Natoon vai ei?

[life88]

Paljonko arvelette, että tarvittaisiin sotavoimia valloittamaan Venäjä

aika paha kysymys sitä puhutaan että venäjällä on niin paljo asevoimia että niistä ei oo tullu julkisuuteen puoliakaan. ja sitä maata ei pysty pitää miehitettynä kyllä sillä alkaa semmonen siissisota että käy nopeeta samanlailla ku jenkeille vietnamissa

[Warreossi]

Paljonko arvelette, että tarvittaisiin sotavoimia valloittamaan Venäjä

aika paha kysymys sitä puhutaan että venäjällä on niin paljo asevoimia että niistä ei oo tullu julkisuuteen puoliakaan. ja sitä maata ei pysty pitää miehitettynä kyllä sillä alkaa semmonen siissisota että käy nopeeta samanlailla ku jenkeille vietnamissa

Venäjää pitääkin hallita Vodkan voimalla,unohtuu sissisodat ja muut hömpötykset siinä samalla.Johan se nähtiin miten Gorbatshovin kävi,kun pisti viinahanat kiinni..

[Sdelano v SSSR]

Terve!

Nato-kysymystä vaivaa yhä se ongelma, joka meille syntyi Neuvostoliiton aikana: suomalaisille annettiin kauniisti sanottuna väärää informaatiota.

Natosta tehtiin suomalaisten mielikuvissa aggressiivinen hyökkäysorganisaatio, jonka keskeinen tavoite oli tuhota Venäjä.

Tämä "informointi" oli kauko-ohjattua, ja suomalaisten "hyödyllisten" papukaijamaisesti toistelemaa. Samassa sarjassa olivat jo edellä keskustellut "Stalin armahti suomalaisia ja lopetti hyökkäyksen, kun suomalaiset olivat murtumaisillaan", "Kannaksen läpijuoksu", Neuvostoliiton "rauhantahto", väitteet suomalaisten tyhmyydestä talvisodan syynä jne. jne.

Toinen asiaan vaikuttava seikka on "puolueettomuus", jota sanaa käyttämällä Suomessa pyrittiin mahdollisimman loitolle Venäjän painostuksesta. Luonnollisesti ei voitu mainitakaan mitään yhteistyöstä länsimaisten demokratioiden kanssa tms. "Puolueettomuus" oli uskaliainta, mitä voitiin sanoa ja siitä tulikin sitten jonkinlainen opinkappale, jota vieläkin pidetään tavoitetilana.

Natosta, sen päätöksentekomekanismeista ym. saa tietoa osoitteesta http://www.atlanttiseura.fi/julkaisut.shtml, mistä voi ladata erinomaiset teokset "Kysymyksiä ja vastauksia Natosta" sekä "Nato ilman tunteilua".

Useimmat tärkeät päätökset tehdään Natossa konsensusperiaatteella, jos yksikin jäsenmaa on eri mieltä, ei esimerkiksi operaatiopäätöstä synny.

On selvää, että isoilla jäsenmailla on päätöksentekoon enemmän vaikutusta kuin pienillä. Kaikkein pienin vaikutus päätöksentekoon on niillä pienillä mailla, jotka jättäytyvät päätöksenteon ulkopuolelle. (Mutta osallistuvat silti Naton operaatioihin, kuten Suomi.)

Nato on perinteisesti ollut länsimaisten demokratioiden järjestö. Noin yleisesti voidaan sanoa, että Nato-jäsenyyden aikana ei yhdenkään jäsenmaan demokratia, ihmisoikeudet jne. ole ainakaan huonontuneet.

Nato on entistä enemmän kehittynyt kriisinhallintaorganisaatioksi, useissa tapauksissa Nato on ainoa järjestö, jolla on käytännön mahdollisuuksia toimia kriisialueilla.

***

Venäjän ystävyydestä. On kaunis ajatus, että turvallisuutemme perustuisi ystävyyteen Venäjän kanssa.

Historian, myös lähihistorian, kokemukset asiasta eivät valitettavasti rohkaise. Venäjä on viime vuosisadalla useaan otteeseen hyökännyt rajanaapururiensa kimppuun. Hyökkäyksen ollessa menestyksellinen on näihin maihin pystytetty venäläisen mallin mukainen hallinto ja sisäinen järjestys.

