Ladaboard

Kirjoittelenpa lähinnä itselleni muistiin ja yleisen huvin vuoksi ilman sen suurempaa päämäärää tuosta omasta Ladastani ja sen tulevaisuudesta.

Kyseessä on siis 2107 1300cc remmikoneella vuodelta -85. Auto on nyt seissyt ajamatta taivasalla tuollaiset puolitoista vuotta, sitä ennen se oli vuoden verran katsastamattomana ajokiellossa kun sitä oli tarkoitus hitsaila ja muuten hiukan laitella. Viimeisimmästä katsastuksestaan meni muuten laakista läpi! Projekti jäi kuitenkin vähän kesken, pitäisi etuhelman nurkkiin hitsata hiukan uutta tavaraa ja muuten pienempiä kukkasia niinikään laitella. Suurimmat ongelmat ovat ehkä vasemmassa etulokasuojassa, joka pitäisi käytännössä vaihtaa. Onkos muuten kenelläkään kokemusta ladan lokasuojien irrottamisesta, näyttäisi että ei ihan käden käänteessä onnistu...? Taitaa joutua melko lailla porailemaan hitsauksia irti tuosta ylälaidasta. Mitäs muuta pitää tehdä että lokarin saa irti? Tuo lokasuoja on yläpinnastaan ja kaaresta aika pahasti ruostunut puhki, joten irrottaa se ainakin pitää ja ehkä sitten vaihtaa samalla vaivalla, jos jostain tuoreemman saa käsiinsä. Hitsausmahdollisuus löytyy, joskin taivasalta, mutta kuitenkin. Auto on nyt todella rumasti osittain paikkamaalailtu harmaalla, joten ennen kuin tuolla kehtaa oikeasti ajella, se pitäisi maalata.

Kävin äsken yrittämässä autoa startata, ja eihän se lähtenyt apuvirrallakaan. Hyvin pyörittää, mutta ei edes lupaa. Pitää seuraavana lämpimänä päivänä koittaa tarjota bensaa suoraan kaasarin kurkkuun ja jos ei vieläkään niin sitten katsoa pääseekö bensa kaasarille asti. Jos pääsee niin sitten pitänee kipinä tarkastaa. Ajamalla se tuohon on tullut, että ei sen puoleen. Kaasari pitäisi muutenkin purkaa ja putsata, jos tuosta vielä auton saa. Tai vaikkei saisikaan. Jostain syystä tuolla on aina ollut sellainen ominaisuus että jos se seisoo vaikkapa viikon tai pidempään niin sitten pitää startata kauan ja hartaasti, jopa apuvirralla. Bensaa se ei oikein taida saada. Onhan siinä se käsipumppukin, mutta siitä ei tunnu olevan oikein mitään iloa. En sitten tiedä onko rikki tai jotain. Ladan polttoainejärjestelmä on muutenkin kohtalaisen tuntematon, pitääpä kohta lueskella korjausohjeita. Tähän toki siis apua löytyy, kun vain vähän syventyy.

Sinänsä tuosta saisi kohtalaisella laitolla varmaan ihan mukavan harrasteauton ja neljän vuoden päästähän tuon saisi museokilpiinkin jos oikein innostuisi. Laittoa se kyllä vaatisi. Hieno pelihän tuo olisi ajella kun ikää on enemmän kuin omistajalla. Kunpa vielä joskus pääsisi tuolla painamaan pitkin maaseutua...

Mitään suurempaa en kyllä rupea suunnittelemaan ennenkuin jostain keksisi edes talven ajaksi tallipaikan. Ei tarvitse olla lämminkään, mutta kuiva ja säänsuojassa. Turha on kovin paljon rahaa tai vaivaa laittaa, jos jää talveksi pihalle happanemaan. Ei se tuon ikäiselle vanhukselle enää sovellu.

Pitäisi siis:
-saada auto käyntiin
-selvittää millainen homma on irrottaa lokasuoja
-keksiä tallipaikka talveksi
-remontoida kaasari
-helkkaristi pientä laittoa ja kaunistelua
-maalata.

Harmi kun opiskelu, työt, parisuhde, ystävyyssuhteet ja harrastukset haittaavat elämää.

Päivittelyä:

Nyt saatiin auto käyntiin ja lapioitua hangesta esiin. Vika jäi hiukan hämärän peittoon, mutta pitkään oli kipinä hukassa. Virranjakajan kannen, pyörijän ja johtojen uusimisen jälkeen lähti käyntiin, aluksi huonommin mutta lopuksi kävi kohtalaisen nätisti etenkin tyhjäkäyntiä, kierroksilla rökelsi aika rumasti. Taitaa käydä rikkaalla.

