Ladaboard

onko kokemuksia "ihmeellisistä"auton ostajista

eli olet myymässä esim.100€ autoa ja ostaja tulee ostamaan uudenveroista tai ostajalla ei olekkaan rahaa.....

Ei varsinaisesti, mutta yhden auton ostaja vei turhia jahkailematta, alle puolen tunnin päästä siitä kun menin häntä vastaan oli jo rahat kourassa. Koeajoakin oli noin 400m.

aon kirjoitti:Ei varsinaisesti, mutta yhden auton ostaja vei turhia jahkailematta, alle puolen tunnin päästä siitä kun menin häntä vastaan oli jo rahat kourassa. Koeajoakin oli noin 400m.

Tommosia ostajia mä olen kohdannut paljonkin, hyvä juttu!

meillä oli juuri leimattu 2.0 sierra myynnissä 150€ ja ostajia kävi katselemassa aika monia ja todella moni valitti/huomautti maalipinnasta jonka aurinko oli haalistanut ja parista ruostepilkusta mitkä menee voortissa kauneuspilkkuina
kyllä kuulis että jo hinnasta osattais päätellä että jos auto juuri katastttu ja toimii ni se ei välttämättä ole kuin uusi ainakaan jos hintaa 150€

ja tossa paripäivää sitten kävi "ostaja" koeajamassa meitin varmari lallia ja kun koeajo oli tehty ja piti kaupanvääntöä alkaa suorittamaan niin ilmeni että
pojalla ei olekkaan rahaa eikä aikomustakaan ostaa autoa

tosin on vielä ihmsiä jotka ei turhia kohella koeajo jos sitäkään ja nimipaperiin ja autovaihtaa omistajaa(ovat vaan aika harvassa)

meillä kävi yks ostamassa rellun paskan (R19) ja oltii puhelimes sovittu hinnaksi 200 e. no se tuli puolen tunnin päästä laitto rahat kouraan ja kirjotettii paperit ja sit läks. ei käyny ees koe ajol.

On noita hiippareita meidänkin pihalla näkynyt, mutta onneksi omia autoja myydessä on sattunut aina noita "helppoja" ostajia. Corollan kun myin viime syksynä, niin ostaja tuli katsomaan sitä klo 22 aikoihin illalla ja totesi lyhyen koeajon jälkeen että "kyllä mä tällä voin ajaa, ostetaan pois"

kyllähän noita on käyny, mut sillee et ovat myös ostaneet.

ei ladaa ostaessa paljon tarvii miettiä, sen joko ostaa tai ei, usein ite jätän kurkkaamatta konetilaankin, jos en sitten satu katsomaan tyyppikilpeä...

mutta joo erikoisia ostajia oli kerran kun nuoret pojjaat uudeltamaalta tuli mersulla kattomaan mun 1200S Ladaa, monta tuntia ne pyöri ja ihmetteli että ostaako vai ei, ja sit päättivät lopulta ostaa.

Vähän merkillinen mies oli se joka vanhan vikaisen liteaceni osti.
Auto meni kyllä kaupaksi pyydetyllä hinnalla mutta kesti 7 kuukautta ennenkuin äijä haki sen.
Joku virolainen trokari se oli, kai se laivasi sen johonkin vinkuintiaan.

Oikeastaan poikkeuksetta ovat autojeni ostajat (mitähän olisi jotain 50 kpl tai 60 mutta alle 100) olleet hyviä tyyppejä ja osa jopa uskomattoman hyviä. Yksi on jäänyt ehkä mieleen kun kävi eräs herrasmies kuplan ostamassa. Hierottiin siinä paperit kohdilleen ja saatiin vielä toinen kuusvolttinen etutuikkukin jotakuinkin palamaan ja otettiin lämmittävät sumpit, pakkasta kun varmaan parikymmentä ainakin oli. Sitten ei muuta kuin kaveri autoon puolilta öin ja kertaistumalta Helsingistä jonnekin Lapin perukoille.

Niin ja romuttamolle vein kerran erään hylsyn, josta 500 mk tarjosivat kun oli takaluukku kuin uudessa. Ostajakin oli jo paikalla (siis sen takaluukun kannen, oli ennalta sovittu diili ja väri ja kaikki täsmäsi) ja sitten sitä romua piti vielä alkaa sillä koukkuhärvelillä muualle siirrellä. No, se koukku sitten lipes niin että koko takahutlari oli aivan entinen. Yks jos toinenkin kirosana siinä lenteli. Ei tosin itteltäni, hyvä kun en housuun kussu kun niin hauskaa oli.

Kerran oli kanssa mielenkiintoinen tilanne kun isä ja poika tuli yhtä vanhaa pommia kattelemaan. Mitään eivät puhuneet ja ihmettelivät tunnin tai ehkä parikin autoa ja sitten isä sanoi että "ei" ja menivät sen sileän tien. No, meni taas tunti tai pari ja vieno pojan ääni soitti ja sano, että "kyllä voisin sen ostaa nyt kun iskä ei enää tule mukaan, ei kai sitä koeajaa tarvitse. Tai, no jos automaatille saan sillä mennä."

