitenkaan huomaa auton sisällä, joka on jotenkin outoa. Allekirjoittanut 178cm pitkä kuski sai helposti hyvän ajoasennon eikä lyhyemmällä ja kauniimmalla apukuskilla ollut myöskään vaikeuksia. Hartiat eivät osuneet yhteen, mutta vaikea tietty sanoa miten kaksi bodaria viihtyisi autossa.
Ohjaimet olivat kevyitä käyttää ja päälimmäisenä tuli mieleen, että kyseessä on nimenomaan työkalu jolla pääsee helposti ja halvasti paikasta A paikkaan B sen enempää vipujen ja vipstaakien kanssa tanistamatta. Ohjaamo oli ihan kohtuullisesti varustettu, mitään vikaa ei sisustuksessa ollut, mitä nyt keskelle kojelautaa sijaitsevat mittarit hiukan häiritsivät alkuun, mutta niihinkin tottui. Penkit olivat riittävän mukavat.
Tässä kuva kojelaudasta:
Autossa oli ilmastointi, joka todellakin tuli tarpeen Rodoksen saaren tulikuumassa pätsissä. Hyvin toimi ja piti päät kylmänä.
Auton jousitus toimi ihan hyvin, sisällä ei ollut mitenkään erityisen hiljaista, muttei ajometeli häiritsevääkään ollut. Vauhti pysyi alle 120kmh joten vaikea sanoa mitä auto sanoo jos lujempaa ajaa. Kurveihin ei uskaltanut mennä mitenkään erityisen lujaa, mutta eipä tämä mikään urheiluauto olekkaan, hyvin auto silti tiellä pysyi eikä jousitus mitenkään huonolta tuntunut.
Huonointa autossa oli moottori, aika laiska vehje on kyseessä. Edes kierrättämällä ei juurikaan saanut mitään merkittävää aikaseksi. Vaikea sanoa oliko autossa 0,8 litrainen kolmonen vaiko 1,0 litrainen nelipyttyinen kone, veikkaan pienempää. Auto pysyi silti hyvin liikenteen mukana ja kiipesi jyrkätkin vuorenrinteet ylös kunhan löysi oikean vaihteen. Voi olla että tottuminen 110 heppaiseen kaksilitraiseen Volvoon on hemmotellut allekirjoittaneen pilalle. Toisaalta, kulutus oli jatkuvasta ilmastoinnista ja vuoren rinteitä ylös ja alas ajelemisesta huolimatta erittäin alhainen, jossain kuuden-seitsemän kieppeillä.
On myös hyvin mahdollista että autossa oli saarta vaivaavan pölyn tukkima ilmansuodatin.
Jarrut toimivat ihan hyvin, joskaan en luottanut niihin vuorilta laskeutuessa, eipä taida useimpienkaan autojen jarrut olla sellaisia että ne kestäisivät jatkuvaa jarrutusta sellaisia aikoja. Moottorijarrutus sai vuorikipeilijät kuitenkin turvallisesti perille.
Yhteenvetona sanoisin, että kyseessä on mitä mainioin kauppakassi tai työmatkavehje. Varsinkin jos tarkoituksena on enimmäkseen siirtää yksi tai kaksi ihmistä paikasta A paikkaan B kaupunkialueella pienin kustannuksin. Mikäli vaikkapa työmatkaan kuuluu moottoritieajoa, voi auto kuitenkin osoittautua hieman liian pieneksi ja kulutuskin noussee.
Hinta Suomessa nousee kuitenkin aika korkeaksi, varsinkin jos ostaa litraisen version ilmastoinnila. Saksassa kallein versio on kuitenkin kymppitonnin luokkaa, eli ihan kohtuullinen. Saisi autovero hiukan laskea niin tässäkin olisi enemmän järkeä.
Mutta, kun bensan hinta jatkaa nousuaan ja tuskin tulee kovinkaan paljon alas, voi tällaisen pienen vehkeen hankkiminen vaikuttaa oikeen erityisen fiksulta ostokselta. Auto on ihan riittävän iso neljälle ja minusta Suomessa voitaisiin hyvällä omatunnolla ohjata autonostajia vaikkapa verotuksella kohti tämmöisiä pikkuautoja.
Kenelle voisin suositella? Jos tarvitsee halvan ja luotettavan työmatka-auton eikä tarvitse kullin pidentäjää, voi Matiz olla hyvä vaihtoehto. Samoin vaikkapa perheen kakkosautoksi auto voi sopia. Jos kuitenkin ajaa enemmän pitkiä matkoja, tarvitsee paljon tilaa ja ajaa maantieajoa, voi vaikkapa Lada 110 olla parempi vaihtoehto.
muuten noin nykyaikaiset korimuodot voi normaalikäytössä ihan mennäkin
"Suurin osa kalustosta on ulkotiloissa olosuhteiden pakosta, mutta se lohduttaa vähän kun kalusto huononee kuitenkin hitaammin kuin prässissä" (tai tuningissa)