Parin vuoden takaiset ruostehommat olivat kohtalaisen hyvin pitäneet, mutta toivomisen varaakin joissain kohdissa oli. Parista kohdasta olivat ruosteet tulleet uudestaan läpi, mutta ei mitään katastrofaalista. Jotta auton saisi kunnolla ruosteettomaksi pitäisi repiä kaiken maailman kromilistat, ikkunantiivisteet ja helmalistat irti ja putsata niiden aluset kunnolla.

Kyllä tuosta voisi auton vielä saada, mutta toisaalta pistää miettimään että onko järkeä jos samannäköisen saa toistakymmentä vuotta tuoreempana muutamalla satkulla. Tekemisen vuoksihan tätä tehtäisiin, mutta kuitenkin... Pitää miettiä asiaa. Neljän vuoden päästähän tuon saisi jo museokilpiinkin. Hyvä aihio tuo sinänsä olisi peltihommien harjoitteluun ja muuhun näpräilyyn. Ja jotenkin kaasari, katkojan kärjet ja katalysaattorittomuus ovat minusta kunnon harrasteauton ominaisuuksia

Muuten, olin sitten unohtanut puoleksitoista vuodeksi käsijarrun päälle Ei liene suuri kysymys että onko se hirttänyt kiinni...

Monologi jatkuu:

Tänään kauniin kevätpäivän kunniaksi kävin runnomassa vehkeen taas käyntiin. Kuten arvelinkin, oli käsijarru ryytynyt kiinni. Toisen puolen sain auki kytkimellä rytkyttämällä ja toinen aukesi kun otti pyörän irti ja herätteli jarrurumpua vasaralla. Lisäksi tempaisin irti oikean puolen helmalistan, jonka alle oli ruoste pesiytynyt. Hitsaushommiksi menee, kuten etunurkkienkin kanssa.

Lisäänpä oikein kuvankin tähän:



Kaunishan se ei ole, mutta ehkä siitä vielä tulee...

Edittiä: Tulihan siinä ajeltua muutama kierros parkkipaikkaa ympärikin. Jarrujen merkkivalo vilkkui, pitää lisätä nestettä. Lisäksi totesin että ohjaus on joko ryytynyt käytön puutteessa tai sitten 15 vuotta uudemmalla ohjaustehostetulla länsiautolla ajeleminen on vain kalibroinut käsivarret hiukan lempeämpään ohjailuun.

Seuraavaksi jatkamme ryhtymällä hitsailemaan oikean kynnyskotelon takapäätä. Samalla voisi yrittää saisiko tuon oikean puolen etuhelman tehtyä uusiksi suorasta pellistä (ja pakkelista), ettei tarvitsisi ostaa koko uutta etulokasuojaa. Kuskin puolen etulokasuoja on sen verran mätä, että joutuu kyllä ostamaan koko pellin, joten samalla vaivalla siitä ottaa tuon etunurkankin ja hitsaa tuohon kiinni.

Menestystä!! Hyvä siitä tulee

'aatee' kirjoitti:Menestystä!! Hyvä siitä tulee

Yhdyn näihin sanoihin!

Oliko käsijarru unohtunut päälle, vai miksi se oli jumissa? Kannattaa jatkossa jättää käsijarru irti, ettei jumitu. Ykkösellä, tai pakilla auto pysyy paikallaan, jos on tasaisella maalla. Jos epäilyttää, niin puupalikka renkaan alle estämään auton liikkumista.

Itse tulee käytettyä käsijarrua vain siksi, että pysyy kunnossa. Eli kaupan pihalla, tai kahvilla käydessä. Ei koskaan silloin kun auto seisoo omassa parkkiruudussaan.

E.P. kirjoitti:Oliko käsijarru unohtunut päälle, vai miksi se oli jumissa? Kannattaa jatkossa jättää käsijarru irti, ettei jumitu. Ykkösellä, tai pakilla auto pysyy paikallaan, jos on tasaisella maalla. Jos epäilyttää, niin puupalikka renkaan alle estämään auton liikkumista.

Itse tulee käytettyä käsijarrua vain siksi, että pysyy kunnossa. Eli kaupan pihalla, tai kahvilla käydessä. Ei koskaan silloin kun auto seisoo omassa parkkiruudussaan.