Suomen suhteen voidaan mainita esimerkiksi seuraavat tapahtumat:

Venäjä pakotti Suomen talvisodan jälkeen ylimääräisiin "rajantarkistuksiin" (Enson ryöstö), painosti Suomea monin tavoin ja esimerkiksi ampui alas suomalaisen siviililentokoneen murhaten samalla sen matkustajat ja miehistön.

Venäjä yritti Suomen suhteen "romanialaista", kun aselevon piti sopimuksen mukaan alkaa Suomen ja N-liiton välillä 4.9.44. Venäläiset eivät lopettaneet tulta, vaan jatkoivat taistelutoimia 5.9.44 asti. (Neuvostoliitto vähät välitti Romanian kanssa tekemästään aseleposopimuksesta, vaan N-liiton joukot marssivat aseleposopimuksen määräyksistä huolimatta hölmistyneiden romanialaisten ohi ja miehittivät maan.)

Venäläisten vaatimuksesta jouduttiin Suomessa rankaisemaan sodan aikaista valtiojohtoamme "sotaan syyllisinä" ilman minkäänlaista tosiasiallista perustetta tai lakipohjaa.

Niin sanotun ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen voimassaoloaikana Neuvostoliitto jatkuvasti puuttui Suomen sisäisiin asioihin, kuten hallituksen kokoonpanoon, presidentinvaaleihin jne. Neuvostoliitto pyrki estämään mm. Suomen talouden kehittymistä (vapaakauppasopimukset ym.). "Yöpakkaset" ja "noottikriisit" ovat ainakin varttuneemmille suomalaisille tuttuja "ystävyyden" osoituksia. "Ystävyyttä" pyrittiin Venäjän puolelta "syventämään" vaatimalla Neuvostoliiton ja Suomen asevoimien yhteistyötä jne. Suomen ulkomaankauppaan kohdistunut painostus ei ollut luonteeltaan ystävällistä eikä pelkästään kauppapoliittisia kysymyksiä palvelevaa.

Aivan viime aikojenkaan tapahtumat eivät mitenkään lisää uskoa venäläisten sopimususkollisuuteen, ennustettavuuteen tai pyrkimykseen ratkoa erimielisyydet ja ongelmat neuvotteluteitse.

Todellinen ystävyys Venäjän kanssa on tietysti tavoiteltava asia. Silti on syytä toimia reaalimaailman ehdoin, eikä sellaisen maailman ehdoin, joka on olemassa vain toivekuvissamme.

SvS

[Ukki]

Tervehdykset toivottelen.
Onhan se paljon mukavampi asua naapureiden kanssa sovussa, vaikka ei ystäviä ollakkaan. Jos minä annan naapurini olla rauhassa, niin antaa hänkin olla minun omissa oloissani. Tietysti suurin tekijä on naapurusten välinen luottamus. Venäläiset ovat sanoneet luottavansa Suomen päätöksentekijöihin. Esim. Putin ja myös uusin Pressa. Onhan se uskottava miehen sanaan.

[Sdelano v SSSR]

Terve!

Jos ystävyyttä ja sopua Venäjän kanssa pidetään riittävänä takeena Suomen turvallisuudesta, lienee syytä tarkastella asiaa.

Ystävyys ja sopu eivät ole yhden, vaan useamman tahon kauppa, pelkästään suomalaisten hyvä tahto ei riitä.

Venäjä on sekä historiallisesti että tuoreiden kokemusten mukaan imperiumi. Imperiumiin kuuluu keskus, pääkaupunki, ja siellä toimiva emperor, ”keisari” tai muu keskusjohto. Keskuksesta ulospäin maailma imperiumin näkökulmasta asteittain barbarisoituu. Keskuksen tehtävä on valloittaa ja ”sivistää” yhä kauempana keskuksesta sijaitsevat maat.

Keskusta ympäröivät suoraan keskuksen alainen maa, erilaiset dominiot, vasallivaltiot ja etupiirit. Venäjän tapauksessa kyse on Moskovasta, äiti-Venäjästä, aiemmin Venäjään kuuluneista alueista (kuten Baltia, Puola, Suomi), Neuvostoliiton nimen alla esiintyneen Venäjän taannoisista satelliittivaltioista jne,

Imperiumi on ainaisessa muutoksessa. Heikkouden aikana imperiumi murenee ulkokehältä alkaen, kun imperiumi on vahva, se hankkii laajempia alueita valtansa alle.

