Pöyhöin kautta profeetan parran! Korjas Ruutan. Nyt taitaa mennä liian kovaa. Onneks pääsee viikonlopuks sinne Mansoo täält omalt LataLaanilt.
Menin pihalle siinä 9 aikaan illalla ja ajattelin korjata korjaamon sisään yöksi tuosta taivasalta. Lelut kasaan ja kaappiin. Sitten en malttanutkaan pitää näppejäni irti. Ajattelin, että valoa on vielä puoli yhteentoista. Ottaisin ilmanputsarin ja muut härpäkkeet valmiiksi edestä pois huomista varten. No, niissähän ei kauan mennyt. Katselin kaasarimutikkaa. Siinä tarvittaisiin niitä tähtiavaimia. Huomenna hankkisin. Katselin muitakin vehkeitä, joka siihen kaasariin tulevat, tuloletku, paluu, kaasuvaijeri, kolme letkua edestäkatsottuna oikealla, niin ja nuo kaksi 13mm mutteria. Hyyymm...
Jospas sittenkin nykäisisi. Otetaan tuosta nyt irti mitä uskalletaan ja loput jätetään hautumaan. Siitähän ne kaikki osat läksi irti siistissä järjestyksessä, ehjinä ja vielä melkein ymmärrettiin mitä ne olivat. Menihän siihen vartti. Joku käsittämätön vanha kasetti soi tunnelmaa. Mitä sieltä tuli? Ensin rokkia ja sitten Mel & Kim -diskopoppia. Alkoi naurattaa.
TIINEen kimpuun ja sama operaatio. Kaasari-ruutta hässäkkä siitäkin irti ja vaihto päikseen. Rauhallisesti. Harkiten. Ei innostuta. Varovasti. Lelut kiinni. Katsellaan. Muutama kerta virrat päälle ja pois. Kuunnellaan. Pumppu puhui eritavalla. Ryystämisääni oli hieman erilainen ja tuli hieman eri aikaan. Jotain siis tapahtui.
Kaikki oli kasassa ja avain odotti vääntämistä. Akku oli mennyt aika vähiin. Vaihtaisinko? Voisi olla ihan hyvä. No, tupakalle ja mehulle kuistille. Siinä katsellaan. Mietitään muuta. Kiertänen pihan ensin. Poltan toisenkin.
Menin NEITIn luo ja puhelin sille (Sekaisin!). Olen minä ennenkin elukoille jutellut. "Eiköhän vaan lähdetä sitten." Virrat. Pumpun sirinää. Kunnon asento. Starttaus. Ei....JOOOOOOO! Vähän vaivalloisesti ensin, mutta sitten kuin mitään ei olisi koskaan vikana ollutkaan. Mikä viilis!
Kiitos kaikille viisauksista, ideoista ja siitä, että täällä porukkaa on paikalla. Jo se, että kirjoittaa pähkäilynsä tänne auttaa. Siinä joutuu selkeyttämään asiat ja saattaa pian huomata, ettei jossain ideassa ole mitään älyä. Kirjoittaminen pakottaa ajattelemaan ja harkitsemaan. Sellaista olen näiden tarinointien kautta oppinut liittyen noihin leluihin. Suosittelen.
Pakko oli mennä ajamaan vähän tuonne kylille. Muka täyttämään akkua. Kyllä se sitten on pehmeä. Se on noista pehmein. Mukavin ajaa sanoisin. Tehokkain, pirtein ja teräväin on TEINI. Raskain, ajettavin, konemaisin on TIINE.
PS: Harrasteautoani NIET! -raktoria ei voi vielä tuollaisiin kategorioihin laittaa. 35km ei vielä anna siihen oikeutta. Sanoin tuossa, että harrasteautoni. Kai nuo kaikki alkavat olla sitä. Minä näet tänään huomasin löytäneeni harrastuksen. En muista koska olisin voinut sanoa, että minulla on harrastus. Aiemmin vain aina tein kaikkea. En harrastanut. Nyt tunnelmani on niin harras, että voin sanoa harrastavani.
) 
No ei vaiskaan...