Miten minusta tuli Ladisti?

[arpati]

Tuo avattaren nappis on ensimmäinen ladani ja se oli sellainen "hae pois" täysmätä entinen peltoauto josta puuttui helmat, takakaaret ja takahelmatkin... Se tuli purettua ja sen jälkeen tais tulla -95 2105 1500 Axtec deltan huutokaupasta 5000 mk:lla ja sen jälkeen niitä on sitten riittänyt ja riittää vielä pitkään on niitä sen verran sisätiloissakin Tällähetkellä kyllä ajellaan fiateilla mutta kilvissä on kyllä useempi ladakin jotka odottavat laittoa... Fiat 127 oli ensimmäinen ja toinen autoni joten en ole mitenkään harhautunut ja lada on sentään suoraan sukua... 240 Volvojakin kyllä löytyy ja ovat tietenkin farmareita jotka yleensäkin ovat lähempänä sydäntä eli ladoistakin 2102 & 2104.

Kuulun gruppo fiat finlandiaan ja ladakerhoon.

Tuo axtecin osto oli aivan järkipäätös eli talousasia... Näkökulma talouden puolesta on kuulunut kotikasvatukseen kun nuukasti on pitänyt elää ja onpa se vielä vahvistunut koulutuksen myötä -> tuotantotalousinsinööri

[markku]

Meikäläisen 20 v jatkunut ladailu taitaa loppua perjantaihin ainakin siltä tuntuu ongelmien keskellä taistellessa

[BA3]

Meikäläisen 20 v jatkunut ladailu taitaa loppua perjantaihin ainakin siltä tuntuu ongelmien keskellä taistellessa

Onhan se jo Makenkin aika lepuuttaa hermoja

[samarai]

Turhaahan sitä pelkästään Ladan takia on hermojaan menettää. Onhan niitä Fordejakin.

[markerva]

Turhaahan sitä pelkästään Ladan takia on hermojaan menettää. Onhan niitä Fordejakin.

Niin ooppeli..:DDD

[Amis-Dimitri]

Yhtenä iltana sanoin isälleni, että haluaisin oman auton, ja muutaman päivän kuluttua aloin katsella internetistä autoja, ja löysin halvan Lada Samaran, joten vihjasin tästä autosta isälleni ja kului pari päivää, sitten kävimme ostamassa Ladan. Näin minusta tuli Ladisti.

[Samza]

Itsekkin olen ollut ladaihmisiä pienestä pitäen, joskus kauan sitten seikkailin isäni kanssa naapurissamme, siellä oli tallissa tummansininen nappis ja Datsun 100A, kiipesin ladan sisälle ensimmäisenä.. Myöhemmin Tutustuin ekaa kertaa nykyiseen kulkupeliini joka kökötti tutun pihalla vaatimattoman oloisena männyn alla ja tutkin sitä innoissani.. Piirsin suunnitelmiakin jo siitä mutta nykyään alkaa ne hirvittämään (Onneksi en kerennyt hankkia sitä pienenä) Sitten ladakipinä syttyi taas uudestaan, Muutin asumaan koulukaverini viereen ja hän ylpeänä esitteli oman nappiksensa, ja minä katselin silmät kiiluen sitä että mitä jos.. Viimeisenä talvena ennen ladani ostoa kävin kysymässä nappista, mutta hän ei halunnut myydä sitä vielä koska piti olla marja-auto.. Sitten Syksyn alussa samana vuonna kävin tutun lähellä ja huomasin seiskani ja ajattelin että mitä jos hän myisi sen. No, hieman jännitti soitto mutta asiat järjestyi ja varmaan kuukauden ihastelin ensimmäisen ladani sisustaa Eikä taida olla viimeinen ladani, sen verran tykkään jo seiskastani vaikka oikkuillutkin on.

[harka]

Viime keväänä olin kaverini luona pienissä kaljoissa ja tuli puheeksi että kaveri on myymässä ladaansa. Asiaa mietin pienen hetken ja päätin ostaa lassen pois vaikken autoa periaatteessa olisi tarvinnutkaan. Hieno päätös, sen jälkeen elämä on ollut täynnä "vauhtia" ja vaarallisia tilanteita Ikinä en ole ajatellut ladan olevan meikäläisen auto, mutta täytyy myöntää että tänä lyhyenä aika olen suorastaan rakastanut ladaan. Pitäähän sitä autosta luonnetta löytyä

[lada-juntti]

Joo, vähän taustaa. Iskä joutui 18 vuotiaana kesken intin etulinjaan ja kulkuvälineenä oli Ladaakin parempi ajoneuvo. suomen hevonen. Ja pahimpaan paikkaan, pysäyttämään ylivoimaista vihollista niin kauan, että omat saa puolustuslinjat kokoon. Siellä sitten onnekas Neuvostoliittolainen sai kutinsa iskän ryhmän pikakivääriampujan kalloon, ja hetken näytti, että peli on pelattu. " näin iskä kertoi: jotain oli yritettävä, tai kuolla. Niinpä hän kaivautui konekivääritulen alla sille Lahti-Saloranta - pikakiväärille, ja avasi tulen. neuvostoliittolaisten konekivääri vaikeni, ja neuvostoliittolaisten hyökkäys tyrehtyi. Alikessun natsat tuli sitten myöhemmin " palkintona". Isä inhosi väkivaltaa ja aseita, eikä meillä aseita ihannoitu. Siitä kai munkin asevastaisuus kumpuaa.

