VAZ-21013 - 1987 - 1200L - Ikuinen Ystävä
Lähetetty: 1.6.2016 20:46
Ensimmäinen autoni, punainen nappisilmä Lada, siitä on koko minun harrastukseni alkanut vuonna 2001 kun Tane pappani Lada ei mennyt leimasta läpi koska se oli liian ruosteinen, muuta vikaa siinä ei silloin ollut ja pappani ajoi Ladan peltoon, heitti avaimet minulle ja totesi että nyt lähdetään poika ajamaan
Ensimmäiset metrit lähtivät hyvin, monet kaverini ovat sanoneet että heillä auto on sammunut ensimmäisellä kokeilulla, minulla oli alla märkä heinikko ja huonokuuloinen pappani antoi ohjeeksi "reippaasti kierrosta vaan ja sitten kytkintä ylös", no niillä ohjeillahan Lada lähti aika räväkästi liikkeelle kun autoista mitään ymmärtämättä painoin kaasupolkimen lattiaan kiinni niin että Lada soi oikein kunnolla, nurmikko lenti monen metrin päähän ja käsistähän se lähti, onneksi oli tilaa ympärillä enkä törmännyt mihinkään ennen kuin sain vauhdin hiljenemään
Olin 7 vuotias silloin kesänä 2001 kun tuon ensimmäisen autoni sain ja sillä oli silloin ajettu 350 000km, pappani oli kolmas omistaja tuolle Ladalle, tuo kyseinen auto on kyllä kokenut kovia kun se on palanut lähes uutena, vuonna 1991 se oli palanut sisältä todella pahasti viallisen sisätilan lämmittimen vuoksi, pappani oli ostanut sen silloiselta toiselta omistajalta halvalla, isäni ja kummisetäni vaihtoivat aivan koko johtosarjan sekä muutamia sisustan osia, kunnostivat ja fiksasivat ja saivat nappiksen vielä iskuun. Tane pappani sitä sitten sisusti oman makunsa mukaan, liimasi kaiken maailman lelu-ukkeleita kojelautaan, apukuskin ovipahvina on joku vanha lattiamatto joka on kiinnitetty ilmastointiteippiä oikein reilusti käyttäen ja se on muuten vielä tänäkin päivänä paikoillaan...
Tänä päivänä tuolla autolla on ajettu hieman yli 378 000km, tuo nappis on ollut minulla nyt 15 vuotta ja kaikki vuodet sillä on ajettu pellossa, tässä vaiheessa viisaammat huomaavat ja osaavat laskea kilometreistä erotuksen, eli 28 000km että voiko niin paljon tulla peltoajelussa 15 vuoden aikana? Siihen voin todeta että Lada ei ehkä ihan aina pellossa pysynyt vaan tuli nuorena käytyä vähän kavereilla kylässä, sekä tehtyä pieniä reissuja yöllä, eikä vain yhden kerran, vaan vähän useammankin kerran... Punainen nappikseni on ollut kyllä aina sitkein auto kaikista, kelillä kuin kelillä se on aina lähtenyt käyntiin ja on siinä oikeastaan aina kaikki muu toiminut paitsi käsijarru.
Millään autolla ei ole koskaan ollut niin paljon tunnearvoa, eikä voi tulla olemaan kuin tällä autolla, koska punaiseen nappikseeni liittyy niin monta muistoa, niin hyviä kuin pahoja, pienenä ollaan kaverien kanssa rällätty ihan jokaisella mahdollisella kelillä, viikon päivänä ja jokaisena mahdollisena kellon aikana, bensaa on palanut vaikka kuinka ja hauskaa on pidetty, myös kaikista tärkeimmät kokemukset ja salaisuudet kerrottu hyville ystäville juuri tuossa autossa, tulee miljoona tarinaa mieleen tästä autosta mutta eiköhän viimein aleta itse asiaan. Eilen pistin siihen startin paikoilleen (oli tullut otettua se lainaan yhteen toiseen autoon yli puoli vuotta sitten), laitoin akun paikoilleen ja kokeilin sitä käyntiin, sehän lähti aivan kuin olisi ollut lämmin moottori, viimeksi tällä autolla on ajettu alle pari vuotta sitten, nyt on näköjään aika tehnyt viimein tehtävänsä ja kytkin on jämähtänyt, viimeisinä peltoautoilu vuosina se toimikin todella heikosti... Laitampa tähän kuvan nykyisestä kunnosta:

On lommoa, on ruhjetta, ajan patinaa löytyy vaikka kuinka ja ruostetta, sitä vasta löytyykin, tämä auto on aivan kuin lasten piirretyistä kiviset ja soraset auto jossa lattiaa ei ole lainkaan jäljellä, jo 15 vuotta sitten tuo oli aivan liian ruosteinen läpäistäkseen katsastuksen joten pappani hankki uuden Ladan kun isäni ei jaksanut tuota yksilöä enää hitsata, nyt se sitten vasta laho onkin kun se on savikossa ja märässä heinässä ollut kaikki nämä vuodet... Moni pitää minua varmasti hulluna, mutta tarkoituksena on tehdä tästä autosta ikuinen käyttöauto jolla aion ajaa niin kauan kuin minussa henki pihisee, tämä auto ei tule ikinä olemaan myynnissä mistään hinnasta, se on aivan sama kuinka paljon tuohon tulee rahaa menemään, mutta nyt on mielestäni viimein koittanut aika laittaa tuo auto kuntoon, tänä vuonna se viimein tapahtuu ja odotan jo innoilla tämän projektin aloittamista


Olin 7 vuotias silloin kesänä 2001 kun tuon ensimmäisen autoni sain ja sillä oli silloin ajettu 350 000km, pappani oli kolmas omistaja tuolle Ladalle, tuo kyseinen auto on kyllä kokenut kovia kun se on palanut lähes uutena, vuonna 1991 se oli palanut sisältä todella pahasti viallisen sisätilan lämmittimen vuoksi, pappani oli ostanut sen silloiselta toiselta omistajalta halvalla, isäni ja kummisetäni vaihtoivat aivan koko johtosarjan sekä muutamia sisustan osia, kunnostivat ja fiksasivat ja saivat nappiksen vielä iskuun. Tane pappani sitä sitten sisusti oman makunsa mukaan, liimasi kaiken maailman lelu-ukkeleita kojelautaan, apukuskin ovipahvina on joku vanha lattiamatto joka on kiinnitetty ilmastointiteippiä oikein reilusti käyttäen ja se on muuten vielä tänäkin päivänä paikoillaan...

Millään autolla ei ole koskaan ollut niin paljon tunnearvoa, eikä voi tulla olemaan kuin tällä autolla, koska punaiseen nappikseeni liittyy niin monta muistoa, niin hyviä kuin pahoja, pienenä ollaan kaverien kanssa rällätty ihan jokaisella mahdollisella kelillä, viikon päivänä ja jokaisena mahdollisena kellon aikana, bensaa on palanut vaikka kuinka ja hauskaa on pidetty, myös kaikista tärkeimmät kokemukset ja salaisuudet kerrottu hyville ystäville juuri tuossa autossa, tulee miljoona tarinaa mieleen tästä autosta mutta eiköhän viimein aleta itse asiaan. Eilen pistin siihen startin paikoilleen (oli tullut otettua se lainaan yhteen toiseen autoon yli puoli vuotta sitten), laitoin akun paikoilleen ja kokeilin sitä käyntiin, sehän lähti aivan kuin olisi ollut lämmin moottori, viimeksi tällä autolla on ajettu alle pari vuotta sitten, nyt on näköjään aika tehnyt viimein tehtävänsä ja kytkin on jämähtänyt, viimeisinä peltoautoilu vuosina se toimikin todella heikosti... Laitampa tähän kuvan nykyisestä kunnosta:

On lommoa, on ruhjetta, ajan patinaa löytyy vaikka kuinka ja ruostetta, sitä vasta löytyykin, tämä auto on aivan kuin lasten piirretyistä kiviset ja soraset auto jossa lattiaa ei ole lainkaan jäljellä, jo 15 vuotta sitten tuo oli aivan liian ruosteinen läpäistäkseen katsastuksen joten pappani hankki uuden Ladan kun isäni ei jaksanut tuota yksilöä enää hitsata, nyt se sitten vasta laho onkin kun se on savikossa ja märässä heinässä ollut kaikki nämä vuodet... Moni pitää minua varmasti hulluna, mutta tarkoituksena on tehdä tästä autosta ikuinen käyttöauto jolla aion ajaa niin kauan kuin minussa henki pihisee, tämä auto ei tule ikinä olemaan myynnissä mistään hinnasta, se on aivan sama kuinka paljon tuohon tulee rahaa menemään, mutta nyt on mielestäni viimein koittanut aika laittaa tuo auto kuntoon, tänä vuonna se viimein tapahtuu ja odotan jo innoilla tämän projektin aloittamista
