Ladaboard

Mitä mieltä olette Alla Pugachevan kappaleista lauluäänestä ym? Mitkä ovat mielestänne hänen parhaita kappaleitaan?

Olen itse ollut aina jollain tavoin vahvasti hurahtanut hänen kappaleisiinsa ja lauluäänensä.
Ihailtavaa on myös se että hän ei noussut suosioon kuten monet läntiset tähdet, kohujen ja paljaan pinnan voimalla.

Taitaa Rouvan eräs Vinyyli roikkua tuolla jossain. En kyllä koskaan ihastunut. Veera Telenius veti huononäköisenä paremmalla tunteella.

hyllystä löytyy soviet superstar 1 ja 2 vinyylit... sekä kasetilta uudempaa 90 luvun tuotantoa, tarvinee ottaa viikonlopunna kuunteluun. ei jaksa ulkoa muistaa mitkä olivat hyviä, löytyy muitakin kuin miljoona ruusua

Kaikki kunnia Vera Teleniukselle.Kun Alla pyöri vielä vaipoissa oli Vera jo 37 vuotias .Mutta kumpi levytti ne ruusut ensin?

Alla levytti ensin. Mielestäni Veran versio on hyvin laimea verrattuna alkuperäiseen.

Tervehdys.
Löytyy useita Alla Pugatsovan Lp-levyjä myös se jolla miljoona roosia tuli hitiksi. On myös ensimäinen Nl:a julkaistu CD. Alla on tähti vieläkin.

Alla on tähti edelleen,tiedän. Mielestäni yksi parhaista laulajista!

Enpä väitä vastaan, mutta kuten seuraavasta käy ilmi, makuja on monia:
http://www.ladakerho.fi/ladaboard/viewt ... ieslaulaja

Pavlovits kirjoitti:Enpä väitä vastaan, mutta kuten seuraavasta käy ilmi, makuja on monia:
http://www.ladakerho.fi/ladaboard/viewt ... ieslaulaja

Tervehdys Pavelinpoika.
Olin ymmärtävänäni, että kysymyksesi koski suomalaisista laulajista verrattuna suomalaisiin laulajiin. Oli siellä muutama ulkolainenkin. Mutta kaikkien vastaukset olivat jokaisen omalta kohtaa totta, onhan kysymys makuasioista.
Voiko miljardi kärpästä olla väärässä siitä, että paska on hyvää? Tämä ei koske ketään foorumille osallistunutta ja osallistuvaa, eikä ketään muutakaan ihmistä.

Makuja on yhtä monta kuin ihmisiä.

Kerronpa kokemukseni Alla Pugatsovan musiikista.

Kävin koulua vielä YYA-sopimuksen voimassaoloaikana. Senaikaiset pitkän venäjän oppikirjat olivat kieltämättä täyttä rokkenrollia: suttuisella reprolla huonolle paperille painettuja mustavalkoisia sepustuksia, joissa oli kuva ehkä noin joka kymmenennellä sivulla, ja sekin niin rakeinen, että siitä ei saanut selvää. Aiheet käsittelivät enimmäkseen Neuvostoliiton teollisuuden, tieteen, taiteen ja maatalouden saavutuksia.

Yläasteella opettajatar sattui olemaan ankara Pugatsova-fani. Kun puoli vuotta oli päntätty nyrkit musteessa sovhoosin johtajan jorinoita viisivuotisssuunnitelman täytäntöönpanosta, oli kevennyksen aika: aiheena "Populaarikulttuuri N-liitossa". Ja arvatkaa mitä silloin kuunneltiin? Ja mikä musakki mahtoi kaikaa bussin kaiuttimista SNS-seuran Leningradin opintoretkillä?

Vieläkin kun kuulen Allan musiikkia, tuntuu siltä, että on laktoosi-intoleranssi olisi vetänyt kupuunsa litran maitoa.