Jep, oli _unohtunut_ käsijarrun päälle. En tiedä millaisessa liikutuksen tilassa sen olin päälle kiskaissut, koska sehän on sekä maalais- että insinöörijärjen vastaista toimintaa. Näin olin kuitenkin näköjään tehnyt. Kai se jonkinsortin refleksi on ollut.

Koetan muissakin autoissani käyttää käsijarrua silloin tällöin tai jos auton pysäköin mäkeen, mutta tasamaalla ja omassa parkkiruudussa käytän yleensä pelkkää ykköstä. Turha sitä on aina päälle kiskoa, mutta ei se täydestä lomailustakaan tykkää.

Kiitoksia kannustuksesta, seuraavana kauniina keväisenä vapaapäivänä voisin ryhtyä korvaamaan ruostetta pellillä.

Noniin, päivitystä tilanteeseen.

Kaasari on parvekkeella osissa purkitettuna odottamassa tiivisteitä ja muutamia muita uusia osia. Samalla on tarkoitus vaihtaa hiukan isompi ykkösen pääsuutin, jos vaikka pintakaasulla ajettaessa vaivaava nykiminen lakkaisi tai edes vähenisi.

Kun nyt on konehuoneessa alettu melskaamaan, otin irti myös imu- ja pakosarjat ja vaihdetaan näihin tiivisteet samoin kuin pakosarjan ja pakoputken alkupään laipan väliin. Oli muuten pakosarjan irrottaminen työläämpi homma kuin miltä aluksi näytti. Siitä, että pakosarja oli ns. irti ja liikkui paikallaan, meni varmaan toista tuntia siihen, että se oli kädessä. Se on vammaisen pitkillä pulteilla kiinni niin laipassa kuin sylinterinkannessakin, ja että sen sai irti, piti irrottaa pakoputken etukannatin vaihteiston nurkalta, yksi jäähdytysnesteputki konehuoneesta ja lisäksi vielä koneen ylävesiletkun alkupään valuosa, josta tietenkin repesi tiiviste irrotettaessa. No, ostin 0,5mm tiivistepaperia ja eiköhän siitä uusi tiiviste saada tehtyä. Nyt on asennusta odottamassa luonnollisesti uudet imu- ja pakosarjan tiivisteet ja tuo laipan tiiviste. Se falskaava oli muuten tuo laipan tiiviste, irrotetusta tiivisteestä näki ihan selvästi mistä se on falskannut eli olisi voinut antaa ehkä jopa pakosarjan olla kiinni moottorissa. No, tuleepa sekin vaihdettua ja opeteltua senkin irrottaminen.

Nyt kun kerran kone on kohtalaisen hyvin tyrkyllä voisi vaihtaa samalla pari vuotta inspiraatiota odottaneen venttiilikopan parempaan, vanhasta kun on yksi kiinnityskohta murtunut ja falskaa hiukan öljyä. Samaan syssyyn voisi yrittää säätää venttiilinvälykset, tuokaan ei kai mikään amerikantemppu ole, mutta en ole ikinä tehnyt joten vähän harjoitteluksi varmaan menee. Liuskamitta pitäisi ainakin hankkia.

Tällaista tänään, kirjoittelin parin saunakaljan jälkeen, joten en vastaa kirjoitus- tai muista virheistä.

Niin, noista museorekisteröintihaaveista olen aika tavalla jo luopunut kun on selvinnyt että siinä edellytetään hiukan muutakin kuin että auto on vanha ja ehjä. Tästä syystä meinasin että voisin ehkä harkita tehdä radikaalin ratkaisun ja maalata tuon syksyllä telalla ja pensselillä. Aluksi kuulostaa aivan ääliömäiseltä ajatukselta, mutta esimerkiksi tämä ja tämä on maalattu telalla ja jos saisin edes kolmasosan tuosta pinnanlaadusta niin olisin oikein tyytyväinen. Moni sanoo että voittaa selvästi huonon ruiskun ja huonon ruiskuttajan, jotka ovat minun tapauksessani se toinen vaihtoehto. Hyvä ruisku ja hyvä ruiskuttaja kun maksaisivat monin verroin auton hinnan.

Maalina on näillä näkymin tarkoitus käyttää joko jotain työkonemaalia tai sitten Modenaa, jolla Ladoja maalataan Venäjälläkin kolarikorjausten yms yhteydessä. Pitää vain selvittää että onko sitä mahdollista hioa ja kiillottaa vai kuivuuko se sellaiseksi purkaksi kuin jotkut alkydimaalit. Tähän paneudun kuitenkin vasta sitten, kun alkaa näyttää siltä, että kori tässä elämässä saadaan maalauskuntoon.

Itse kyllä unohtaisin ylimaalauksen pienellä budjetilla. Hyvä paikkamaalaus oikean sävyisellä maalilla joko paukkupullolla tai muulla menetelmällä ja ajaa saman asian, hinkkaamista ja maalausta vain on vähemmän.
Ja vaikka epäonnistuukin, mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut ja rahaa on mennyt muutama kymppi perustarpeisiin joita voi käyttää myöhemminkin..
Muutenkaan en menisi heti ylimaalaamaan ruostekorjauksia, sillä jos ruostekorjaus epäonnistuu ja alkaa kohta taas kukkia uudestaan (kuten yleistä) joutuu kuitenkin paikkamaalaamaan tuoretta maalipintaa.

Pientä vinkkiä:
Aiheesta on kyllä kirjojakin, mutta en malta olla neuvomatta:
Kannattaa ensin myllyttää eli hioa vanha maalipinta jotta alkuperäinen värisävy tulee esiin. Ajan kanssa maalin sävy muuttuu, ja värikoodi ei VÄLTTÄMÄTTÄ pidä enää paikkaansa..punainen onkin haaleampaa vaikka myllytys on suoritettu. Ladan normimaalin päällä kun ei ole lakkaa, vaan aurinko, suola ja pöly saa haalistaa maalia ihan rauhassa, siitä tulee kamalan näköinen vaikka tilanne ei vielä peruuttamaton olekaan. Metallihohtomaalissa on lakkaa.
Ruostepilkut kannattaa käsitellä huolella, tehdä vaikka monttu dremelillä ja kittillä paikata, se ruoste tulee kuitenkin esille kohta jos sitä jää vähänkin..

Monet sanovat että kynäruiskulla on hyvä tehdä paikkamaalauksia, mutta en ole kokeillut.
Maalikaupassa kannattaa käyttää värilappuja oikein sävyn varmistamiseksi, muuten tulee ostettua väärää sävyä isolla todennäköisyydellä. Jos lapussa sävy ei täsmää, kannattaa se maali unohtaa.

Kannattaa maalata aika paljon, mieluummin rajata johonkin listaan/pokkaukseen niin maalauksesta tulee huomaamaton helpommin. Liuottimella on hyvä ennen eka ennen hiontaa, kitin levitystä ja vielä kerran ennen maalausta pyyhkäistä lika (silikoni, öljyjäämät) pois.

Sitten paikkamaalauksen ja ehkä lakkauksen jälkeen vielä koko auto myllytetään ja vahataan, ehkä värivahalla niin paikkamaalaukset alkavat hukkua niin että ihan ekalla vilkaisulla kukaan ei havaitse että autoa on maalattu vaikka käytössä on täysin amatöörimenetelmät ja budjetti 60e. Lakkaa kannattaa käyttää, paukkupullomoska kestää hiontaa paremmin sen jälkeen, ja maalin pitää kuivua kunnolla, siis jopa kuukauden ennen kuin maalattua kohtaa aletaan hioa.

Muoviosia ei kannata maalata.

Sitten kun alkaa olla hyvä niin kovavaha päälle, esim autoglymin kultainen niin selviää vähällä vahauksella jatkossa..sillä aina kun vaha katoaa niin pientä maalivikaa saattaa paljastua.

Tarvii santapaperia, kittiä, pesuvehkeet, pohjamaalia,varsinaista automaalia,liuotinta, jarruspray käy jotenkuten putsaukseen, lakkaa, rättejä (myllytyksen voi tehdä käsin, hinkkaamista riittää) hiontavahaa(farecla,glymin vaaleanpunainen, mitä hienompi sen suuritöisempi), värivahaa(ehkä, ehkä ei jos onnistuu hyvin ilman) kovavahaa, autoglymin kulta ok tai simoniz original, autoglymin punainen hyvä puhdistusvaha jolla lika lähtee. On kyllä muitakin vahoja mutta nuita olen käyttänyt. Aikaa n. pari työpäivää hinkkaamiseen, maalaus erikseen.

Vahoista jää yli, mutta niitä kyllä tarvii myöhemmin jos haluaa että auto kiiltää jatkossa, ja niitä en ole kovin tiukasta laskenut, hyvä aine kyllä kannattaa, vettä ei kannata ostaa pullossa.

Tämä auto on itse käsitelty näillä jutuilla, ja lähtökohta oli sormella osoitettavan kamala..Oli ollut lehmuksen alla, ja kaupungin sontaa ei oltu pesty kymmeneen vuoteen, ja ruostepilkkuja oli jokapaikka täynnä.
http://www.minunauto.com/auto/27148

Helmat likaiset, mutta katsokaa takalokasuojaa noin 25 cm antennin jalan alapuolella. Siinä oli ruostekukka jonka hioin kirkkaalle pellille, happomaalia pensselillä, kuivumista vuorokausi, normaalipohjamaalia pensselliä, kuivumista vuorokausi, pintamaalia pensselillä päälle, kuivumista kolmevuorokautta, nyt maaliklerrosten paksuus jo yli alkuperäisen, tasoitehionta 4000 vesipaperilla, kun pinta täysin tasainen niin kaveri teki pinnan kynäruiskulla siten että sumuraja jäi 10 centin päähän, kuivumista kaksi vuorokautta ja sitten fine hiomatahnalla sumujen poisto ja kiillotus. Korjattua paikka ei parin metrin päästä erottanut ollenkaan, mutta kuivumisaikojen lyhkäisyyden vuoksi korjattu paikka painui hieman kupille sen huomasi aivan läheltä tutkiessa. Mikä kesäloman ajan voi seurata maalin kuivumista niin ns, pensselimenetelmälläkin saa tehtyä, pintaakaakaan ei tarvitse tehdä ruiskula jos viitsii paksun pintamaalin tasoittaa nelitonnisella hiomapaperilla ja sen vain tahnalla kiillottaa.

Kiitoksia kommenteista!

Kuten tästä tai tästä kuvasta voidaan havaita, niin tuo auto on niin täynnä noita paikkailtuja tai ainakin paikkailla yritettyjä täpliä ja läiskiä, että taidan kyllä lähteä tuota ylimaalausta kokeilemaan. En sitä tee kuitenkaan ihan hirveän löysin rantein tai juosten kusten, mutta en nyt mitään näyttelypintaakaan hae. Tarkoitus ei ole mitään kännissä kiireellä pensselillä miranolia-tyylistä maalausta tehdä, vaan pyrin kyllä saamaan sen ihan kohtalaisen näköiseksi. Sellaiseksi, että se kadun varressa seistessään ei näytä kännissä itse maalatulta. Lisäksi selvitän että jos tapahtuu kaikista odottamattomin ja saan tämän joskus Oikeasti Hyvään Kuntoon ja alan kaivata parempaa maalausta, onko tuon maalin päälle mahdollista maalata jollain muulla maalilla oikean maalarin toimesta. Harrastuneisuuden vuoksi tätä kuitenkin tehdään, joten mieluummin kuin teen täplikkään auton pienellä vaivalla, teen yksivärisen auton isommalla vaivalla.

Auto on ilmeisesti joskus maalattu vyötärölinjan alapuolelta uusiksi, koska siellä maalit ovat paaaaljon paremmassa kunnossa kuin ylempänä. Autossa on siis selvä väriraja, jota oli häivytetty vetämällä mustat vauhtiraidat tarralla kylkeen sauman kohdalle, joten tämäkin aiheuttaisi suurehkoja ongelmia tuossa paikkamaalauksessa eikä lähtökohtakaan ole kovin häävi. Autossa on nyt jo kymmeniä maalattavia kohtia ja lisäksi siihen tulee vielä jonkin verran lisää kunhan pääsen hitsailemaan ja hiomaan loppuja ruosteita pois. Mikäli auton maalaisin kilikalilla niin, että rajoittaisin alueet pellin taitoksiin ja saumoihin, ei autosta kuitenkaan jäisi paljon maalaamatta Jokseenkin jokaista pellinläipärettä kun on jo paikkailtu enemmän tai vähemmän.

Katsotaan nyt vielä kuitenkin, tuota suunniteltua maalia on nyt pieni purkki odottamassa ja ajattelin maalata jotain muuta kuin Ladaa sillä ensin ja katsoa minkälaista pintaa sillä saa, miten hyvin sitä voi hioa ja kiillottaa, miten se kuivuu ja minkä väristä se oikeasti on. Maalaushommia ennen on kuitenkin vielä paaaaaaaaljon peltihommaa...

edit:tuossa koko koslan ylimaalauksessa on sekin etu, että sen jälkeen ruoste- ja muiden paikkailujen tekeminen on lastenleikkiä, koska auto on oikeasti yksivärinen ja sitä maalia saa joka paikasta tasan oikean sävyisenä. Mutta katsotaan...

Varma että tuo alaosa on eri sävyä, eikä yläosa vaan reilusti haalistunut?
Itsekin epäilin täplikkyyttä omassani, mutta eka hiontavahaus näytti että sama sävy, mutta haalistuma eri. Mutta voi tuossa kyllä olla eri sävyjä ihan oikeastikin.

Aiotko vaihtaa auton väriä kokonaan? on aika kova homma maalata tai rajata myös ovien kotelot, luukut, tiivisteiden reunat, ym.

Pohjamaaleilla ja kitillä tahtoo olla sellainen ongelma että ne imevät vettä itseensä paljaana ollessaan, ja kun ylimaalaus tapahtuu niin imeytynyt vesi aiheuttaa ongelmia. Kannattaa ainakin kokeilla mitä tapahtuu maalauksen jälkeen lähitulevaisuudessa. Pohjatyöt täytyy tehdä yhtä hyvin paikkamaalauksessa ja ylimaalauksessa jos hyvää haluaa. Mutta onnea projektiin!

rotsi4 kirjoitti:Varma että tuo alaosa on eri sävyä, eikä yläosa vaan reilusti haalistunut?
Itsekin epäilin täplikkyyttä omassani, mutta eka hiontavahaus näytti että sama sävy, mutta haalistuma eri. Mutta voi tuossa kyllä olla eri sävyjä ihan oikeastikin.

Aiotko vaihtaa auton väriä kokonaan? on aika kova homma maalata tai rajata myös ovien kotelot, luukut, tiivisteiden reunat, ym.

Pohjamaaleilla ja kitillä tahtoo olla sellainen ongelma että ne imevät vettä itseensä paljaana ollessaan, ja kun ylimaalaus tapahtuu niin imeytynyt vesi aiheuttaa ongelmia. Kannattaa ainakin kokeilla mitä tapahtuu maalauksen jälkeen lähitulevaisuudessa. Pohjatyöt täytyy tehdä yhtä hyvin paikkamaalauksessa ja ylimaalauksessa jos hyvää haluaa. Mutta onnea projektiin!

Ei ole täyttä varmuutta, mutta ero on niin päivänselvä ja täysin viivasuora, että en ymmärrä miten se voisi muusta olla seurausta kuin uudelleenmaalauksesta. Täplistä ei siis ole kyse, vaan viivasuorasta rajasta ympäri autoa. Rajaa oli häivytetty mustalla vauhtiraitateipillä.

Auto on (tietenkin ) tarkoitus pitää punaisena, mutta värisävy muuttunee hiukan. Ei kai Lada voi muuta olla kuin punainen, paitsi nappis voi olla myös epämääräisenharmaanruskea... En ajatellut maalata kaikkea näkyvää peltipintaa, mutta esim. ovikotelot näillä näkymin. Takaluukun sisuksia tms en aio maalata, tai mistäpä sitä tietää... Rajausta pitää katsoa sitten kun sen hetki on.

Tuo pohjamaali- ja kittiongelma on tiedossa, mutta kiitos silti muistutuksesta. Pari vuotta sitten noita pohjatöitä aloittelin ja vedin kitin päälle Bilteman ruosteenestopohjamaalia, kohtalaisen hyvin se tuntuu pitäneen. Olen myös kuullut että pohjamaali ei ole niin tiivistä kuin pintamaali. Mikäli tulee ongelmia, tehdään uudestaan ongelmalliset kohdat. Pohjatyöt on kuitenkin tarkoitus tehdä kohtalaisen hyvin, eli ihan pelkkää kittiä ruosteen päälle-linjaa ei pidetä, mutta ei tästä nyt ikuistakaan yritetä rakentaa. En toki kuvittele mitenkään pohjatöitä vähentäväni ylimaalaamisella, jopa päinvastoin...

jonir kirjoitti:Tästä syystä meinasin että voisin ehkä harkita tehdä radikaalin ratkaisun ja maalata tuon syksyllä telalla ja pensselillä. Aluksi kuulostaa aivan ääliömäiseltä ajatukselta, mutta esimerkiksi tämä ja tämä on maalattu telalla ja jos saisin edes kolmasosan tuosta pinnanlaadusta niin olisin oikein tyytyväinen.

En suosittele, itse olen yhden Ladan noin maalannut, itse maalaus oli kyllä nopeaa, mutta voi sitä työn määrää kun 2000 vesihiomapaperilla hiot koko autosta maalipintaa tasaiseksi..



Tässä konepelti valmiina, muutoin viimeistelemättä, Hammeritea käytin.