kaveri bongas siistin vähänajetun kanttilampun mut omistaja on toisella puolella maata laitoshoidossa makuutettavana. mitenkäs sais asiaa vietyä eteenpäin, lapseton ja eukoton ukkeli. tod näk sisarukset jos on haistaa ison rahan jos alkaa kyselemään?
eli mistäs selviäis kuka ois nimetty asiainhoitajaks? kaupungintoimistosta?
Jos omistaja on vielä järjissään niin kannattaa kysyä häneltä.Rehellisintä tietysti pyytää puoluettoman autotohtorin lausuntoa autosta.Jos autolla ei saa ajaa niin pieni testilenkki suljetulla tiellä ei olisi pahitteeksi.Jos jäät odottamaan papan kuolemaa niin sekin aika voi olla pitkä jotkut kituvat kuoleman porteilla vuosia eivätkä kuole sittenkään ja sinä aikana Lada kasvaa sammalta.
Sitten voi olla myös sellainen tilanne, ettei tarpeeksi läheistä sukulaista löydykään, eikä testamenttia ole tehty. Onkin mielenkiintoinen kysymys, mitä autolle tapahtuu, jos valtio sen perii.
Omassa suvussa oli tapaus, että yksi perintöi meni valtiolle, kun elossa ei serkkua läheisempiä sukulaisia ollut. Kun testamenttia ei löytynyt, niin perintöä ei voitu jakaa, vainajan aikanaan suullisesti tekemät lupaukset eivät painaneet. Valtion huomassa vanha suvun maatila on sitten rapistunut rapistumistaan, viimeksi paikalla katsomassa käydessäni jokunen vuosi sitten oli navetan kattokin jo romahtanut.
Lada 117 STW 1,4 16v 2009 Lada 112 HB 1,6 16v 2005 Eurosamara 1,5 Gli -98
Saab 900i -90
Saab 9-3 2.0t -02 & 1.8t -04
VW Transporter Syncro -97
VW Passat V6 Syncro -98
VW 1300 -73
4 x Talbot: 3 x 1510 & 1 x Solara
Chrysler 1508 GT
Ja perikunnan osakas asuu vaikka australiassa tuntemattomassa paikassa.. Vaatii kaikilta asianomaisilta nimmarin kopioon perunkirjoihin(kopioihin) todistajilla jne.. Siinä sitä hässäkkää..Voi olla metrin kokoinen nippu papereita. Parempi ostaa, jos on vielä elossa! Saa luovariin sen nimmarin.
Sama rulianssi pätee jos myyt jakamattoman perikunnan auton... Aikaa menee papereiden kanssa, että saa metsästettyä kaikkien nimmarit perunkirjoihin.. Joku on saattanut muutta vaikka viisi kertaa jne..