Niin kauan kuin Venäjä on imperiumi, on vaarallista toiveajattelua luottaa pelkkään suomalaisten sovun ja ystävyyden tahtoon Suomen turvallisuuden riittävänä takeena.

***
Imperiumi ei välttämättä pysy imperiumina ikuisesti. Esimerkiksi aiemmin imperiumin omaiset Ruotsi, Japani, Iso-Britannia ja Saksa ovat muuttuneet kansallisvaltion tyyppisiksi ja perustavat vaikutusvaltansa muihin kuin imperiaalisiin menetelmiin.

Muutos saattaa kestää satoja vuosia, kuitenkin vähintään sukupolvia. Ei ole sanottu, etteikö Venäjäkin joskus voisi muuttua. (Jeltsinin aikana oli muutoksen alun merkkejä, Venäjän nykyhallinto on palannut selkeän imperiaaliseen toimintaan.)

Palaan myöhemmin Kotkan, Haminan, Suomen etelärannikon ja Käsivarren kysymyksiin.

SvS

JK. Oli taannoin keskustelua kenttätykistömme ampumatarvikemäärästä vuonna 1944. Kun suomalainen tykistö lopetti taistelutoimet aseleposopimuksen mukaisesti 4.9.1944, oli Suomella kenttätykistön laukausyhdistelmiä hieman yli 2 miljoonaa. Keskeisen tykkikaluston osalta se tarkoitti alimmillaan 646:tta laukausta tykkiä kohti (152 mm haupitsi) ja enimmillään 2500:aa laukausta tykkiä kohti (76 mm kanuuna). Ampumatarviketilanne arvioitiin ”tyydyttäväksi”. Lähde: Suomen kenttätykistön historia, kolmas osa.

[Ukki]

Tervehdykset toivottelen.
Käännetäämpä tämä paikoillaan polkeva Nato-keskustelu toisin päin ja kysytään: "Että mitä on ollut haittaa, huonoutta ja suoranaista vahinkoa jatkosodan jälkeisestä ystävyyden ja rauhanomaisen yhteistyön aikaansaannoksista? Sekä mitä on ollut suoranaista hyötyä Suomalaiselle talouselämälle ja meille Suomalaisille tästä rauhallisesta yhteistyöstä ja rinnakkainelosta ja olosta itäisen naapurimme kanssa?

[Ukki]

Terve!

JK. Oli taannoin keskustelua kenttätykistömme ampumatarvikemäärästä vuonna 1944. Kun suomalainen tykistö lopetti taistelutoimet aseleposopimuksen mukaisesti 4.9.1944, oli Suomella kenttätykistön laukausyhdistelmiä hieman yli 2 miljoonaa. Keskeisen tykkikaluston osalta se tarkoitti alimmillaan 646:tta laukausta tykkiä kohti (152 mm haupitsi) ja enimmillään 2500:aa laukausta tykkiä kohti (76 mm kanuuna). Ampumatarviketilanne arvioitiin ”tyydyttäväksi”. Lähde: Suomen kenttätykistön historia, kolmas osa.

Tervehdykset toivottelen.
Onhan niitä ammuksia ollut, mutta sen ovat jättäneet kertomatta, että suurinosa näistä ammuksien lukumäärästä on ollut sopimattomia silloiselle rintamalla toimineelle kalustolle.
Ammusmääristä kirjoittajat olivat vissiinkin niitä henkilöitä, jotka vastasivat tykistön ammuksista ja niiden sopivuudesta kalustolle.
Lienekkö olleet samoja kavereita joille olisi pitänyt olla tilauskaavake Viipurinasevarikolle a-tarvikkeiden saantia varten silloin, kun oli se ns. Kannaksenhalkijuoksun nopeuskokeilu.
Iso oli sen miesmäärä joka tuli kotiin asti ja paljon jäi Lappeenrantaan ja joutui katselemaan metsänkasvua juuriston puolelta. Miksikähän näitä asioita selvittävät sotapäiväkirjat ja kenttäoikeuden päiväkirjat hävitettiin? Melko nolo tilanne asianosaisille.
Paljon siellä olisi tutkittavaa ja selvitettävää suoranaisista rikoksista ja vääryyksistä puhumattakaan. Toivottavasti Lappeenrannan mystiset hautaamiset tulevat päivänvaloon.
Onhan siellä ollut teloittajat ja telotettavaiksi määrätyt 18-kevään osapuolet. Mutta ne teloittajat olivat olleet ensimmäisiä, jotka pötkivät karkuun, kun oli ruvennut kuolema kutsumaan vihollisen pyynöstä. Tämä on rintamamiesten kertomaan ja kuulema "Taivahantosi"

