Ladaboard

Osuipa kohdalleni tuollainen menopeli, eli 1600SL. Olin jo jonkin aikaa suunnitellut taas Axtec-Ladan ostamista, mutta mieluista yksilöä ei vielä ollut osunut kohdalleni. Kuitenkin 13.10 kuluvana vuonna huomasin tämän palstan myydään -osiossa ilmoituksen tästä kiesistä ja seuraavan päivänä meninkin heti katsomaan sitä Porvooseen. Sattui nimittäin niin sopivasti, että oli samalla viikolla Kilpilahdessa töissä, joten matka Ladan luo oli lyhyt. Tutkittuani auton päätinkin lopulta ostaa sen ja lopulta 31.10 Lada siirtyi Lemille trailerin kyydissä, koska ajaminen ei olisi ollut mahdollista.
Ladalla on ajettu vain reilut 37 tkm. Katsastettu se on viimeksi vuonna 2009, ja sitä aikaisemmin 2006 ja 2003. Nyt olisi siis aika palauttaa tämä liikenteeseen. Estin myös tämän joutumisen tekniikan luovuttajaksi, mikä vaara vaanii monasti näitä vähäpäästöisiä takavetoladoja. Tässäkin on erinomaisessa kunnossa oleva moottori, viisivaihteinen laatikko sekä perä.
Tästä seuraavana päivänä aloin päivänvalossa laittaa Ladaa parempaan kuntoon. Vikoja olivat muun muassa:
- Ei jarruja paitsi käsijarru
- Kytkinsylinterit toimivat huonosti
- käynti oli huonoa tulvivan ja jumisen kaasuttimen vuoksi
Ladassa oli alla kaksi nastarengasta ja kaksi BL-85 -kesärengasta peltivanteilla. Laitoin alle Kumhon nastarenkaat Melber-alkuperäisalupalloin ja vaihdoin kaasuttimen kokonaan toiseen, uudenveroiseen Axteciin, jonka ansiosta autolla pystyi jo ajamaan ja moottorin käyntikin tuli oikein hyväksi. Seuraavaksi vein sen navetan vintille kuivumaan ja laitoin kajuuttaan sekä takakonttiin kosteuden poistajat, koska Ladassa oli kosteutta melkoisesti sisällä. Seuraava ohjelmanumero onkin auton laitto siihen kuntoon, että sitä voi siirrellä turvallisesti. Sitä varten pitää rempata jarrut sekä kytkimen irrotusjärjestelmä.
Kuvia on alla linkissä, joka johtaa albumiin:
http://aijaa.com/iSaRV4
Ensimmäiset kuvat ovat saapumiskunnosta ja viimeinen nykykunnosta.

Komea peli, kyllä valkoinen on parhaita värejä kanttikseen

Lausunpa muutaman sanan auton historiasta:
Tämä Lada on ostettu uutena Porvoon Automaailmasta maaliskuussa 1995. Tämä alkuperäinen ostaja on todennäköisesti pitänyt autoa vuoteen 2002 asti, minkä jälkeen Ladalla on ollut kolme omistajaa vuosina 2002-2019. Ensimmäinen omistaja on mitä ilmeisimmin ajanut noista 37 tkm:sta leijonanosan, koska säännölliset katsastukset ovat loppuneet jo vuonna 2003 ja nämä mainitut kolme muuta omistajaa ovat hyvin pitkälti vain seisottaneet Ladaa. Nyt lokakuussa 2019 minä sitten ilmaannuin viidenneksi (henkilö)omistajaksi ja aion laittaa taas Ladan käyttökuntoon ja tieliikennekäyttöön. Tällä vehkeellä on liikuttu todennäköisesti itäisellä pääkaupunkiseudulla suurimmin osin, mistä tuo alhainen ajomäärä johtunee.

