Takaloosterin tiiviste vuoti kuin seula eurossa, aidossa taas tuulilasin tiiviste vuoti pikkasen. Samoin neuvostoklemmarit lämmityskennossa aiheuttivat vuotoa 1997 neuvostosamarassa. Todennäköistä on, että Uudenkaupungin Autotehtaassa ei ole käytetty venäläisiä klemmareita, joten tuskin tarvitsee tarkistaa asiaa. Tulipahan hommattua neuvostosamaraan uusi kenno, kun luulin se vuotavan. Nyt on kätevä olla varalla sellainen.
Hilpeyttä herättää Ladan vaihteisto, johon totutteleminen vaatii harjaantumista. Muutaman päivän päästä vaihteet menevät jo rusahtelematta perille. On se kumma, kun ihmisen pitää muuntaa toimintaansa auton mukaan, että voi käyttää servoja.
Oli muuten hirveän lujassa tuo vasemman puoleinen vetoakselin lukitussokka. Piti hakata kuin mielipuoli, että se irtosi. Aloin jo epäillä, että siellä on joku Opel tyylinen lukitusholkki piilossa. Nyt on suojakumi vaihdettu, mutta aika tuhraantui googlaamiseen ja neuvojen etsimiseen netistä.
Täällä Lada foorumilla oli aivan hyvät ohjeet, mutta kun kehotettiin napauttamaan terävästi, niin eihän se tässä mun eurossa riittänyt. Kirveen tylpällä päällä mänttäsin helvetin lujaa, niin irtosi lopulta.
Takajarru sylinterit olivat myös vaihtokunnossa ja etujarrusatulat hieman jumissa. mutta ne on pikkujuttuja, kun kone toimii hyvin, ajettu vain 67000 km. Ostin lauantaina kirpputorilta iskemättömän tehtaan ohjekirjan ja huoltokirjan. Pitää vielä kokeilla, jos Rinta-Jouppi suostuisi leimaamaan tuon ekan sivun, niin saisi "täydellisen huoltokirjan". Mitään papereita ei autossa ollut mukana.
Sain vielä sieltä Vaasan moottorimuseo kirpparilta Konelan korjaamokirjakansion, jossa kaikki vikakoodien selitykset ym.
"Autonne on valmistettu Suomessa, Valmet Automotiven Uudenkaupungin autotehtaalla". todella vaikuttavaa tekstiä, Lada on siis Fisker Karman ja Marussian esi-isä.
