Ladaboard

Nykyään vellova hevosenliha kohu tuo mieleen 50-luvulla tapahtuneen "kissan rasva" skandaalin, silloin Paasiwaaran työntekijä kertoi "margariinitehtaalle saapuneen haisevia eläinten luita joiden seassa saattoi olla vaikka kissanraato!"
Vain Ilmari Turja uskalsi julkistaa asian omistamassaan Uudessa Kuvalehdessä, ja mylläkkä alkoi puolesta ja vastaan. Paasiwaara sai aikaan boikotin lehteä vastaan, ja Uusi Kuvalehti ei saanut enää mainostuloja.
I. Turja oli saanut lopputilin Suomen kuvalehdestä ja kostoksi perusti kilpailijan, Uuden Kuvalehden levikki oli jo 20 000, ja Turja ehti riemuita: "Pienokainen kävelee jo".
Ei kävellyt kauan, "Rahalla on taivaallinen voima", toteutui tässäkin asiassa, Uusi Kuvalehti saatiin nurin, Paasiwaara alkoi käyttää Unilever-nimeä...
Hevosenlihasta tuli mieleen ensin polkan loppulause: "Lopuks' tehdään makkaraks", seuraavana aamuna muistui koko ralli!

Tuolloin Paasivaaralla oli Suvikulta-niminen margariini.
Lentäväksi lauseeksi muodostui hokema: Ennen mirrit pantiin multaan, nyt ne pannaan Suvikultaan.

Moi,

Areenassa on juttua tuosta Suvikullasta ja raadoista.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/k ... edia=52800

Kaverini olivat töissä reilu 20 vuotta sitten yrityksessä jossa jalostettiin kaikenlaisista raadoista lemmikkieläinten ruokaa. Raaka-aineiksi kelpasi sillon kaikenlaiset raadot, kuolleet lehmät ja hirvet, kissat, supikoirat sun muuta. Kesäisin se oli erityisen raskasta hommaa kun oli kuuma ja raadot mätänivät, varsinkin lehmänraadot tuppasivat poksahtamaan ja silloin kaikenlaista töhnää saattoi lennellä. Olihan niissäkin kuulemma matoja vaikka kuinka paljon. Muistaakseni kuumentamalla saatiin lihoista kelvollista raaka-ainetta. Vastapainoksi pojat saivat erityisen hyvää palkkaa. Ai niin, julkisissa kulkuneuvoissa ei kannattanut matkustaa työpäivän jälkeen.


Eihän sitä koskaan kukaan ota selvää, vaikka jotain näistäkin olisi päätynyt ihmisten ruoaksi.