Ladaboard

Hellassa tuli. Tuoksahtaa. 3jekullista puuta lämpiämässä keittiössä.

Kävellen kaupasta. Narisee. Ei mieli vaan jalka. Lämmin. Tarpeeksi päällä. Kauppakassi vaihtaa kättä.

Kylällä savupatsaita. Elämää. Betonina ne nousevat taittuakseen pakkasen voimasta kohti kaakkoa. Laskeutuvat ja jäävät katulapun tasalle pilviverhoksi.

Napsahtelee kun kiristyy paukkuakseen yöllä.

Lasi toisinaan jäässä alareunasta. Voimaks on vonka lasien välissä. Mattoa lattiassa. Niin on kylmä jalalle. Kovijalan ympärys vonkaa lumipenkaa vuorikseen. Ei ole mistä ottaa.

Ääni kantaa kaukaakin. Auto puskee jäykkänä lasin alta. Ei jouda jokainen uunin kupeeseen.

Ramasee. Sohva vetää. Pystyuuni rauhaa säteilee unettaen. Kohta kiepsahdan.

Ei jouda jokainen eli ei ole aikaa. Tultava on ja kohta taas mentävä Joulua jouduttamaan.

Joutunee tuo itsekseenkin. Minkäs sille voisit. Ja jokaiselle ansionsa mukaan. Menee ken mentävä on ja jää sohvasoppeen ken jäädäkseen viitsii. Antanee kukin aikaa kenelle kelpaa.

Noita on Jouluja tämä ja tulevat. Jäi taaksekin monta. Tämän viettää tavallaan.

Taas nasahti. Liekö tie eli koivu. Onhan se kömmittävä. Itselleni minä tätä elämää teen. Ja pakkanen tekee sellaiselle elämälle hyvästi. Puutakin puoli hehtoa. Mikä sitä voisi vialla olla. Varauduttu kun on.

Jumalaista voi Joulukin olla ken sen sellaiseksi tekee. Mistä se muuten, jossei omista nurkista sitä esiin katsele. Näillä näkymin sen tässä jo Pakkasella vietän. Auvoa se pakkanen. Panee pojan Pieneksi. Sitä se Joulu kaipaa.

Panee Pojan pieneksi... Nuuttinako sitä vasta rähjätään soiro suorana kylillä?

Hieno kuvaus tuo pakkasen auvoa! Tuollaista se elämä maaseudun rauhassa on, missä tietokoneohjattu kaukolämpö ja ilmastointi ei lämmitä, vaan pokasahalla ja kirveellä ja ihmisen hiellä tehdyt koivuklapit. Sisälämpö laskee välillä alle kymmeneen, mutta siihen tottuu ja se tuntuu tosi lämpimältä ulkoa sisään tullessa. Entäs vesijohto? ahaa, kellarissa vielä 3 astetta plussaa, hyvin menee.
Välillä naama vakavoituu kun tutkii ulkolämpömittaria... pitää mennä tekemään varoiksi lisää klapeja...

Mitähän Pakkasen Auvolle kuulunee.
On yli kolmekymmentä vuotta kun viimeksi tavattiin.

Toivottavasti ToivoElmeriArmaan ÄITI lukee tämän parhaalle ystävälleni.

Tai sitten luemme tämän yhdessä kun pääsen Joensuuhun. Toivottavasti tämä tapahtuu pian. Jospa tuo SÄMPY jo kohta leppyisi.