Ladan mukana tuli alkuperäinen rengaspainemittari suojakotelossaan sekä renkaiden täyttöpumppu, joka jopa toimikin. Myös painemittari toimi ja näytti aivan järkevää lukemaa. Takakonttia siivotessani sieltä löytyivät ristikkoavain, varoituskolmio, miesten ruskeat nahkahanskat, kaksi Ladan pyörää peltivantein, Ladan peltivanteen kromikuppi, takajalkatilan alkuperäiset Lada-kumimatot sekä pari tyhjää muovipussia. Hanskat otin itselleni käyttöön ja muut roinat siirsin pois sieltä.

Hattuhyllyllä puolestaan oli 18 vuotta vanhat hääparin samppakaljalasit, vanhat siirtokilven jämät sekä vihko, jossa oli Battery-energiajuomapohjaisten viinapaukkujen reseptejä. Tämä Lada on ollut näet hääautonakin aikanansa. Miksei vaikka tulevaisuudessakin. Tuon viinavihkosen korjasin talteen. Hattuhyllyllä oli myös kaiuttimet, jotka saattoivat olla ihan vuodesta 1995 asti siellä. Ne myös saavat jäädä sinne.

Hanskalokero oli täynnä C-kasetteja, jotka sisälsivät lähinnä ruotsinkielistä iskelmää. Ladassa on myös kojelaudan päällä kasettiteline täynnä kasetteja, eli matkamusiikkia ainakin riittää. Mitään uusia musiikkivehkeitä en aio tähän viritellä. Kiinni oleva Blaupunktin kasettisoitin riittää.

Nyt pitää alkaa hommata jarru- ja kytkinosia, jotta saadaan Lada järkevään ajokuntoon. Uusiksi menevät jarrusatulat, jarrukilvet eteen, jarruletkut kaikki, jarrupääsylinteri, jarruputket, nesteletkut sekä molemmat kytkinsylinterit letkuineen ja putkineen. Myös uusi akku pitää ostaa, koska vanhassa ei ole kiinnityslievettä enkä suosi irtoasennuksia. Siispä hankimme osat ja menemme Lemille taas asennushommiin, kunhan sopiva aika koittaa.

Tällä setillä luulisin alkavan Ladan vähitellen alkavan liikkua turvallisesti.

Vihdoinkin pääsiäispyhinä oli hyvin aikaa alkaa kunnostus. Aloitin hommat laittamalla kuskin penkille halvan tyttöpenkinpäällisen, jotta penkin verhoilu ei likaannu, kun Ladaa joutuu siirtämään työkamppeissa. Rempat alkoivat jarrukilpien uusimisella. Ne olivat täyttä näkkileipää. Pultinreikien ympäristö oli ainoa terveenä säilynyt alue. Kilpien vaihto on periaatteessa nopea homma, mutta tässä tapauksessa yhden kilven kanssa sai askarrella viitisen tuntia. Jarrusatulan kiinnityspultit olivat ruostuneet ja kovan narinan säestyksellä ne aukesivat. Ylempi pultti oli aina hankalampi avata ja se oli lähellä muljaantua, mutta ei kuitenkaan onneksi. Jarrusatulat joutivat saman tien osaksi traktorin etupainoa betoniin valettavaksi. Jarrukilven pultit taas teettivät isoimman työn. Lyhyet pultit lähtivät ehjinä irti, vaikkakin kovaa narinaa niistäkin lähti. Pitkät, ohjausvarressa kiinni olevat pultit taasen olivat hankalia. Kuskin puolella kumpikin piti irrottaa särkemällä. Ne eivät hievahtaneet mihinkään, jos yritti takoa niitä kierteen puolelta. Siispä kanta piti niistä hioa veks ja pieksää ne irti olka-akselista. Siitä ne irtosivat, mutta ohjausvarsikin liikkui mukana, joten sen jälkeen kun pultti oli irronnut, piti se vielä takoa irti ohjausvarresta. Sepäs olikin sitten lystiä, kun nyt se varsi liikkuu raidetangon pään varassa irrallaan ja se pultin jämä pitäisi saada irti. Laitoin ohjausvarren tukivartta vasten ja hakkasin pultinjämän irti. Siinä tehtiin muutama edes-takas harjoitus ja lopulta ne lähtivät irti. Apukuskin puolella vain toinen pitkä pultti oli jumissa, ja sen irrotin samaan tapaan kuin kuskin puolellakin. Laitoin kaikki neljä pulttia uusiksi, samoin kuin niiden mutterit sekä niiden lukituslevyt. Mutterin ohjeellinen kiristysmomentti on 60 Nm, johon ne myös kiristin. Uusin myös kummaltakin puolelta jarrusatulan kiinnityslevyn.