[Lada-Jussi]

sotaa tässä nyt tarvittaisiin, voisikohan suomi vaikka hyökätä ruotsiin näin aluksi. sodan jälkeen koittaa taas kova jälleen rakentaminen ja taloudellinen nousu, sitten on taas veteraaneja kiiteltäväksi, edelllisten sotien veteraanit alkaa loppua

[Sdelano v SSSR]

Tämä on rintamamiesten kertomaan ja kuulema "Taivahantosi"

Terve!

Ilmeisesti samat kertojat, jotka laskivat a-tarvikkeet (1/tykki), tapasivat amerikkalaiset Berliinin katutaisteluissa ja olivat läsnä Kremlissä, kun Stalin lahjoitti Suomelle itsenäisyyden.

***

Mutta ystävyydestä:

Olin 1980-luvulla pariinkin otteeseen suomalaisdegatsijan jäsenenä Neuvosto-Virossa.

Puheita pidettiin ja "ystävyyttä" juhlittiin; virolaisethan saivat runsaasti "ystävyys"kokemusta.

Olin erässä yleisliittolaisessa (kaikista N-liiton osista oli edustus) juhlakokokouksessa tuolilta pudota, kun ymmärsin, että virolaiset olivat suuria humoristeja.

Kokouspaikalla oli suuri punainen banderolli, jossa luki kyrillisin kirjaimin selvällä venäjän kielellä DRUZBA (ystävyys).

Mutta ohuesta kankaasta tehdyn banderollin saattoi lukea valoa vasten myös takaapäin.

Kysyin virolaisilta, oliko homma tahallinen. Vastauksena oli: "Kyllä Te suomalaiset asian tiedätte yhtä hyvin kuin mekin".

absurdein terveisin

SvS

[Ukki]

Tervehdykset toivottelen.
Kerroit edellisessä viestissäsi Stalinin olleen sen henkilön, joka olisi lahjoittanut Suomelle itsenäisyyden. Saamasi tieto on virheellinen, olisiko saman henkilön raportoima, kuin tykistömme käypästen ammusten määrä jatkosodan viimeisenä päivänä.
Suomellehan itsenäisyyden antoi VILenin 31.12.1917 Kremlissä muutamaa minuuttia vaille puolenyön. Hänen oli täytynyt kiirehtiä Suomalaisia itsenäisyyden hakijoita, koska se olisi jäänyt hämärän peittoon koko itsenäisyys, jos sitä ei olisi kirjoitettu alle sen vuoden puolella.
Saksalaisten avulla sitä ei olisi ainakaan saavutettu, heidän avullaanhan menetettiin entisiäkin maa-alueita.
Kerroit myös olleesi Suomalaisessa delegaatiossa Eestissä edustamassa, mutta et kerro ketä ja mitä? Ystävyysjuhlat kuitenkin kelpasivat ohjelmineen ja tarjoiluineen. Mikä on aikaan saanut tämänlaisen Uusherännäisyyden, kun ei tunnu enää ystävyys, luottavaisuus ja rauhanomainen rinnakkaiselo kelpaavan. Arvaukseni on ihannoimasi Nato, menikö aivan metsään?

[Lada 4x4]

Mikä on aikaan saanut tämänlaisen Uusherännäisyyden, kun ei tunnu enää ystävyys, luottavaisuus ja rauhanomainen rinnakkaiselo kelpaavan.

Tuo "ystävyys, luottavaisuus ja rauhanomainen rinnakkaiselo" muistetaan myös "rähmällään olo aikana".

