Juuri ennen Idän ihmeitä sain jarrut tehtyä valmiiksi. Etupyörän jarruputken juntturikin lähti pyörimään, niin nyt siihen viitsi laittaa ylipitkän takajarruletkun, kun onnistuu helposti oikeanmittaisen vaihtaminen myöhemminkin. Ilmaamisessa meinasi hermot mennä, kun osassa uusista sylintereistä ilmausruuvin paikka karvan liian lähellä putkea, niin ei edes hylsy mahdu. Piti sitten tehdä spesiaaliavain.
Käsijarrua kerkesin myös kiristämään, nyt sekin pitää jonkinverran. Kahvalta menee säädettävä tanko käsijarrurummun mekanismiin mutta siitä oli säädetty jo maksimit, huoltokirjasta selvisi, että sen jälkeen voi säätää vielä rummussa olevaa vivun asentoa. Se oli kohtuu tiheillä booreilla ja ohje käski kiristämään yhden pykälän verran ja tarvittaessa sitten lisää. Naksun otin tiukemmalle, se riitti ja tangon säätöön jäi vielä kirimisvaraa.
Lähtöpäivänä, eli perjantaina tein vielä pientä huoltoa. Oli aikomus vaihtaa ohjaustehostinöljyt ja vaihteistoöljytkin mutta siihen ei aika riittänyt. Sen sijaan päätin vaihtaa moottoriöljyt, kun ostettaessa viimeksi olin vaihtanut ja silloin ei putsattu separaattorisuodatinta ollenkaan. Nyt se putsattiin eikä edes ollut kauhean törkyinen.
Minullahan ei Vestan ja Polonezin lisäksi muu kalusto ollut iskussa, ja koska Polonezilla olin viime vuonna niin pidin sitä vain varasuunnitelmana, jos Uralilla ei jostain syystä pääsisikään lähtemään. Kello tikitti kovaa vauhtia mutta joskus iltakuuden aikoihin alkoi olla lähdön hetki.
Parin kilometrin jälkeen tuli p-paikka jonne otin sivuun ensitarkastusta varten. Muuten oli kaikki kunnossa mutta öljyä vuoti maahan sekä kärysi moottorin päälläkin. Suodatinkotelo kiristetään mutterilla ja sieltä mutterin välistä vuoti, siinähän ei ole mitään varsinaista tiivistettä, pelkästään prikka siipimutterin alla. Alkoi jo tuntumaan että niinköhän kannattaisi ajaa kotiin ja vaihtaa Polonez alle, mutta ei ne viat selviä kuin ajamalla. Kirittiin siipimutteria se mitä saatiin ja päästiin jatkamaan matkaa. Kyllähän se öljyvuoto vain jatkui kun kolmen kilometrin kohdilla taas pysähdyttiin ihmettelemään, nyt laitettiin tiivisteprikka väliin ja se auttoi taas vähän. Tarkoitus oli koukata Bilteman kautta hakemassa lisää öljyä ja sitten mennä kaverin luokse tilkitsemään öljyvuotoa. No pääsin lähes Bilteman risteykseen, kun sammui kesken ajon. Yritin nytkyttää pihaan asti mutta lopulta oli ohjattava tienlaitaan.
Tuttu likaisen bensan aiheuttama bensapula iski. Odotettiin hetki ja koputeltiin kaasaria, josko neulaventtiili jumittaisi. Siitä se sitten taas käynnistyi ja pääsi Biltemaan ja sieltä vielä poiskin kunnes seuraaviin liikennevaloihin taas sammui. Taas koputettiin ja pumpattiin käsilipsuttimella bensaa kaasariin ja päästiin seuraaviin valoihin asti. Nyt avattiin liikennevaloissa jo kaasarikin, kun ei ajamistesta mitään tullut. Onneksi oli toinenkin kaista niin ei tukittu kokonaan Seppälän liikennettä.

Kaasarin putsaus ei auttanut vaan niin oltiin seuraavissa valoissa jälleen pelti pystyssä. Sitten kaveri lokasuojan päälle istumaan ja kliineripurkki kouraan kaasaria ruokkien. Hieman oli huono näkyvyys avonaisen nokkapellin takaa mutta päästiin turvallisesti seuraavasta risteyksestä parkkipaikalle. Ajateltiin bensapumpun hajonneen. Ostin sähköpumpun Motonetistä ja olin jo sitä asentamassa kun vaihdettiin vielä bensansuodatin ja sehän oli ihan tukossa. No onpa nyt taas varalla sähköinen bensapumppu. Hankala kun joskus irtoaa pientä mujua mikä menee suodattimen läpi kaasarille ja nyt taas oli isoa roskaa mikä jää suodattimeen, niin ei koskaan tiedä missä päässä vika on.
Kellohan oli tässä vaiheessa jo kahdeksan, eli tiesi että myöhään menee Kurikkaan saapuminen, no sitten päästiin vihdoin kaverin luokse sitä öljyvuotoa tilkitsemään. Löydettiin kumista tiivistepaperia ja se alkoi prikan alla riittävän hyvin pitämään. Sitten vielä vähän iltapalaa Palokan ABC:llä eli olin jälleen muutaman kilometrin päässä lähtöpisteestä ja tuntui ettei matka etene ollenkaan, kello jo kymmenen tässä vaiheessa. Joku olisi vieläkin vaihtanut Poloneziin mutta Uralilla sitä vielä lähdettiin matkaan. Yön pimeydessä 23-tiellä vähän ennen Keuruuta alkoi taas käymään vaivalloisesti ja oli otettava tien sivuun. Taas bensansuodattimen vaihto ja matka jatkui Keuruulle tankkaamaan, jolloin sain ensikertaa osviittaa bensankulutuksesta. Jyväskylästä Keuruulle on n.60km ja bensaa oli kulunut noin 36 litraa. 60 litran varatankki käytössä, joten selvisi sekin että lähes kaikilla asemilla on tankattava.
Yö oli jo pitkällä kun saavuttiin Jalasjärvelle. Katsottiin sieltä rauhallinen nukkumapaikka. Oli puhe, että minä lähden aamulla aikaisin Idän Ihmeisiin ja kaveri jää Ladaansa vielä nukkumaan. Aamulla heräsin kylmissäni kun unohdin makuupussin matkasta. Meinasin alkaa käynnistämään Uralia mutta vesi lorisi moottorin alta. Jostain syystä syylärin tyhjennyshana oli auennut yön aikana ja nyt oli sitten lähdettävä etsimään vettä. Pieni lampi löytyi onneksi parinsadan metrin päästä.
Tapahtumasta pois lähtiessä vaihdoin vielä bensansuodattimen, jolla pääsikin kotiin asti, mutta kyllä siellä suodattimessa näyttää taas roskaa olevan. Laskin myös bensankulutuksen niin noin 300 litraa meni reissussa ja keskikulutus oli 66l/100km. Ohjekirja sanoo kulutukseksi 48l/100km, että jotain voisi yrittää tehdä, jos tällä näin pitkiä matkoja aikoo vielä ajella. Pakoputken kuntoa moni epäili ja jonnekin matkalle sekin näyttää jääneen.
Ennen talvea ajattelin vielä lattiaa paikata. Molemminpuolin jalkatilat ihan läpimädät. Lattiamatossa on joku karvaeriste mikä varmaan mädännyttänyt pellin noin ruosteiseksi. Apukuskin lattiaa aloin jo tekemään mutta sitten rälläkkä vähän hipaisi peukalon jänteeseen niin nyt sitten ei hetkeen mitään tehdäkkään.