Kuskin puolen vanha kilpi ja uusi kilpi:


Apukuskin puolen vanha ja uusi kilpi:


Lukituslevyt:


Kilpien vaihto oli siis se pahin homma. Laakerit olivat ihan käypää kamaa ja laitoin niihin vaan uudet rasvat sisään. Jarrulevyt olivat jonkin verran ruosteessa, mutta arvelisin jarrutteluilla niistä vielä tulevat käyttökelpoiset. Jarruja en kerinnytkään enää laittaa ennakkokaavailuistani huolimatta, mutta ne eivät ole hankalia töitä enää. Silmäilin myös tukivarsia, jousia, iskareita sekä niveliä remontin ohessa ja aattelin, että saatanpa uusia ne kokonaan jossain vaiheessa. Ne olivat aika karskissa ruosteessa. Toki paksua plootuahan ne ovat ja eikä niissä ole mitään vikaa sinänsä, mutta jotain niille voisin tehdä.

Taka-akselissa kiinni oleva jarruputkien T-haara oli jostain syystä lahonnut. Sen kiinnityspultti oli tullut näkyviin palikan keskeltä sekä jarruputkien kiristimien kierteet näkyivät. Haarasta oli siis puolet kadonnut. Uusiksi menee. Takajarruputket olivat myös todella pahvisessa kunnossa. Niistä vuoti jarrunestettä ja kuului riks raks poks, kun niitä käänteli, eli kypsää tavaraa oli sielläkin. Nyt autossa ei ole muita jarruja kuin käsijarru, koska satuloita ei ole edessä lainkaan. Nepä laitetaan sitten seuraavaksi, samoin kuin kytkimen irrotussylinterit.

Ladassa olivat aurinkolipat homehtuneet. Siispä tein kristallisoodaliuoksen ja sillä puhdistin ne. Lopputulos oli hyvä. Puhdistettu vs. puhdistamaton:

Ladan käynnistyksessä reilun neljännesvuoden jälkeen oli ongelmia. Pyöritti hyvin, mutta ei lähtenyt. Kaadoin huikkabensaa kurkkuun. Lähti tulille, kävi muutaman sekunnin ja sammui. Tämä toistui joka kerta, kun antoi huikkaa. Bensapulaa ilmeni siis. Aluksi kokeilin, tuleeko bensaa pumpusta. Sitähän tulee ja pumppu lykkää ainetta solkenaan. Seuraavaksi kaasarin bensaputken irrotin ja tarkistin suodattimen sen takaa, eikä siinäkään ollut mitään tukosta. Sitten kaasarin kansi irti ja kohokammio paljastui kuivaksi. Neulaventtiili oli kanissa kiinni-asentoon. Liikuttelin sitä käsin, kunnes se putosi aina omalla painollaan. Kansi paikalleen, kamat kasaan ja starttaus, jonka seurauksena Lada käynnistyi heti. Se siitä ongelmasta ja Lada lähti siirtoon.

Lisäyksenä vielä, että katsoin myös vaihdelaatikon ja perän öljyt. Laatikko oli melkein kuiva, joten laitoin sinne alkuperämaan Lukoil 80w-90 GL4 öljyt sisälle. Minulla oli tällainen purnukka ja tähän se sopii väliaikaisesti täysin. Perään käytin jämäpurkkien Mobil peräöljyt, jotka kelpaavat sinne kunnostelujen ajan.

