Otetaanpa tähän tällainen näkökulma: Väitän, että ilmastomuutoksesta puhuminen on Small-Talk -puhetta.
Usein kuulee, ettemme me PoloisetPohjanPojat osaa tuota angloamerikkalaista PikkuPuhetta. Me emme kuulemma pysty juttelemaan joutavanpäiväisiä emmekä näin osaa käyttäytyä oikeaan länsimaiseen tapaan. Itsekin arvioimme itsemme huonoksi jutustelemaan hyvien eurooppalaisten ja vielä parempien amerikkalaisten kanssa. Istumme murjottaen kun pitäisi jutustaa kaikkea mitä toinen ei edes kuuntele ja olla kuuntelematta mitä toinen puhuu. Eli tällaista Small-Talk -puhetta emme siis osaa.
Mutta mepä sen vasta osaamme. Kukapa ei puhuisi naapurin kanssa säästä kun tavataan lumitöissä tai niiden puutteessa. Kirotaan kurakelejä, siunataan suven suloa. Ihmetellään itikoita sateisena kesänä tai loihditaan mielikuvia lomasäistä. Mitäpä sitä muuta juttelisi sellaisen kanssa, jota harvoin tapaa eikä yhteisiä rientoja juuri ole.
Miettikääpä vaikka tapaamista Mobiliassa. Lueskelin hieman niitä juttuja. Taisi aika moni kiinnittää huomiota keleihin. Ja kelithän olivat kaikille melko samanlaiset ainakin siellä Tampesterin lähellä. Matkallehan tietysti sattui jos jonkinmoista säätä. Tai kun me tapaamme täällä Pohjois-Karjalassa tai Kymenlaaksossa, niin aina niitä ilmoja ihmetellään.
Ennen puhuivat säästä kuten nykyäänkin. Mitä enemmän ihmisen toimeentulo on riippuvainen luonnoherrasta sitä kiinnostavampi aihe sää ja kelit ovat. Suomessa on harvinaisen paljon ilmauksia lumen eri olomuodoille, jotka monista maista puuttuvat kokonaan. Varsinkin maatalousyhteiskunta on riippuvainen säänhaltijasta. Kun ukot pellonrajoillaan kohtasivat, mistä he puhuivat? No keleistäpä tietenkin ja niiden vaikutuksesta toimeentuloon.
Kun on yhteiset edut, esimerkiksi juuri riippuvuus luonnoantimista on helppoa olla samaa mieltä. Jos halla pani tai satoi laarista pois, niin naapurukset olivat varmasti samaa mieltä onnettomuudesta. Jos taas satosäät olivat hyvät voitiin yhdessä iloita ja siunailla.
Small-Talk on tarkoitettu luotaamaan kohdattavan ihmisen mielialoja. On pidettävä PikkuPuhetta, jotta saataisiin selville aikooko vastapuoli suuttua vai suudella. Mitätön jutustelu aiheista, jotka eivät nyt aivan suoraan voi suututtaa tai edes liikauttaa kohdattavaa osapuolta noin persoonana, on niin sanottua hyvää käytöstä. Angloamerikkalainen kysyy aina Kuinka voi, eikä todellakaan odota muuta vastausta kuin Fine. Hän sanoo itsekin Fine vaikket edes sitä kysyisi. Sitten puhutaan jotain muuta yleistä, millä ei ole mitään merkitystä.
Kyllähän mekin kyselemme, että mitä kuuluu, miten menee, toimiiko Ladasi, kuinka kulkee. Jos näihin alat vuodattamaan surujasi, mikä minulla on tapana, toinen häkeltyy. Ei hän tiedä miten reagoida jos kerrot paiseesta perseessä tai kohtaamastasi elämännaisesta heti kättelyssä.
Mutta säähän takaisin. Meillä on siis oiva tunteiden ja viilisten ilmapuntari käytössämme. Puhutaan säästä. Jos sinua kiusaavat itikat, toinen saattaa siunata sateista kesää. Tästä molemmat voivat havainnoida toistensa mielialaa. Hyvällä mielellä itikatkin muuttuvat siunaukseksi tai paremminkin niiden takana oleva ilmiö. Olet lomalla ja on ollut vasta se ensimmäinen helleviikko. Puhelette naapurin kanssa joka hikoilee soodakattilalla höyryvoimalaitoksessa. Molemmilla saattaa olla vähän eri näkökulma helteistä. Mutta jos kaverisi on kuudenpullon vapailla hänkin saattaa siunata hyviä kelejä.