Sivuhuomautuksena muuten, että näitähän onkin tosi kiva alkaa muistella tälviisii.

joskus myin bisnesmiehelle skoda 120:n
kerroin missä auto on ja annoin paperit (ei onneksi ollut enää kilvissä) avaimet ja huoltokirjan
kaksivuotta myöhemmin näin ostajaa ja ilmoitin että se sinun autosi on vieläkin hakematta ja paikalle aletaan kaivamaan järveä
romu on haettava pois tai kuskataan kaatopaikalle ja siirtokulut peritään omistajalta
no bisnesmieshän totesi ettei auto ole koskaan hänen nimissään ollutkaan ja hän ei sitä saa haettua
tosin lupasi että saan yrittää etsiä sille ostajaa tai jotain muuta ilmaista ratkaisua
no kyllähän lopulta löysin ostajan joka suostui ostamaan auton ilman papereita ja avaimia
tälläkertaa menin mukaan vahtimaan että auto todellakin haettiin pois
parastahan tapauksessa on tietenkin se että molemmat ostajat maksoivat käteisellä sen mitä siitä pyysin!

pressa kirjoitti:joskus myin bisnesmiehelle skoda 120:n
kerroin missä auto on ja annoin paperit (ei onneksi ollut enää kilvissä) avaimet ja huoltokirjan
kaksivuotta myöhemmin näin ostajaa ja ilmoitin että se sinun autosi on vieläkin hakematta ja paikalle aletaan kaivamaan järveä
romu on haettava pois tai kuskataan kaatopaikalle ja siirtokulut peritään omistajalta
no bisnesmieshän totesi ettei auto ole koskaan hänen nimissään ollutkaan ja hän ei sitä saa haettua
tosin lupasi että saan yrittää etsiä sille ostajaa tai jotain muuta ilmaista ratkaisua
no kyllähän lopulta löysin ostajan joka suostui ostamaan auton ilman papereita ja avaimia
tälläkertaa menin mukaan vahtimaan että auto todellakin haettiin pois
parastahan tapauksessa on tietenkin se että molemmat ostajat maksoivat käteisellä sen mitä siitä pyysin!

varmasti helppoa myydä autoa ilman papereita ,avaimia ja vakuutella että se on oma ja laillinen

no onneksi vielä jossain on ostajiakin nimittäin niitä oikeita ostajia

Muistuipa eräs tarina muutaman vuoden takaa mieleen. Olin silloin ottanut kesäautoksi vanhan mitsu tredian, jonka eräs naisihminen oli kaahannut loppuun/puuhun jne.. Keula oli siis oiottu lekalla vähän paremmaksi, vaihteet meni runttaamalla jos meni, öljyä poltti vähintään litran satasella (jäteöljylle käyttöä). Kone oli niinkin isossa autossa about kolmesataatuhatta ajettu 1.4. Värinä autossa oli sellainen inhottavan vihreä, joskin puolet maalipinnasta oli ruosteen peitossa. jarrut sentään pelasi

No kun sittes syksyllä oli rahaa ja tuli hommattua vähän parempi menopeli, niin pitihän tuota alkaa myymään, ajoaikaakin oli vielä yli kuukausi, ja romikselle vienti maksoi siihen aikaan kuitenkin.

Kepön ilmoitukseen oli tasan yksi kiinnostunut, äijä sitten soitteli parin kolmen viikon ajan ilmeellisiin aikoihin (mm. keskellä yötä) tyyliin "vieläkö sulla se auto on" ja "mahtuuko takapenkille sitikan kone"...

Siinä sitten olin jo valmistautunut pahimpaan, eli ajamaan romun romikselle mihin se olisi jo toki kuulunut. Sitten äijä taas soittaa, ja kertoo tulevansa samana iltapäivänä kattomaan.

Eihän siinä mitään, parin minuutin sahaamisen jälkeen auto starttasi kunnon savupilven kera, ja alettiin siinä yhdessä ihmetteleen bensan hajua (savupilvihän toki tuollaisessa kuului asiaan joten sitä ei ihmetelty). Syykin selvisi pian, bensaletku oli haljennut ja ruikki bensaa epäilyttävän lähelle virranjakajaa. Tämä ei kuitenkaan tuntunut ostajaa haittaavan, kuin ei myöskään pakkausteipillä korjattu vesiletku, josta sentään ystävällisesti mainitsin.

Täytyy sanoa, että hiukan siinä loppuilta kului kauppaa ihmetellessä ja 350mk rikkaampana, lyhyen koeajon jälkeen kun oli ostajalla jo kiire papereita tekeen. Mutta tarvetta oli ilmeisesti saada sitikan kone suomen toiselta puolen toiselle, ja arveli kyseisen rassin siihen sopivan

On ollu ihmeellisä ostajia & myyjiä. Harhaanjohtavat myyjät tuntuvat olevan nykyään kovin yleisiä. Kaikki on aina puhelimessa naisen käytöstä ja ruosteettomia Tulee turhaa ajoa

Minä en kyllä heti suinpäin rientäisi ostamaan naisen käytössä ollutta autoa, sen verran on tullut sitäkin touhua nähtyä että moni miehen käytössä ollut auto on varmasti paremmassa kunnossa vaikka ei olisikaan yhtä siisti.