Vapun aikoihin menin Lemille taas jatkamaan Ladan kunnostusta. Tällä kertaa sain aikaiseksi erittäin paljon ja oikeastaan niin paljon kuin suunnittelinkin. Aloitin hommat torstaina ja lopetin maanantaina. Joka päivä edistyin kunnostustöissä.
Aloitin pääjarrusylinterin uusimisella, koska sitä on hyvä käyttää uuden jarruputken vedossa tukipisteenä, johon saa putken toisen pään kiinni. Huomasin samalla, että jarrutehostimen työntötappi on aivan liian syvällä tehostimen sisällä. Tämä sai aikaan epäilyksiä, mutta jätin asian sikseen.

Siellä se on, peli avattu ja Ladan alla könyäminen alkakoon.
Sylinterin jälkeen vuoroon tulivat jarrusatulat. Tein yhden puolen kerrallaan. Ensin vedin putket asemiinsa. Suojasin putken päät ensin, työnsin putken alapuolelta konehuoneeseen, asettelin sen paikoilleen ja kiinnitin sylinteriin. Toisen pään jätin hollille letkun kiinnikkeen reiän läpi vedettynä. Tämän jälkeen kokosin jarrusatulat letkuineen ensin irrallaan:

Tämän jälkeen kiinnitin satulat. Pulttien kiristysmomentti on 30 Nm, jota noudatin. Lukitsinlevyjen ansiosta ne eivät irti lähde. Koska jarruputken pää oli jo reiällä, työnsin letkun suoraan siihen ja kiinnitin putken heti eikä näin putkeen pääse likaa. Samalla tarkkailin, että letku ei kierry.

Letkun tekstejä hyödyntäen asensin letkun oikein. Ei ole kierteellä eikä osu missään vaiheessa mihinkään. Letkun lukitussokat vielä naputtelin paikalleen ja siinä pysyvät.
Etupään jälkeen pesin jarrunestesäiiön ja uusin letkut. EPDM-kumi on oikeaa tuohon tarkoitukseen. Säiliön pohjalla oli sakkaa ja muuta mönjää, joten pesu tuli tarpeen.

'Seuraava operaatio olikin takajarruosastolla. Aloitin tekemällä paineensäätimelle menevien putkien päihin mutkat etukäteen. Niitä on ikävä alkaa auton alla väännellä. Nuo mutkat osoittautuivat erittäin onnistuneeksi eivätkä ne osu koriin, kun ne olivat paikallaan säätimessä:

Seuraavaksi saksin peltisaksilla vanhat jarruputken kaikki veks. Sitten irrotin vanhan paineensäätimen ensin tankoineen. Se olikin kypsää tavaraa:

Säätimen kannakeraudan sekä tuon tangon kiinnitysmuttereiden avaamisessa on vaarana pinnapulttien katkeaminen. Ensinmainitut ovat M8 ja toiset M6. Varsinkin kun ne ovat ruosteessa, ne menevät poikki pienestäkin taittavasta voimasta. Siksi niitä piti liotella hartaasti sekä T-kahvalla hylsyssä varoen avaamalla mutterit irtosivat ja pultit pysyivät ehjinä yhtä säätimen kannakeraudan pulttia lukuunottamatta. Onneksi se on helppo korjata, koska pulttien toinen pää näkyy takakontissa. Senkun poraa jämät pois ja laittaa uuden pultin takakontin kautta ja hitsaa kiinni tai pitää avaimella kiinni kontin puolelta ja samalla kiristää mutterin. Korjaan tuon myöhemmin. Säädin pysyy kahdellakin pultilla kiinni liikkumatta. Alkuperäiset pultit tuntuivat olevan aika heppoista materiaalia.
Kun ostin säätimen suojakumin pois, alta paljastuikin ihan hyvä näky:

Nuo pikkuosat menevät uudelleen käyttöön, joten onneksi ne olivat täysin käypää tavaraa.
Säätimen kannakkeessa näkyy selvästi vanhan säätimen asento:

Käytin tätä hyödyksi ja laitoin uuden säätimen samaan asentoon. Tarkempi säätö saa vielä odottaa. Puhdistin samalla irtoruosteet torsiotangosta ja kokosin tangon ja säätimen paketiksi:

Ennen säätimen asennusta autoon vedin pitkän jarruputken edestä taakse. Se on itse asiassa melko vaivaton työ. Katalysaattorin lämpöpelti pois eikä muuta tarvi irrottaa. Putkinipun kiinnityspellitkin pysyivät ehjinä. Putken takapään asettelin hollille kiinnitettäväksi säätimeen. Vein Ladan alle paineensäädin-tanko -yhdistelmän, kiinnitin takajarrujen letkulle menevän putken säätimeen, samoin kuin pitkän putken toisen pään ja asetin koko hässäkän paikalleen. Ei ollut tarve purkaa pakoputkea tai iskaria pois edestä. Lopuksi asettelin jarruputket paikoilleen, kiinnitin tangon paikalleen ja uusi säädin on siellä:

Tuli takajarrujen T-haaran asennuksen aika. Vanha oli tuhoutunut:

T-haaran kiinnityspinnapultti taka-akselissa on sekin altis rikkoutumaan. Taas kerran liuotusta ja hylsyä käyttäen se jäi ehjäksi, koska mutteri piti saada pois, vaikka vanha haara oli irronnut. Asensin uuden haaran, kiinnitin siihen ensin jarruletkun sekä sitten toisen pään jarruputkeen, joka tulee paineensäätimeltä, jälleen siten, ettei letku kierry. Vedin takapyörille menevät jarruputket samalla. Siinä ei mitään kommervenkkejä ole.

Jarrurumpujen irrotus olikin hieman hankalaa. Ne eivät kumivasaralla nuijimalla tai muuten nitkuttelemalla hievahtaneetkaan. Koska käsijarru kuitenkin toimi, nostin koko takapään irti maasta, irrotin rumpujen kiinnityspultit molemmin puolin ja käynnistin Ladan, kytkin vaihteen silmään ja käsijarrua vasten kaasuttelin, kunnes kuului hirmuinen naraus. Kokeilin rumpuja ja kuskin puoli oli irronnut. Toinen rumpu ei edelleenkään liikkunut. Laitoin pyörän kiinni kuskin puolelle kiinni ja kokeilin uudelleen. Jonkin aikaa kauemmin sai apukuskin puolen rumpua irrotella, kunnes taas kuului karmea naraus ja sekin irtosi.
Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen uusin vain pyöräsylinterit taakse, koska takajarrut olivat kuitenkin mekaanisesti kunnossa:

Sitten koitti ilmaamisen aika. Jarrut ilmaantuivat hyvin, mutta poljin menee edelleen syvälle eivätkä jarrut ole kummoiset. Epäilykseni jarrutehostimesta osoittautui oikeaksi. Se oli sökö ja suhisi koneen käydessä. Letku pois ja suhina loppui. Myös tehostimen työntötappi oli liian syvällä. Sen pitäisi tulla esiin 1,25 mm sylinterin kiinnitystasosta syvimmässä asennossaan. Tämä oli melkein viisi milliä sisällä. Kokeilin säätää tappia. Siitä alkoi loppua säätövara, ennen kuin saavutin oikean mitan. Jätin sen niin pitkäksi kuin sain ja jarrut paranivat. Kuitenkin tehostin on rikki ja se pitää uusia. Sitten jarrujen pitäisi olla kunnossa.
Viimeinen työ oli kytkimen sylinterien vaihto. Kokosin työsylinteri-letku-putki -kokonaisuuden ensin paketiksi:

Pujotin sen alakautta paikalleen. Taivutin putken yläpään sitten kiinni pääsylinteriin. Pesin luonnollisesti nestesäiliön ja uusin letkun. Tässäkin säiliössä oli moskaa paljon pohjalla. Nesteet sisään, ilmaus ja kytkimestä tuli oivallinen. Tangon välyskin haarukkaan oli kohdallaan.
Näin sain aikomani hommat hoidettua. Seuraava ohjelmanumero on jarrutehostimen uusiminen ja moottorin tiivisteiden ja letkujen läpikäynti, jotta käynti saadaan hyvälle tasolle. Näiden toimien jälkeen Lada olisi siirtokilvillä ajettavassa kunnossa.
Lisäys: Ladassa oli kuin olikin tallessa värikoodilappu. Koodi oli 215 eli norsunluunvalkoinen. Tuossa on sellainen kellertävä sävy, joka näkyy aurinkoa vasten parhaiten. Tämä on lähempänä valkoista kuin beigeä. Mielestäni se ei ole vaalean beige, joka on enemmän ruskeaan päin kuin tämän Ladan väri. Myös värikarttojen mukaan väri pitäisi olla juuri tuo "Ivory White".
Lisäksi havaitsin, että tässä on kolmiasentoinen pitkien valojen kytkin. Lieneeköhän vaihdettu joskus?

