Muistuipa eräs tarina muutaman vuoden takaa mieleen. Olin silloin ottanut kesäautoksi vanhan mitsu tredian, jonka eräs naisihminen oli kaahannut loppuun/puuhun jne.. Keula oli siis oiottu lekalla vähän paremmaksi, vaihteet meni runttaamalla jos meni, öljyä poltti vähintään litran satasella (jäteöljylle käyttöä). Kone oli niinkin isossa autossa about kolmesataatuhatta ajettu 1.4. Värinä autossa oli sellainen inhottavan vihreä, joskin puolet maalipinnasta oli ruosteen peitossa. jarrut sentään pelasi
No kun sittes syksyllä oli rahaa ja tuli hommattua vähän parempi menopeli, niin pitihän tuota alkaa myymään, ajoaikaakin oli vielä yli kuukausi, ja romikselle vienti maksoi siihen aikaan kuitenkin.
Kepön ilmoitukseen oli tasan yksi kiinnostunut, äijä sitten soitteli parin kolmen viikon ajan ilmeellisiin aikoihin (mm. keskellä yötä) tyyliin "vieläkö sulla se auto on" ja "mahtuuko takapenkille sitikan kone"...
Siinä sitten olin jo valmistautunut pahimpaan, eli ajamaan romun romikselle mihin se olisi jo toki kuulunut. Sitten äijä taas soittaa, ja kertoo tulevansa samana iltapäivänä kattomaan.
Eihän siinä mitään, parin minuutin sahaamisen jälkeen auto starttasi kunnon savupilven kera, ja alettiin siinä yhdessä ihmetteleen bensan hajua (savupilvihän toki tuollaisessa kuului asiaan joten sitä ei ihmetelty). Syykin selvisi pian, bensaletku oli haljennut ja ruikki bensaa epäilyttävän lähelle virranjakajaa. Tämä ei kuitenkaan tuntunut ostajaa haittaavan, kuin ei myöskään pakkausteipillä korjattu vesiletku, josta sentään ystävällisesti mainitsin.
Täytyy sanoa, että hiukan siinä loppuilta kului kauppaa ihmetellessä ja 350mk rikkaampana, lyhyen koeajon jälkeen kun oli ostajalla jo kiire papereita tekeen. Mutta tarvetta oli ilmeisesti saada sitikan kone suomen toiselta puolen toiselle, ja arveli kyseisen rassin siihen sopivan

Ennen oli Samara 1300S Axtec -94, välissä rellu ja nyt sitten 111....