[Ukki]

Tervehdykset toivottelen.
Sillä ajalla on ollut ja on edelleenkin monia nimiä, hyvällä lapsella on monta nimeä. Se oli sitä hyvää napuruutta, jota toistaiseksi vielä valtakuntamme johto harjoittaa, jopa nekin, jotka oppositiossa ollessaan räksyttivät kuin rakkikoirat ja keksien halventavia nimityksiä naapurisuhteistamme. Mutta heti hallitukseen päästyään ja hoitamaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa puheet ja teot muuttuivat 180 astetta.
Niinkuin Juho Kusti totesi: "Maantieteelle emme mahda mitään, joten elelkäämme sen mukaisesti"
Mannerheimin terveiset Keittelin välityksellä Hitlerille: ",on kuitenkin varmaa, että me suomalaiset jo pelkästään fysillisesti olemme kykenemättömiä kestämään pitempää sotaa. Jo venäläisten kesäkuussa tekemä suurhyökkäys on tyhjentänyt reservini"
Mitä tälläinen lausunto itseltää Marsalkalta kertoo sodankäyntikyvystä?
Tälläisiä terveisiä "Torjuntavoittajat" salailevat ja kiertelevät kiemurrellen vastauksen antoa, lopulta väittäen sen olevan Kommunistista ropakantaa ja näin sanoessaan välttyvät vastaamasta.

[vazili 2107]

Kamraatit puhuu aika asiaa Ei njeuvostoliitto pelkkää hyvää hyvyyttään meitä "itsenäistäny"
Vileeni tuumi , et me liitytään suureen neuvostokansojen liittoon ja si olis ollu tarjolla Stalinin
terrori Mut jotkut uskovaiset viäkin luulevat, että se oli "kiva" isä aurinkoinen, no kukin tul-
koon uskossaan autuaax, Aatu ainakin on demonisoitu tosi tehokkaasti ja sitä EI kukaan
uskalla suitsuttaa samaan tahtiin , kun Stalinia, enkä kummastakaa diggaa ,koska ne tuhos
miljoonia eikä ne tuntentenu mitään sääliä kansalaisiaan kohtaan

[Pavlovits]

Ukki ja Sdelanohan alkoivat oikein nokittelemaan.
Tuota on kuitenkin mukava seurata, kun kummallakin on näkemykselleen perustelut. Monesti täälläkin asiat esitetään mojovin äänenpainoin:"asia on jämpti niin, koska minä s-tana niin sanon"

[Sdelano v SSSR]

Terve!

Arvoisa Ukki epäilee, että olisin ”uusherännyt” takinkääntäjä näissä Suomen turvallisuuteen liittyvissä asioissa, kun olen miehitetyssä Virossa osallistunut juhlatilaisuuksiin.

Voin kertoa, että ei ole tarvinnut takkia kääntää. (Ja jos olisikin, olisi sekin hyvä, sillä sehän vain osoittaisi, että iän myötä on järki lisinyt.)

Ei yhteydenpito oman alan harrastajiin bolsevikkien ”vapauttamassa” maassa todista minun bolsevistisuudestani tai bolsevikkien myötäjuoksemisestani yhtään mitään. Kertomani juhlatilaisuus oli kyseisen alan harrastajien järjestön 40-vuotisjuhla, johon osallistui väkeä koko laajasta Neuvostomaasta. (Moni virolainen järjestö vietti 1980-luvun lopulla 40-v-juhlaa, kun Viron itsenäisyyden aikaiset järjestöt oli venäläismiehityksen jälkeen kielletty (tai johtohenkilöt karkotettu tai tapettu) ja korvaavia neuvostomallisia yhdistyksiä perustettu vuosina 1946…1949)

Luonnollisesti nautin myös isäntäväen tarjoomuksistakin, muu olisi ollut epäkohteliasta ja näläntunteen vuoksi epämukavaakin.

Voinen tunnustaa senkin synnin, että pyrin aina saamaan useita suomalaisia jokavuotisille matkoille. Ei niinkään tarjoomuksista nauttimaan, vaan viemään virolaisille ystävillemme ja heidän perheilleen tuomisia mahdollisimman paljon. Neuvostoliiton tulli nimittäin rajoitti kunkin matkaajan mukanaan tuomien tavaroiden määrää.

Mukanamme veimme muun muassa pesujauhetta, saippuaa, hammasharjoja ja –tahnaa, terveyssiteitä, tuttipulloja ja tutteja, kahvia sekä varaosia televisioihin ym.