Värin nimi on muuten Safari. Norsunluu oli käytössä vain vähän aikaa noin 1974-76. Ota kuva siitä lapusta vielä?

Joo, pitää ottaa kuva. Netistä löytyy noita värikarttoja, joissa väitetään tuota 215-väriä norsunluuksi, mutta niissä kartoissa lienee virheitä. Netistä löytyneisiin kuviin verrattuna sävy olisi kyllä tuo safari.

Viikonloppuna jatkoin tätä projektia. Ohjelmanumerona oli imu- ja pakosarjan tiivistyspinnan luona olevan tiivistesilikonitahmamöykyn tutkiminen ja samalla kyseisen tiivisteen vaihto ja muutenkin paikkojen tutkiminen ja varmuuden saaminen niiden kunnosta. Lisäksi jarrutehostin piti uusia letkuineen, koska vanha oli sökö.
Lada käynnistyi hienosti. Ensin pyöritin konetta startilla puolan johto maadoitettuna, jotta sain öljyt kunnolla kanaviin. Sitten vasta käynnistin auton.
Jarrutehostimen vaihto sujui perin kitkattomasti. Uudesta tehostimesta pitää tarkistaa, että työntötappi tulee sylinterin kiinnitystasosta ulos 1,25 mm plus miinus 0,2 mm, kun tappi on niin pohjassa kuin se menee. Uudessa tehostimessa säätö olikin hyvin kohdallaan eikä siihen tarvinnut koskea. Nyt jarrut toimivat jo paljon paremmin, mutta ne voisi ilmata vielä kerran, nyt kunnolla pelaavalla sylinterin liikutussysteemillä.
Tehostimen jälkeen piti siirtyä mainitun tiivistetahman pariin. Tältä se näytti:

Jäähdytysnesteen laskin ulos ennen töitä. Samalla asensin lohkoon tyhjennyshanan. Nesteen uloslaskun jälkeen purin imusarjan ja jokusen pakosarjankin mutteri jo pois. Näky oli seuraavanlainen:

Imusarjan irrotuksessa ei ollut mitään kummallista. EGR-venttiilin putken laipan muttereista ylempi on helppo, mutta alempi ahtaassa välissä. Vedin imusarjaa hieman poispäin kannesta, jotta räikkä ja hylsy mahtuvat pujahtamaan putken takaa mutteriin. Ilman imusarjan vetoa olisi joutunut nylkyttämään mutteria auki kymmenen astetta kerrallaan. Imusarjan kiinnitysmutterit aukesivat melko vaivatta.
Pakosarjan muttereista neljä messinkimutteria laipassa aukesi nirskahduksen saattelemana. Onneksi pinnapultit pysyivät ehjinä ja niiden kierteetkin säilyivät kunnossa. Sen sijaan ne kaksi mutteria, jotka kiinnittävät startin lämpöpellin, vesiputken sekä imuilman lämmitysputken lähtönatsan, eivät hievahtaneetkaan. Ihmekös tuo, kun kyseiset mutterit ovat tavallisia eivätkä messinkiä tai kuparoituja. Toinen lähti pinnapultteineen ja toinen katkesi pakosarjaan. EGR-venttiilin kiinnitysmutterit sen sijaan avautuivat asiallisesti.
Kun pakosarja oli irti, poistin siitä EGR-venttiilin. Se irtosi kohtalaisen kevyesti, mutta tiivisteen jämien rapsuttaminen oli hirmuinen homma. Se piti raaputtaa puukon terällä irti millimetrin silppuna sekä piti hioa se kä venttiilin ja pakosarjan pinnat vielä tasaiseksi. Tuohon puhdistushommaan upposikin reilu tunti. Imusarjan puolella oleva putken tiiviste oli taas nopea homma. Siitä ei jäänyt juuri mitään jäämiä.
Nappasin myös EGR-venttiilistä putken irti. Putki on kiinni puserrusliittimellä. Kiinnitysmutteri on messinkiä, samoin kuin pakosarjassa kiinni oleva natsa, johon putki kiinnittyy.

