Ladaboard

Kaverini olisi vailla autoa, ja kysyi sitten multa joutaisi myydä toinen ladoistani



Aluksi tyrmäsin heti, en minä voi niistä luopua, tai tässä tapauksessa siis sedanista, mutta kelailin sitten asiaa. Sedanin myynti pelastaisi talouteni ainakin hetkellisesti. Lisäksi en tarvitse kahta autoa mihinkään ja niistä on perkeleesti kuluja.

Mutta... Se on ollut mulla kohta 2 v ja olen kiintynyt siihen kuin perheenjäseneen . Ja entäs kaikki se vaiva mitä olen nähnyt sen kanssa?? Ja miltä siitä tuntuisi jos hylkäisin sen?!

Toisaalta jos myisin sen tälle kaverille, toimisin sen huoltajana edelleenkin. Enhän voisi katsoa vierestä, jos se kituu huollon puutteessa. Eikä tämä kaverini mitään ymmärrä autoista. Säilyttäisin siis kontaktin siihen edelleen ja pystyisin jopa vaikuttamaan sen vointiin.

Toisaalta sitten tuntisin olevani vastuussa siitä ikuiseen, ihan kuin hintaan sisältyisi elinikäinen takuu . Vaikka kaverini kyllä lupasi korvata mulle sen huollot/korjaukset.

Soittaisinko mä sille joka ilta miten mun Lada-vauva pärjää??

Entä olisiko oikein riisua siitä kaikki hienot kilkkeet kuten sumarit, ralliratin ym, vai onko ne osa sen sielua jo?

Se on vähän kuin mun ton 1500S- 95 asteekin kanssa. Monta kohtaa on korjattu ja auto on kuin uusi. Mutta että myydä se sydänverellä rakennettu peli jollekkin joka ei siitä kunnolla huolehtisi.

Eipä juuri innosta. Mulla olisi kyllä hyvä projekti 2107 1300 remmikoneella -90 (ei vähäpäästönen).

Jos kerta ladan haluaa niin sitten opettelemaan ja siitä auto. Ei pahasti laho (jos hyvän haluaa niin toimitan helmat). Punainen sisusta ja konehuone on tosi siisti. Ajettu kaiketi noin 106 tuhatta.

Kyllä kantsis tota atoptoitavaks antamista harkita. Meinaan Suomessa autoilijaa kupataan siihen malliin että oksat pois. Ja voihan sitä lastaan sitten käydä aina kattoon. Vaan onhan siitä se puoli sit "haittana" että jos se lapsi alkaakin kiukutella sijaiskodissa nii voi alkaa hävettään.

itse muistelen joskus vannoneeni, etten koskaan myy mitään teknistä laitetta tutulle (varsinkaan sellaiselle, jolla on peukalo keskellä kämmentä). Rupee niinku pikkuhiljaa viduttaa se soittelu, että tässä on nyt sitä ja tätä, mitä tehdä?

Kerran muistelen kanssa autokaupasta jo sovittuani niin myyjä alkoi irrotella soitinta autosta -" että tää ei kuulu kauppaan" jne. , pienen riidan jälkeen piti kai maksaa vielä jotain lisää. Itse ymmärsin, että auto myydään niillä varusteilla kuin se kaupantekohetkellä on ja heti joku vedätti hyväuskoista.

Älä myy kaverille/lähiympäristöön. Voi mennä suhteet poikki, jos ilmestyy yllättäviä kuluja aiheuttavia vikoja.

