Ladaboard

Tänään vietetään kansallista veteraanipäivää. Sotaveteraanin poikana muistan helposti kun ukot -50 luvulla mielellään tekivät talkoilla ainakin meilläpäin hommia, kaveria ei jätetty. Oli pärekattotalkoita, rukiinleikkuutalkoita, tientekotalkoita jne. usein lämmittivät savusaunan päivän päätteeksi. Joskus saunan jälkeen loikoilivat pihanurmikolla, tarinoivatkeskenään. Hauskoja tarinoita kertoivat yleensä, joskus ohimennen jostakin sodassa olleesta kovasta paikasta puhelivat.
Mistä nuo sen ajan parhaassa iässä olevat miehet aina kaivoivat sen positiivisen asenteen esille, puujalalla konkatessaan. Ehkä he osasivat arvostaa rajulla työllä,asenteella saavuttamaansa...Olen noille, ja nykyisille viimeisille veteraaneille ikuisesti kiitollinen.
Nykyisin pidetään kaikenmaailmankekkereitä, ehkä tarkoitus on kunnioittaa veteraaneja. Mitään aikomusta ei liene kuitenkaan järjestää viimeisille veteraaneille kunnolliset elinolot vanhoille päiville. Eteläeurooppaan tukea kyllä riittää, pian keskieurooppaankin...
Minua hävettää nuo kataisten, vapaavuorten,bakmannien jne esiintyminen, hyvähän se on rehvastella lujalla maaperäll.
Ei tästä näin pitkää pitänyt tulla, anteeksi kamalasti.

Nuo veteraanien asiat olisi pitänyt hoitaa paljon aikaisemmin. Heidän kesi-ikänsä on 90 vuotta.
Nyt tehtävät toimet eivät varmaan paljonkaan vaikuta veteraanien parempaan loppuelämään.

Kuitataan edelliset kirjoitukset. Yksi lippu liehuu kun katson asuntoaluetta jossa on kymmeniä tankoja / eräs silmälasifirma tarjoaa kaikille veteraaneille ilmaiset lukulasit.

Alkaa lippuja nousta pikkuhiljaa kun seuraa tilannetta.

Paljon aikaisemmin olisi pitänyt aloittaa tuettu veteraanien tasapuolinen kuntouttaminen ja tukeminen. Kun olin pikkupoika niin tätini sanoi että hän lopettaa keräyksiin osallistumisen ja perusteli sillä kun toisille tehdään taloon parketit ja laitetaan talot kuntoon ja toisille annetaan vain kaurapuuro tarpeet.
Suunnilleen tiedän talon johon sitä remonttia tehtiin kun täti asui siinä naapurissa....... Mitä olisi silloin miehet tuumineet jos olisivat tienneet miten hyvin Suomessa nyt tai nykyään menee...ja millaiset päättäjät meillä on.... Suomalaiset perheet saavat nähdä vaikka nälkää tai muuta kurjuutta. Kuhan vain ulospäin Saadaan näyttää miten paljon rahaa on ulkomaille ja muille tuhlata.... Saa nähdä kuka nämäkin suomen lainat maksaa...Suomiko vai kreikkalaiset lainan saajat...... Pahasti pelkään.

t tulppu kirjoitti:Paljon aikaisemmin olisi pitänyt aloittaa tuettu veteraanien tasapuolinen kuntouttaminen ja tukeminen.

70 luvulla sotainvalidit kerjäs kaupan edessä kuppi kädessä muistatteko treen kauppahallin edessä tod näk jalattoman harjankauppaajan. partanuoret sanoi että mitäs läksitte. meidänkin ovella kävi aivoinvalidi veteraani kerjäämässä. taannoin tuli dokumenttia kun jalkapuoli veteraani asui roskalaatikossa ja lievensi kipua korvikeviinallla.

ei nää hengissä olevat veteraanit o kovin huono osaisia ollu. kevyissä toimistotöissä ja suvun viimenen veteraani sano että bofors suorasuuntauksella yhen konekivääripesäkkeen kirkontornista pudottanu. toisaalta paljon kovalle kommarille sellainenkin. sillä selvis hengissä kun pääsi tykistöön kun oli sodan syttyessä työkomennuksella ja pääsi eri joukko osastoon kun kotikylän poijaat. niille kävi pikkusen huonommin. kaikki kaatu jotka oli koulussa samaan aikaan.

