Juu minäkin ajoin Moskovan torilla miliiseja pakoon somalinvärisellä Lada 1200S:llä. Päässäni oli koppalakki ja polttelin mahorkkaa kuunnellen neuvostoliitolaista kommunistihumppaa. Miliisit lähtivät perääni ja silloin kiihdytin kevyesti ikiluotettavalla 1200S:llä.
Kiihtyvyys heitti koppalakin päästäni ja mahorkkasätkäkin tippui polttaen reiän laadukkaasta säkkikankaasta valmistettuun originaalipenkkiin.Kiihtyvyys jatkui ja Lada 1200S rupesi kulkemaan entistäkin vakaammin. Nopeusmittarin neula oli jo 80 km/h uudella kierroksella. Mutkat menivät kuin kiskoilla, kiitos Sergein valamien kovamuovirenkaiden.
Käänsin hiekkatielle, nyt vauhtia oli ainakin 240 km/h ja kaasustakin vielä puolet käyttämättä
Lada 1200S:n takarenkaat löivät edelleen joutavaa ja sorasuihku peitti kaiken alleen. Tarjosin salaista loikkarivaihdetta päälle ja painoin kaasupolkimen mammutinkarvaista lattiamattoa vasten.
Nyt kiihtyvyys oli niin rajua että orkkispenkin selkänoja hajosi ja sinkoudun suoraan takapenkille, joka sekin hajosi, kiitos siitä penkin kännissä koonneelle Vladimirille.
Onneksi kuitenkin Lada 1200S:n ajo-ominaisuudet olivat niin hyvät jopa ilman kuljettajaa että Lada pysyi edelleen tiellä, vaikka takapyörien kierrosnopeus alkoikin hipoa Neuvostoliittolaisten takapyöränlaakereiden keston rajoja.
Tässä vaiheessa miliisit luovuttivat koska takapyöristä lentänyt sorapilvi oli syönyt heidän autonsa olemattomiin.
Löysäsin kaasupolkimen ja tartuin jälleen sormet katkovalla kehällä varustettuun orkkisrattiin. Loppumatka sujuikin rattoisasti vatsalihaksia treenaten sillä selkänoja oli löytänyt tiensä takalasin läpi koristamaan Moskovan kaupungin tienpieliä
Laskin että jos alla olisi olleet 12" kovamuovipyörien sijasta 31" maastorenkaat ja kuljettajalla valurautainen istuin, niin olisi voitu saavuttaa lähelle äänen nopeutta oleva tuntikilometrinopeus. Tämä olisi jo kuitenkin vaatinut vähintään Juri Gagarinin rattiin, joten koe on toistaiseksi suorittamatta
