Keisarikunta
Lähetetty: 2.1.2005 12:01
Tuli käytyä katsomassa tuo elokuva. Tuli ihan hyvä fiilis ja jo pelkästään musiikin takia kannatti käydä. Kuvassa oli hienosti tuotu esille tuota 50 luvun miljöötä ja fiiliksiä työtä tekevän kansanosan ja aikansa epäsovinnaista musiikkia esittävän vinkkelistä. Kuvassa oli nykyään niin harvinainen onnellinen loppu ja pisteenä iin päälle paikallinen murre. Musiikki oli tuota kait lähinnä 40-luvun jazzia sieltä helposti omaksuttavasta päästä.
Filmi herätti muutaman kysymyksen ja ajatuksen. Muistaakseni joskus, kun elokuvaa tehtiin, kerrottiin, että filmi ei ole mikään dokumentti, vaikka henkilöiden nimet vastaavatkin todellisia nimiä.
1. Elokuvan yhtyeelle tarjoutuu solistiksi yksi mies. Mies käykin sittemmin laulamassa yhden kappaleen. Vaikka kuvan musiikki on tuota aiemmin mainitsemaani, tämä kappale on kyllä Junnu Vainion tuotantoa. En nyt muista nimeä, mutta kertosäe menee jotenkin näin: "Viljanen ja Nortamaa sekä monta muuta soittajaa, käyvät kohti kapakkaa...Viljanen ja Nortamaa päättää ottaa Gambinaa kun ei myydä halvempaa." Oliko tämän laulajan esikuva siis Junnu Vainio. Olisiko hän jo 50-luvulla nuorena miehenä käynyt heittämässä oman biisinsä. Hänhän kyllä oli tavallaan myös jazzmies. (mm. Juhannustanssit)
2. Mikä mies oli tuo mystinen Heiskanen. Filmin lopussa hän päättää lähteä Ruotsiin. Myös ravintola Kairossa pitkän aikaa pyörineessä musiikkishowssa "Albatrossi ja Heiskanen" on Ruotsiin muuttanut Heiskanen. Tuolla Heiskasella lienee ollut suuri vaikutus Junnu Vainioon.
Taitavat tätä palstaa lukevat Kotkan pojat olla liian nuoria tietämään vastausta näihin kysymyksiin. Ja ehkä aihekaan ei ole niin kiinnostava, kuin minun ikäisilläni ja vähän vanhemmilla. Netistähän voisi etsiä, mutta se vie niin hitosti aikaa.
3. Kuvan rumpali on kutsumanimeltään Rempo. Oikea Rempo on Reijo Tani, joka oli myös rumpalina aikaisemmin mainitsemassani revyyssä "Albatrossi ja Heiskanen"
4. Tuli mieleen, miten vaatimaton oli kotien sähkövarustus tuolloin. Rempon levysoitin ei yleensä kuulunut työväenluokan varusteisiin, vaan oli luksusta. Soittamista harrastavilla työläisillä sellainen kuitenkin joskus saattoi olla. Niin myös minun kotonani.
5. Kuvaan oli hienosti kerätty myös 50-luvun autoja. Aika usein kuvan tekijöiltä jää huomaamatta, että autokanta pitäisi olla sekä sen ajan autoja että myös vanhempia. Tämän palstan käyttäjille voi mainostaa poliisin Volga ja kadun varressa seissy Pikku-Mosse.
Suosittelen lämpimästi, mutta en takaa viihtyvyyttä, kun mieltymyksiä on paljon. Etenkin etelä-kymenlaaksolaisille se on pala lähimenneisyyttä. Jos käytte katsomassa, niin olkaa valmiina katsomaan se Nordean mainos ja auton keulassa oleva logo. Sanaa jazz ei tarvitse tässä tapauksessa pelätä, vaan se on sellaista helppoa kuunneltavaa kuten Sweet Georgia Brown jne.
Filmi herätti muutaman kysymyksen ja ajatuksen. Muistaakseni joskus, kun elokuvaa tehtiin, kerrottiin, että filmi ei ole mikään dokumentti, vaikka henkilöiden nimet vastaavatkin todellisia nimiä.
1. Elokuvan yhtyeelle tarjoutuu solistiksi yksi mies. Mies käykin sittemmin laulamassa yhden kappaleen. Vaikka kuvan musiikki on tuota aiemmin mainitsemaani, tämä kappale on kyllä Junnu Vainion tuotantoa. En nyt muista nimeä, mutta kertosäe menee jotenkin näin: "Viljanen ja Nortamaa sekä monta muuta soittajaa, käyvät kohti kapakkaa...Viljanen ja Nortamaa päättää ottaa Gambinaa kun ei myydä halvempaa." Oliko tämän laulajan esikuva siis Junnu Vainio. Olisiko hän jo 50-luvulla nuorena miehenä käynyt heittämässä oman biisinsä. Hänhän kyllä oli tavallaan myös jazzmies. (mm. Juhannustanssit)
2. Mikä mies oli tuo mystinen Heiskanen. Filmin lopussa hän päättää lähteä Ruotsiin. Myös ravintola Kairossa pitkän aikaa pyörineessä musiikkishowssa "Albatrossi ja Heiskanen" on Ruotsiin muuttanut Heiskanen. Tuolla Heiskasella lienee ollut suuri vaikutus Junnu Vainioon.
Taitavat tätä palstaa lukevat Kotkan pojat olla liian nuoria tietämään vastausta näihin kysymyksiin. Ja ehkä aihekaan ei ole niin kiinnostava, kuin minun ikäisilläni ja vähän vanhemmilla. Netistähän voisi etsiä, mutta se vie niin hitosti aikaa.
3. Kuvan rumpali on kutsumanimeltään Rempo. Oikea Rempo on Reijo Tani, joka oli myös rumpalina aikaisemmin mainitsemassani revyyssä "Albatrossi ja Heiskanen"
4. Tuli mieleen, miten vaatimaton oli kotien sähkövarustus tuolloin. Rempon levysoitin ei yleensä kuulunut työväenluokan varusteisiin, vaan oli luksusta. Soittamista harrastavilla työläisillä sellainen kuitenkin joskus saattoi olla. Niin myös minun kotonani.
5. Kuvaan oli hienosti kerätty myös 50-luvun autoja. Aika usein kuvan tekijöiltä jää huomaamatta, että autokanta pitäisi olla sekä sen ajan autoja että myös vanhempia. Tämän palstan käyttäjille voi mainostaa poliisin Volga ja kadun varressa seissy Pikku-Mosse.
Suosittelen lämpimästi, mutta en takaa viihtyvyyttä, kun mieltymyksiä on paljon. Etenkin etelä-kymenlaaksolaisille se on pala lähimenneisyyttä. Jos käytte katsomassa, niin olkaa valmiina katsomaan se Nordean mainos ja auton keulassa oleva logo. Sanaa jazz ei tarvitse tässä tapauksessa pelätä, vaan se on sellaista helppoa kuunneltavaa kuten Sweet Georgia Brown jne.