Neuvosto-undergroundista tykkään kyllä. Jonkun keittiössä huojuvalla avokelalla äänitetyissä jollotuksissa on vaan jotain kiehtovaa. Mutta sitä virallista "popularmusik från Neukkula" ei ihminen kestä!

Mutta en toki kiellä ketään siitä tykkäämästä.

Ei nyt millään tavalla liity aiheeseen, mutta aikoinaan kun olin ylä-asteella ja tuli historiassa aihe Suomen ja Neuvostoliiton väliset suhteet. Tietty YYA-sopimus kaluttiin loppuun asti, kuten myös sotakorvausten maksu ja kaupankäynti jne. Sitten joku tunti opettaja mainitsi vain että välithän yritettiin koko ajan pitää erittäin hyvinä, muutenkin kuin vain Kekkosen vierailuilla. No joku keksi että annetaan jollekkin huttumuusikolle tehtäväksi säveltää joku kiva piisi. Tämä musiikillinen taidon näyte kertoi voimalasta Siperiassa, jauhaa siellä sähköä neuvostoliittolaisten käyttöön, urheasti välittämättä säästä ja muista haitoista. Ja kaikkein paras kohtahan oli, että tässä kappaleessa on kaksikymmentä (20) säkeistöä...

Vanhempi väki voi ehkä muistaa mikä tämä kappale oli nimeltään ja kuka tämän esitti.

Lesnaja Sobaka kirjoitti:Makuja on yhtä monta kuin ihmisiä.

Kerronpa kokemukseni Alla Pugatsovan musiikista.

Kävin koulua vielä YYA-sopimuksen voimassaoloaikana. Senaikaiset pitkän venäjän oppikirjat olivat kieltämättä täyttä rokkenrollia: suttuisella reprolla huonolle paperille painettuja mustavalkoisia sepustuksia, joissa oli kuva ehkä noin joka kymmenennellä sivulla, ja sekin niin rakeinen, että siitä ei saanut selvää. Aiheet käsittelivät enimmäkseen Neuvostoliiton teollisuuden, tieteen, taiteen ja maatalouden saavutuksia.

Yläasteella opettajatar sattui olemaan ankara Pugatsova-fani. Kun puoli vuotta oli päntätty nyrkit musteessa sovhoosin johtajan jorinoita viisivuotisssuunnitelman täytäntöönpanosta, oli kevennyksen aika: aiheena "Populaarikulttuuri N-liitossa". Ja arvatkaa mitä silloin kuunneltiin? Ja mikä musakki mahtoi kaikaa bussin kaiuttimista SNS-seuran Leningradin opintoretkillä?

Vieläkin kun kuulen Allan musiikkia, tuntuu siltä, että on laktoosi-intoleranssi olisi vetänyt kupuunsa litran maitoa.

Neuvosto-undergroundista tykkään kyllä. Jonkun keittiössä huojuvalla avokelalla äänitetyissä jollotuksissa on vaan jotain kiehtovaa. Mutta sitä virallista "popularmusik från Neukkula" ei ihminen kestä!

Mutta en toki kiellä ketään siitä tykkäämästä.

Jos jotain pakkosyötetään niin harvoin siitä kukaan tykkää, sehän on selvä. On Neuvostoliittolainen underground musiikkikin ihan ok, kyllä sitä
kuuntelee.

Slaavilaiseen musiikkiin liityen http://wigwam.stc.cx/discography/wheres_boris.htm jos löydätte tämän niin suosittelen.Nippu nenäliinoja mukaan kuuntelutuokioon.

SorsaToivo on eräs Slaavilaisen Kaihon parhaita tulkkeja varsinkin kun Pullian on ne sovittuanut Beatiin ja rautalangalle. No, olihan Raulinkin takana Pulliainen silloin kun hän veti Slaavilaisia.

Eli Esa Pulliainen In Beat!

Kyllä myös Juutas Käkriäisen Moskovan valot on aika säväyttävä versio. Samaa Pulliaista toki.