Messinkisyytensä ansiosta natsa irtosi pakosarjasta ongelmitta, samoin kuin mutteri natsasta. Putken tiivistyshelmi oli pureutunut tiukasti kiinni putkeen. Sen annoin olla paikallaan. Minulla on tuohon varahelmi, mutta sitä ei tarvinnut.
Ennen pakosarjan kokoonpanoa piti irrottaa katkennut nysä. Porasin 7 mm poralla nysän läpi ja 8 mm kierretapilla ruuvasin kierteen läpi, jolloin jäljelle jäi ehjä alkuperäiskierre. Asensin reikiin uudet pinnapultit.
Kokosin EGR-venttiilin uudella alkuperäistiivisteellä sekä vanhalla puristushelmellä. Koeponnistin paineilmalla liitoksen ja se osoittautui pitäväksi. Lopuksi hioin kevyesti pakosarjan tiivistyspinnat sekä kanteen että pakoputkeen, ettei sormella tunnu epätasaisuuksia. Näin pakosarja oli valmis asennettavaksi:

Puhdistin kannestakin tiivistejämät pois sekä varmistin tiivistepinnan sileyden ja laitoin uudet tiivisteet:

Tuossa on pakokanavien ympärillä metallirenkaat. Vanhassa tiivisteessä niitä ei ollut lainkaan.
Kun aloin laittaa pakosarjaa paikalleen, vaivaa aiheutti äärimmäisenä vasemmalla oleva kiinnitysmutteri, johon ei päässyt käsiksi ilman vesiputken irrotusta. Irrotettava putken laippa majailee vesipumpun persuksissa. Kun putken irrotti, pystyi tuon laitimmaisen mutterin kiristämään. Kuitenkin sitten laippa pitäisi saada takaisin vesipumppuun kiinni, ja nyt se pakosarjan alla, jota se ei ollut irrotusvaiheessa. Kyseisessä hommassa tarvitaan jonkinasteisia gynekologin käsiä, koska laippaa ei kunnolla näe ja laipan pinnapultteihin juuri ja juuri ylsivät sormet pakosarjan alta. Sain kuitenkin sen kiristettyä.
Muut mutterit eivät tuottaneet ongelmia. Laitoin messinkiset mutterit pinnapultteihin, jotta ne saa hyvin auki, jos tarvii. Kiristysmomentti on näille 25 Nm, jota käytinkin. EGR-venttiilin kiinnitysmuttereiksi laitoin kuparoidut mutterit. Muttereiden alla on alkuperäisenä erikoinen prikka, joka on kovera. Nämä myös sinne laitoin ja kiristin mutterit 20 Nm tiukkuuteen.
Kun sain imusarjankin paikoilleen, näky oli seuraavanlainen:

Pakosarjan alimmainen kolmipulttinen liitos ei auennut lainkaan ainakaan 13 mm lenkkiavaimella kokeiltuna. Se ei vuoda, joten jääköön. Nelipulttiseen liitokseen laitoin luonnollisesti uuden tiivisteen.
Kokosin kaasuttimen ja muut hilppeet, kaadoin nesteet koneeseen ja laitoin tulille, käynnistyi ongelmitta ja vein Ladan säilytyspaikkaansa. Huomasin samalla, että osa jäähdytysnestelinjojen klemmareista vuotaa. Ne pitää korjata seuraavaksi. Kumminkin alkaa Lada olla hyvin lähellä jo siirtokilpikuntoa.