Mitä enemmän säistä puhuttaessa ollaan samaa mieltä sitä hedelmällisempi tilanne on pidemmän yhteisymmärryksessä tapahtuvan jutustelun kannalta. Jos säät miellyttävät saatatte päätyä terassille ja viettää miellyttävän iltapäivän. Jos toinen ei voi sietää hellettä ja toinen palvoo päivän paistetta ette tuskin päädy rannalle virvoittavien juomien ääreen katselemaan hehkeitä ihmisvartaloita.
Mutta miksi puhutaan nykyään ilmastomuutoksesta eikä enää pelkästään säästä. On nimittäin niin, että meihin on iskostunut jonkinlainen käsitys siitä, että ilmaston muutoksesta on oltava yhtä mieltä tai sitä on ainakin ihmeteltävä. Ja ihmettähän se on kun lumet katoavat talvista eikä aurinko näyttäydy kuukausiin. Ennen olisi ihmetelty säätä ja ennusteltu sitä. Kun oltaisiin huomattu etteivät vanhat merkit pidä paikkaansa, niin vahat säärohveetat olisivat ennustaneet ilmestyskirjanaikoja, vedenpaisumusta (merenpinnan kohoaminen) tai muuten jumalattomia aikoja. Jumalat olisi nähty suuttuneina. Tai sitten vahat kokeneet sääntarkkailijat olisivat huomanneet tulleensa vanhuuden höperöiksi ja olisivat asettuneet kuolinvuoteelle odottamaan parempia kelejä tuonpuoleisessa.
Nykyisin tiede on jumala ja uskonto. Me itsekin kuvittelemme olevamme melkoisia jumaluuksia. Hehkutetaan, että ihminen aikaansaa ilmastomuutoksen ja melkein kaiken muunkin. No tämän väitteen oikeellisuuteen tai vääryyteen en ota kantaa. Me kohtaamme sään säänä, mutta siitä ei enää osata olla samaa mieltä. Meillä ei ole yhteisiä taloudellisia intressejä, joka tekisi säähavainnoinnin ja mielipiteet siitä yhteneviksi. Eikä meillä sitäpaitsi ole useinkaan naapuriemme kanssa juuri tekemistä. Naapurukset voivat vielä ihmetellä samaa säätä, mutta ne, jotka asuvat siellä missä "spora kulkee" ja ne jotka taas täällä "Susirajalla" eivät kyllä keleistä voi olla samaa mieltä.
Mutta ilmastomuutos. Senhän me tiedämme olevan kyseessä oli sää mikä tahansa. Näin meille on kerrottu ja kerrotaan jatkuvasti uudelleen. Vuosisadan leudoin talvi. Vuosisadan leudoin vuosikymmen ja näin pois päin. Siis sää mikä tahansa, kaikki tietävät että kyseessä on ilmastomuutos. Voimme siis olla siitä yhtä mieltä. Ja niin jutustelu jatkuu muiden merkittävämpien asioiden kanssa, kuten bensan hinta, ruuan kallistuminen ja Venäjän Pressavaali. Lopulta jo kaulaillaan ja vähän painitaankin kun elämä on ihan oikeesi niin surkeaa. Eukko ei anna eikä kyllä kelpaisikaan.
Eli säästä ja nykyään ilmastomuutoksesta puhuminen on meidän ikiomaa Small-Talk -puhettamme, joka on välttämätöntä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Se lujittaa luottamusta ja luotaa mielialailmastoa. Ollaan siis ihmeissään ilmastonmuutoksesta, tehdään kukin osamme sen edistämiseksi tai hidastamiseksi ja ollaan onnellisia kun on kelejä pidellyt.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
mielessä kun kirjoitteli sytytysnesteistään. Mielenkiintoinen aihe tämä.
"Suurin osa kalustosta on ulkotiloissa olosuhteiden pakosta, mutta se lohduttaa vähän kun kalusto huononee kuitenkin hitaammin kuin prässissä" (tai tuningissa)
