Vielä tuossa on sellaista vikaa, että pakkivalo ei pala, ja takajarrut pitäisi ilmata, kun edelliseltä omistajalta meni jarruputki poikki eikä jarruja ole ilmattu putken vaihdon jälkeen. Huoltohistorian perusteella takajarruputket ovat menneet aika monta kertaa poikki auton iän aikana. Kilometrejä autossa on takana noin 330 000, eli juuri sisäänajetusta yksilöstä on kyse. Ruostetta on vähän takahelmoissa, mutta en ala vielä iskemään sieltä ruuvimeisseliä läpi, koska hitsailu on paljon mukavampaa kesällä ja katsastusmies ei varmaankaan välttämättä tuota rei'itä. Leimaa on ilmeisesti helmikuun alkuun asti, eli siihen mennessä pitäisi katsastaa.
Melkoisen äänekäs tuo auto on ajaa. Kiharalle poljetussa lumessa sisällä kuuluu niin äänekäs korviahuumaava bassojyrinä, että täytyy alkaa pitämään peltoreita auton sisällä. Ilmeisesti punaviinistä suuresti pitämän insinöörin suunnittelemat tuulilasinpyyhkimet jättävät vasemman A-pilarin viereen melko suuren katvealueen täyteen lunta, ja sen ohi joutuu aina kurkkimaan nojaamalla oikealle. Lumessa tuo kulkee hyvin, mutta huomattavasti raskaammin kuin Samara. Se johtuu todennäköisesti leveämmistä renkaista yhdistettynä suurempaan massaan. Ratti on sen verran modernisti muotoiltu, että yhdellä kädellä veivaaminen on hankalampaa kuin Samarassa. Moottorissa on kyllä hyvät alaväännöt, ja kärryn vetoon tuo onkin varmasti oiva peli suurehkon massansa ansiosta. Joku on laittanut tummennuskalvot takaikkunoihin, ja ainakin takaluukun lasista se pitää kyllä jossain välissä repiä pois, että keskipeilistäkin näkisi paremmin taakse.
Kuvia:
