Nolojen tilanteiden mies

[Pavlovits]

Onko sinulle käynyt tilannetta, jolloin olisit halunnut nielaista sanomasi sanat takaisin tai vain muuten muuttua näkymättömäksi tai vajota maan sisään.
Olin isossa tavaratalossa esimieskoulutuksessa kun keskiolut vapautui. Naispuolinen työtoverini haki lounastunnillaan kokeeksi tuollaista ihmejuomaa, eikä millään saanut juoduksi koko pullollista. Tarjosi sitten loppuja minulle ja monen kieltäytymisen jälkeen lupasin uhrautua ja juoda loput pullosta. Juur kun olin kippaamassa pullonpohjia, astui sinne takahuoneeseen pääkonttorin Herra IsoHerra. Silloin nolotti.

[ff8728]

Minä taas olin suurella rakennustyömaalla varastopoikana kun tuo olut vapautui. Miehet laittoivat läheiseen pikkupuotiin ostamaan pilsua janojuomaksi, olikohan valuporukkaa. Jostakin minä sain päähäni että sitä oluttahan ne haluavat juoda. Kauppias antoi kun aikamme kinattin mulle sitten olutta, vein myös miehille pullot. Alaikäinen olin, en muista montako pulloa rahalla sain, pilsneriä olisin saanut varmaan ison kassillisen

[tinuri]

No sattuipa vajaa kymmenisen vuotta takaperin tapaus kun olin yhdessä isossa kaupassa siskoni kanssa. Sisko oli tuolloin kuuden vanha ja aikalailla suora puheinen jo silloin.
Olimme siinä kassa jonossa kun viereisellä hyllyllä oli hiusten hoito tuotteita hirveät määrät. Yhdessä pullossa oli jotain sappinesteen väristä tököttiä ja sisko kysyi mitä siinä on? No vastuuntuntoinen isoveli vastasi että siinä on oksennusta. "HYI!" vastasi sisko ja nyrpisti nenäänsä. No siitä kuitenkaan hätkähtämättä kysyi sitten seuraavaksi kun yhdessä pullossa oli pissin väristä nestettä " VELI! ONKO TUOSSA KUSTA?!" Ja tämän äskeisen sisko tietysti huusi täysin palkein. Kylläpä siinä piti ajatella että jos ensi kerran vaikka ajattelisin mitä siskon kuullen lausun

[Uitukki]

Olen nyt ollut seitsemän viikkoa autonkuljettajana kuljetusliikkeessä töissä. Työt ovat lähteneet hienosti käyntiin ja työkaverit ovat mahtavia. Olen onnistunut saavuttamaan luottamuksen työtovereiden silmissä mutta mokia on tietenkin tullut näin alkuun kun aikaisemmin olen ajellut sora-autoja ja nyt on aivan uudet hommat. Jakeluautoja nyt siis ajelen.

Mutta itse aiheeseen. Minulla ei ole vielä omaa reittiä vaan työvuorolistassa komeilee TP eli terminaalipäivä. Tämä tarkoittaa että joudun tekemään ihan mitä vaan. Eilen meinasi pää punoittaa kun Rovaniemellä olin jakamassa eräässä kauppakeskuksessa tavaraa. En ole kyseiseen kauppakeskukseen hirveästi vielä jakanut joten en vielä tiennyt mihin liikeisiin pääsee suoraan laiturilta ja minne pitää kulkea kauppakeskuksen käytävien kautta. Niinpä otin lavallisen matkaan roclalla ja päätin jakaa kaikki kauppakeskuksen käytävän puolelta. Tuli sitten erään urheiluliikkeen pakettien vuoro. Kassalla heti sanoivat että olisit tullut laiturilta suoraan. Sanoivat että vie nyt sitten liikkeen läpi varastoon. Lähdin vetämään pumppua läpi liikkeen käytävän. Leveämpi käytävä haarautui kahteen suuntaan ja valitsin umpimähkään toisen. Henkilökunta toljotti vaan sanomatta mitään joten oletin meneväni oikeaan suuntaan kerran eivät mitään puhuneet. SITTEN, sitten se tapahtui. Olematon pahvinen teline jossa oli jotain purkkeja kaatui koska pakettikuormani sitä hipaisi. Vasta SILLOIN joku henkilökunnasta viitsi kommentoida että x on nyt väärässä paikassa. Arvatkaapa vaan ottiko pannuun ja hävettikö. Meinas ihan pikkusen nupissa kiehahtaa. Nostin telineen pystyyn ja aloin laittamaan purkkeja takaisin. Jonkun aikaa ladottuani sanoivat että anna olla. Sitten vain kuittaus rahtikirjaan eikä kiitoksen sanaa . Tänään vein samaan paikkaan tosin laiturin puolelta. Ja taas kuittaus ilman kiitosta. Itse kiitän ja hymyilen aina kun asiakkaalle jotain toimitan ja muut asiakkaamme osaavat toimia samoin.

x=firmamme nimi