DRUSBA-ABSURD –ystävyys oli nimittäin 1980-luvulle tultaessa syventynyt Viron kohdalla niin, että jopa suolasta ja tulitikuista oli Virossa ankara puute. Veljesyhdistyksellemme lahjoitimme mm. kirjoituskoneen ja paperia; kirjoituskoneen ostaminen oli Neuvostoliitossa luvanvaraista (koneellahan olisi voinut kirjoittaa vaikka mitä!), eikä latinalaisin aakkosin kirjoittavia koneita saanut käytännössä mitenkään. Paperipula oli krooninen, lähes kaikki sellu käytettiin ruudin tuotantoon.

Virossa oli toteutunut suomalaisillekin kaavailtu ystävyys, se, mitä Leningradin sotilaspiirin komentaja lausui joukoilleen talvisodan hyökkäyskäskyssä. ”Me emme mene Suomeen valloittajina, vaan ystävinä ja vapauttajina”.

***

Todellista ystävyyttä vastaan minulla ei tietenkään ole mitään. Venäjän naapurien kokemukset pakko- ja banderollaystävyydestä eivät vain oikein vakuuta luottamaan ABSURD-ystävyyteen turvallisen elämän takeena.

***

Tässä keskustelussa nousee toistuvasti esille suomalaisen kenttätykistön ampumatarviketilanne vuonna 1944. Ensin esitettiin väite, että laukauksia oli jäljellä yksi tykkiä kohti. Kun kerroin, että niitä olikin yli tuhatkertaisesti, oli seuraava väite se, että ampumatarvikkeet olivat pääosin käyttökelvottomia. (Mielenkiinnolla odotankin, mikä on seuraava mielikuvituksellinen väite. Ehkäpä voimme kohta lukea, että Mannerheim oli käpykaartilaisten aloitteesta antanut ampumatarvikkeiden luovutuskiellon, jotteivät Puna-armeijan viattomat sotilaat joutuisi kärsimään.)

Käyttökelvottomuusasiaan saa lisävalaistusta pelkästään päättelyllä: talvisodan aikana ja heti sen jälkeen kenttätykistömme ampumatarviketilanne oli surkea. Jos sitten vuonna 1944 meillä olisi ollut satojatuhansia, ettei peräti pari miljoonaa käyttökelvotonta tykistön laukausta, olisi se tarkoittanut sitä, että vuosina 1939-44 ampumatarvikehankintojamme ja –tuotantoamme olisivat hoitaneet täydelliset idiootit tai Venäjän asiamiehet.

Tärkeimmän ja kenttäkelpoisimman tykkikalustomme laukausmäärät yhtä asetta kohti olivat syksyllä 1944:

76 mm kanuunat: 2500
105 K 10 ja 13 sekä 107 mm kanuunat: 940
122 H 09 ja 10: 724
155 haupitsit: 1025
105 H 37 ja 33: 1015
122 K 31: 952
150 H 40: 1340
152 H 38: 646

(tykkimallien ensimmäinen luku on kaliiperi millimetreinä, K tarkoittaa kanuunaa ja H haupitsia, jälkimmäinen luku on vuosimalli)

Selkeästi "epäkuranttia" olivat lähinnä piirityskanuunoiden (ns. hyppyheikki) ja 118 H 14:n ampumatarvikkeet, joita oli yhteensä noin 1 prosentti a-tarvikkeiden kokonaismäärästä.

Nämä asiat voi tarkastaa Suomen kenttätykistön historian kolmannesta osasta sivuilta 144…146. Sieltä näkyvät myös kaikki tykkimallikohtaiset laukausmäärät.

Luonnollisesti voidaan aina väittää, että kyseinen historiankirjoitus on väärennös. Väärennösväitteet lienevätkin herkässä, jos oma maailmankuva perustuu ideologiaan, joka on aina kirjoittanut historian kulloinkin voimassa olevan ideologisen opin mukaisesti.

***

Ukki uumoilee, että olisin Naton ”ihannoija”. Ukki on väärässä. En ole Naton ihannoija sen kummemmin. Natossa on omat epätäydellisyytensä, niin kuin monessa muussakin järjestössä.

Naton jäsenyyden kannalla olen kahdesta perin yksinkertaisesta syystä.

Ensimmäinen syy on ajankohtainen heti. Naton jäsenmaat osallistuvat maailman merkittävimmän kriisinhallintaorganisaation päätöksentekoon, ulkopuolisten vaikutusmahdollisuudet ovat pienet. Suomi on jo vuosia osallistunut Nato-operaatioihin mittavasti, myös operaatioiden johtovastuussa. On lievästi sanottuna omituista, ettemme ole mukana päättämässä esimerkiksi operaatioiden aloittamisesta tai lopettamisesta.