Pahinta ,mitä minä tiedän on perustaa pienelle paikkakunnalle autokorjaamo,jossa on paljon sukulaisia ja hyvänpäivän tuttuja.Kukaan ei halua täyttä maksaa,mutta verottaja kuitenkin vaatii osansa.Eräs tällainen tapaus lopetti muutaman vuoden jälkeen.Itse kokemuksesta tiedän,että jos jonkin vempeleen on joskus saanut kuntoon,niin sen kanssa on naimisissa ikuisesti !

toi on paha tilanne, itsekin olen useita Ladoja joutunut myymään ja kyllä se aina harmittaa. Siksi muutinkin luxus huoneistosta vanhaan Ladon raatoon minkä pihalle voin säilöä kaikki autoni enkä ikinä niistä luovu.... ja autojen pitäminen rekisterissä kun on niin kallista, täytyy pitää niitä lojumassa liikenteestä poistettuna

Sedanini ei kuitenkaan ansaitse lojumista kilvistä poistettuna jossain pellolla, en voi itsekkyyttäni pakottaa sitä sellaiseen alennustilaan. Parempi olisi saada sille hyvä koti.

ajatteleppa jos se kaveris myy sen latan eteenpäin kyllästyttyään siihen hetken päästä, etkä näe rakasta lattarautaasi enää ikinä... IKINÄ!!!

paitsi ehkä vuoden päästä romiksella käydessäsi huomaat sen surulliset kanttilamput katsovan romukasan alta.

ja aina nukkumann mennessäsi saatat kuulla ulkoa aavemaisen pakoputken kiinnityspannan räminän joka kalvaa sinua loppuikäsi!

ei ollu tarkotus tuoda syyllisyyden tunnetta

No pitäisi tietysti sopia, että eteenpäin myynnistä ilmoitetaan ensimmäisenä mulle ja mulla olisi etuosto-oikeus!

no tietysti. kunhan vain dramatisoin.

Nii i... ei mullakaan ole kun mun eka tieliikenne auto MB 200d 79, pikku korolla 78, lasse (1500 91) , laura (1500 92) ja yamaha 175cc 2t enska joista ei malta luopua... Mersu on märänny paikoilleen vaikka pari on rahaa tarjonnu aikoinaan... corolla ollu vuodesta 94 omistukses. Ostin keulakolaroituna. nyt odottelee museokilpiä. Pahinta että olen luvannut itselleni että annan sen kummipojalle 18 vuotis lahjaksi eli vielä 14 vuotta ittellä pidettävä priimana... Lasse eka ladani oottaa uutta mottia. Laura toka ladani uutta etuneljännestä... tai sitten laura lahjoittaa sydämmensä lasselle ja purkautuu osiksi maailmalle... muttaku sillä on ajettu vasta 116 000 ja on nätti.... eikä se ole reilua että toisen tyttöystävän julmasti paloittelee ja hukkaaa.... Eli EI NOIHIN ROMUIHIN SAA KIINTYÄ silti 4 muuta autoa pihas noiden lisäksi

Kylmästi kiertoon vaan ja mitä kauemmaksi ja vieraammalle sen parempi. Mulla on ollu jo lähes 100 autoa elämäni aikana ja myyn tutulle vain jos osaa tehdä itte autolle jotain. Pari on tullut myytyä tuolla "jeesaan tarvittaessa" idealla, mutta kyllä se alkaa olee vaivaksi jo kun soitellaan ettei lähe käyntiin (kun kun olikin bensa loppu) jne. Neuvoisin Nonnistakin suhtautumaan autoihin kuin mieheen. Jonkun kanssa voi solmia elinikäisen suhteen, jonkun kanssa ei ja silloin ei perään kannata itkeä. Autoaan voi ja saa ja pitääkin rakstaa, mutta aikansa kutakin. Tuo se mulle myytäväksi jollet itte raaski. Lupaan etten myy Jussille Mulla olis jo myyntitekstikin KePöön valmiina:

Juuri katsastettu, siisti ja vähän ajettu yksilö. Hyvin varusteltu ja huolella huollettu, hyväkuntoinen Lada naisen käytöstä.

mullakin on tommonen viha rakkaus suhde mun ladaan, välillä se tuntuu tosi paskalta katiskalta ja kaikki tuntuu olevan rikki saman aikaisesti . mutta kun joku kysyy olisko myytävänä (ja näitä on aika paljon ) olen sanonut niin kovan hinnan ettei enää kinnostakkaan ostaa, ja saan pitää farkun itelläni