Wiipurin valloituksesta sen verran.. Että kun venäläinen konepistooli mies tuli ja olisi voinut lahdata entisen mökkinaapurin Isän jos olisi halunnut.se oli ollut sellainen isokokoinen mies ja Eino oli 160 tappi niin oli venäläinen vain osoitellut pyssynpiipulla että mene vain tuonne päin... Ja osoitti Suomeen päin..Eino meni ja palasi siltä reissulta ehjänä..tarinan kertoja vielä elossa mutta Eino ei elä enää....Kaikilla ei yhtähyviä suojelusenkeleitä ole ollut... Vai kahtoiko ryssä ettei tapa kommunistia kun Eino sellainen oli.
Toinenkin tarina olisi.mutta antaa sen vielä olla.

Miettikääpä mitkä omaisuudet (kivitaloja osakkeita yms) on noilla veteraani ja invaliidi liitoilla. Isoja organisaatoita pyörittävät ja kovia palkkoja nostavat, mutta niille veteraaneille ei anneta mitään. Omaisuus pitäisi nyt realisoida ja varat käyttää veteraaneihin, mutta eihän noiden tarkoitus ole se vaan oman palkkauksen turvaaminen...

Noita olen itsekin miettinyt, mutta tuollaisia julkisesti puhuessa saa helposti lokaa niskaansa, ovat nämä niin tunteita herättäviä asioita.

Joskus jossain haastattelussa liittojen edustaja kertoi että omaisuuden realisointia ja jakamista ei voi tehdä koska summa oli niin pieni mitä siitä veteraaneille tulisi. Nyt veteraaneja on muutamia satoja ja liittojen omaisuudet kymmeniä miljoonia...

38 000 noita vetraaneja kuulemma on elossa. Ei silti tuon omaisuuden jakamattomuuden syynä voi olla se, että siitä ei riittäisi kylliksi kaikille. Jos veteraaneilta itseltään kysyttäisiin, pantaisiin potti heti jakoon. Järjestöjyrät ne ovat huolissaan omista eduistaan.

t tulppu kirjoitti:Wiipurin valloituksesta sen verran.. Että kun venäläinen konepistooli mies tuli ja olisi voinut lahdata entisen mökkinaapurin Isän jos olisi halunnut.se oli ollut sellainen isokokoinen mies ja Eino oli 160 tappi niin oli venäläinen vain osoitellut pyssynpiipulla että mene vain tuonne päin... Ja osoitti Suomeen päin..Eino meni ja palasi siltä reissulta ehjänä..tarinan kertoja vielä elossa mutta Eino ei elä enää....Kaikilla ei yhtähyviä suojelusenkeleitä ole ollut... Vai kahtoiko ryssä ettei tapa kommunistia kun Eino sellainen oli.
Toinenkin tarina olisi.mutta antaa sen vielä olla.

mikään ei ole niin paha sosialistille kuin toinen sosialisti ja ei ne kaikki venäläiset olleet mitään sotahulluja, niillä vaan oli politrukki tähtipistoolinsa kanssa varmistamassa seläntakana.
ja tunnen noita evakko kommareita voi mahoton kun ovat hyviä tarinaniskijoitä.
sit ku ei sano mitään ja kattelee pikkusen alta kulmien niin saattavat sanoa että jutut on juttuja

Paskan jauhajat on asia erikseen...tunnen minäkin niitä. Mutta uskon jos tämä mies sanoo saaneensa 10 kiloa kaloja.. Ja niitä paskan jauhajia on joka puolueessa ja niiden ulkopuolellakin.

Veteraanit ovat olleet vähään tyytyviä. Yksi esimerkki tästä. Telttaillessamme, taisi olla nippanappa 50-luvun puolella, jouduimme tilanpuutteen vuoksi hieman viettävään maastokohtaan. Kun sisareni marmatti tästä, totesi äijä: "Jalat alamäen puolelle, ei tee heikoakaan." Luultuaan, että me muksut numumme jatkoi hän aiheesta äiteelle: "Kun rauhan tultua oli marssittu päivä kohti Tynkä-Suomea, majoituttiin männikkökankaalle. Tuntui ihmeelliseltä, kun ei tarvinut ruveta kaivautumaan. Useamman vuoden kun oli tottunut siihen, että majoittumisen aluksi on päästävä maan sisään, ettei tapeta. Sillä hetkellä päätin, että huono pitää olla petipaikan, ennen kuin siitä valitan."

Lopuksi jotain myönteistä. Ohi on (suurimmalta osin) se taistolaiskakaroiden masinoima ränkätys siitä, miten pappa saattoi olla niin tyhmä, että lähti sotaan. . .