Viimeisten viikonloppujen aikana on Lada saatu vihdoinkin siirtolupakuntoon. Bongasin Tokmannilta Banner-akun alehinnalla, jonka laitoin vanhan vapaa-ajan akun tilalle. Tuo punainen akku koristaa konetilaa mukavasti. Ilmasin myös jarrut vielä kertaalleen ja nyt nekin pelaavat ongelmitta. Vaihdoin myös kaikki vanhat sardiinipurkkiklemmarit jäähdytysnestelinjoista, koska niistä osa vuoti ja samalla tein uudet jäähdytysnesteet.

Myös sytytystulpat menivät vaihtoon. Uusiksi tulpiksi tulivat NGK:n BPR6EIX. Vanhoissa tulpissa ei ollut mitään sanottavaa.

Viimeisenä korjasin mykistyneen FIntec-takakaiuttimen. Autossa oleet vanhat kaiutinjohdot olivat siinä mitassa hapantuneet, että ne piti uusia. Mykässä kajarissa oli kokonaan hapantunut poikki toinen johto, joten tinasin uudet johdot. Vaikka toinen kaiutin toimikin, vaihdoin siihenkin johdot samalla kerralla. Tuskin nekään paljoa kummemmassa kunnossa olivat. Kaiuttimet oli asennettu autoon poraamalla reikä takakonttiin hattuhyllyn läpi ja siipimutterilla kiinni takakontin puolelta.

Vielä pitää vaihtaa laturin hihna kokonaan uuteen. Vanha hihna on kelvottomassa kunnossa. Myös vaihteistoöljyt pitää vaihtaa. Nyt lootassa olevat Lukoilin 80w-90 mineraalit ovat jo plus kolmessa asteessa sellaista kamaa, etten meinannut saada vaihdetta vapaalle ennen öljyn lämpiämistä. Redline MT-90 on uusi öljy, joka on todettu erinomaiseksi. Nämä ovat tulevan viikonlopun hommia.

Katsastus alkaa olla aika lailla käsillä. Alkuperäisestä suunnitelmasta eli siirtoajosta poiketen traileroin tämän Lemiltä Nokialle verstaalle viime viikon keskiviikkona. Tämän viikon maanantaina aloitettiin peltityöt. Tiedettyjä ruostekohtia olivat: Kummankin takapyöräkotelon etuosassa helmaan vievän tulpatun reiän ympäristössä ja molemmissa helmoissa edessä pystysauman kohdalla. Kun Ladaa oli tökitty nosturilla lisää, löytyi vielä oikean takakuraläpän kiinnityksestä ja bensatankin alta 5 cm x 15 cm kokoinen pehmeä kohta. Lisäksi bongasimme vasemman helman takaosasta listan päätypalan alta pienen harmittoman näköisen kupruilleen maalikohdan. Se paljastuikin läpireiäksi ja sen ympäristö helman sisällä oli ottanut ruostetta melko brutaalistikin. Kuskin puolella molemmissa ovissa oli samantapainen kupruillut muutamien neliösenttien suuruinen alue, jotka olivat läpilahoja molemmat. Helmojen sisällä ei ollut onneksi etusaumojen takana mitään vaurioita.
Kuvat helmojen etusaumoista:

Paikat on nyt korjattu. Vielä pitää maalata oikealla värillä ja perjantaina päästäneen katsastukseen.

Nyt on tämäkin Lada jälleen katsastettu ja tieliikennekäytössä 12 vuoden tauon jälkeen, melkeinpä yhtä komeana kuin uutena.

Katsastuksessa ei ollut mitään huomautettavaa. Nivelet olivat kaikki kunnossa, kuten iskaritkin. Niillehän en ole tehnyt mitään. Päästöistä meni läpi kepeästi, Minulla ei ollut etukäteismittausta vaan konttori otti päästöt.
Takapuskuri sai uuden kromilistan ja muuten Lada korjausmaalattiin, myllytettiin ja vahattiin sekä sai kimaltelevat Melberit alle. Nyt se on sädehtivän upea.

Hyvää duunia, hienolta näyttää

Hyvä että tuli takaisin liikenteeseen