1977 iskä myi hehtaarin peltoa kunnalle, ja sillä rahalla ostettiin Lada 1200 L. Mä olin (16 vuotiaana) mukana hakemassa sitä Ladaa. Oli se upea. Se tuoksui hyvälle ja näytti hyvälle. Voi onnen päivää!!!


Sillä Ladalla me ajettiin 170 00km, ja silloisen tyttöystävän ( nykyinen vaimoni) kanssa kierrettiin Norja.

Sillälailla musta tuli Ladisti, ja oli sekin onnen hetki, kun ostin uuden Lada satakympin. Enkä ole pienistä vastoinkäymisistä huolimatta katunut ostostani sekuntiakaan!

[lada-juntti]

Puhuin potaskaa tässä edellisessä. Tästä Neuvosto-hyökkäyksen pysäyttämisestä ja oman ryhmän pelastamisesta ei tullut Iskälle alikersantin natsoja. Kävin tarkistamassa.
Vaan oikea totuus on tämä: Kersantin natsat ja kunniamerkki jonkun mannerheimin allekirjoittamana.

[Lada-Jussi]

sota jakaa ajatuksia, jotkut on tuomitsemassa minuakin heidän sukulaisten tappajaksi, kun ajan entisen vihollisen autolla, mutta hienoa, että jotkut voi sodasta huolimatta ajaa itsekin entisen vihollisen autolla.

[Joen musikka]

Mikä oli ranskalaisten luotettavuustaso tuohon aikaan?

"Tuo aika" kesti 1979-2001? Viimeisin,R9 oli tosi huonosti pidetty,murheita oli paljon muttei se varsinaisesti pulaan jättänyt.R4,5,12 olivat erinomaisia,kaikki vastoinkäymiset olivat tulosta kuljettajan epäuskosta tai taitamattomuudesta!
Korjaustoimet helppoja ja naurettavan halpoja!Molemmat R12: ei yhtään peltihitsausta!Ja ikää oli lähes 20 vuotta.

[mikko853]

Isukilla oli aikoinaan 1200 -73, 1200 combi -79 ja 1200s -88, näillä sitä tuli matkustettua 8-vuotiaaksi saakka tyytyväisenä kunnes isukki vaihtoi Ladan patonkiin. Joskus ammattikouluaikoina tuli sitten nostalginen tunne kun pääsi taas Ladan kyytiin ja tuumasin jotta kyllä tällainen pitää saada vaikka muut katsoivat kieroon himoitessaan E30 bemaria ja Sierraa. Muutama vuosi valmistumisen jälkeen pihaan eksyikin 1200L ja puolitoista vuotta myöhemmin 2107 1700i josta Ladailu varsinaisesti lähti käyntiin, 1200L:n ollessa projekti jota ei koskaan saatu valmiiksi.

Jossain Helsingin yliopiston tutkimuksessahan todettiin että haju tuo enemmän muistoja mieleen kuin mikään muu aisti.. ehkä se on se meriheinän haju mikä näissä viehättää

[Sdelano v SSSR]

sota jakaa ajatuksia, jotkut on tuomitsemassa minuakin heidän sukulaisten tappajaksi, kun ajan entisen vihollisen autolla, mutta hienoa, että jotkut voi sodasta huolimatta ajaa itsekin entisen vihollisen autolla.

Terve!

Vähissä olis pelit, jos ei sais entisen vihollisen autolla ajaa. Jäisi ainakin Wenään, Saksan, Ison-Britannian ja Japanin vehkeet heti pois laskuista. Ja hankala olisi ajaa Amerikan autoillakaan, kun oli Yhdysvallat niin kovasti taannoisen vihollisen puolella.

Mutta itse asiaan:

Ladisti minusta tuli, kun tammikussa -87 ostin uuden Samaran Malmin Konela-autosta. Sen jälkeen ollut vielä muutama Samara, nyt omistuksessa kaksi 111:tä.

Kohta puoli miljoonaa Lada-km ajettuna.

SvS

[START]

joskus pienenä on vissiin turvaistuimessa tullut ladan kyydissä oltua, vanhuksilla pari ladaa oli, sittemmin ovat siirtyneet elintason noustessa ihan autoihinkin
peltoautoks ensimmäinen -79 nappis haettiin, ensi kommentit oli: tää on helmi sen jälkeen niistä eroon ei ole päässyt