Toinen syy liittyy aivan yksinkertaisesti Venäjän imperiaaliseen luonteeseen, josta se ei pääse eroon näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Kun Venäjä on voimissaan, se pyrkii alistamaan valtapiirinsä yhä laajenevia alueita. Suomi kuuluu näihin alueisiin, vakuutimmepa täällä sinisin silmin ystävyyttä ja rauhanomaisuutta tai emme. Tämä syy tullee taas joskus ajankohtaiseksi, emme tiedä, milloin. Jäsenyys on syytä hankkia heti, sillä jäsenyysneuvottelut yms. voivat kestää. Lisäksi jäsenyyshakemus on kaikkien jäsenmaiden yksimielisesti hyväksyttävä. Jäsenyytemme voi kariutua/viivästyä vaikkapa Turkin ja EU:n välisiin kiistoihin ja niistä johtuvaan Turkin vastustukseen.

Jos rakennamme turvallisuutemme pelkästään omin voimin, huomaamme pian, että viisimiljoonaisen kansan resurssit ovat kovin vähäiset. Kuten Ukki kirjoitti, olemme ennenkin joutuneet käyttämään viimeisetkin reservit ponnisteluissamme.

Euroopan Unionista ei ole turvatakuiden antajaksi. Pääosa Unionin maista kuuluu Natoon, olisi idioottimaista rakentaa Unionin oma, todellista suorituskykyä omaava turvallisuusjärjestelmä.

Pohjoismainen turvallisuusyhteistyö on tiukan paikan tullen katteetonta puhetta. Pohjoismaista Suomi on ainoa, jolla on kykyä puolustaa omaa aluettaan itse. Kuinka voidaan edes kuvitella, että Norjasta, Tanskasta tai Ruotsista olisi äyrinkään vertaa apua?

Nato on ainoa olemassa oleva järjestelmä, jolla voimme lisätä kykyämme pysyä Venäjän imperiumin ulkopuolella.

***

Naton jäsenyyttä on vastustettu sillä, että Venäjä kostoksi pommittaisi Nato-Suomen kivikauteen, jos Naton ja Venäjän välille syntyisi vihollisuuksia.

Tuskinpa. Venäjällä on kyky ulottaa kostoiskunsa ns. suurin Nato-maihin, joihin tehty isku tuottaisi Natolle paljon suuremmat kärsimykset. Jos Venäjä-Nato-sota syttyisi, olisi Venäjän edun mukaista ottaa Suomi haltuun mahdollisimman ehjänä liikenneyhteyksineen, satamineen, teollisuuksineen jne. (ja tämä tietysti riippumatta siitä, onko Suomi Nato-maa vaiko ei).

Se, että Nato Suomen kautta hyökkäisi Venäjälle, jolloin Suomi hyökkäysalueena joutuisi sotatoimien kohteeksi on vainoharhaista, jos sellaista nyt kukaan edes ajattelee.

Natolla, Yhdysvalloilla tai Euroopan Unionilla ei ole kykyä eikä halua hyökätä Venäjälle. Ja vaikka hyökkäyskykyä olisikin, esimerkiksi kuvitteellisessa yhteistyössä voimistuvan (myös imperiaalisen) Kiinan kanssa, ovat länsimaiset parlamentaariset demokratiat kovin huonoja hyökkäyssodan aloittajia.

***

Torjuntavoittomme on niin talvi- kuin jatkosodassakin saavutettu äärimmäisin ponnistuksin ja kaikki reservit käyttäen. Niillä ponnistuksilla on hyökkääjälle aiheutettu sellaiset tappiot, että valloitusyritykset on pitänyt lopettaa. Meidän suomalaisten osalta se on tarkoittanut mm. itsenäisyyden säilymistä, kansalaistemme murhaamisen ja karkotuksien välttämistä, Suomen välttymistä orjuuttajamaan kansalaisten joukkomuutolta maahamme ja ylivoimaista taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia miehitysvaihtoehtoon verraten.

Sotiemme saavutuksissa ei ole mitään häpeilemistä tai anteeksipyytelemistä taikka aihetta matelemiseen taannoisen vihollismaan edessä.

SvS