Ladaboard

Muisteltiin tuossa velimiehen kanssa, että aika monenlaisia autoja sillä isä-Pavelilla ehti olla. Osa niistä ei ollut meillä liikennekäytössä, meni kunnostuksen jälkeen myyntiin tai sitten romuksi.
Niistä yksilöistä ei valokuvia ole, mutta haeskelin netistä parhaan muistini mukaan vastaavat autot.
http://i362.photobucket.com/albums/oo65 ... autot1.jpg
http://i362.photobucket.com/albums/oo65 ... autot2.jpg
http://i362.photobucket.com/albums/oo65 ... autot3.jpg
http://i362.photobucket.com/albums/oo65 ... autot4.jpg

Hienoja autoja. Nuo kaikki kun olisi jättänyt navetan ylisille, niin... Tuosta Polski Fiatin vuosimallista voidaan olla eri mieltä?

Saattaa hyvinkin olla noissa vuosimalleissa heittoja, vaikka kaksissa miehin muisteltiin.

Noistahan jotkut olivat ns. hyötyajoneuvoja.Mihinkähän hommaan olisi kelvannut vaikkapa Ford Station Wagon?

Ja sitten:Fiat Lang ei ollut yleinen näky.Monelleko pyllylle oli istuin ja mitä mahtoi lukea rekisteriotteessa henkilöluvun kohdalla?

Sama henkilölukukysymys ZIMistä?Nash oli karvahattumalli mutta lasinpyyhkimet toimivat alipaineella.Mitä muuta luksusta oli Nashissa?Mitä kannattaa mainita Fordsonin jarrujärjestelmästä?

Zephyr oli kestävä,lämmin ja luotettava Ford.Kun kilometrejä tuli tarpeeksi,missä oli ongelmia?

Tuo kuvassa kaksivärinen Ford Station Wagon oli oikeasti entinen ruumisauto ja siis musta. Erikoista oli oikeanpuolinen ohjaus. Mistään ei selvinnyt, mistä ihmeestä tuollainen RHS-jenkkirauta Pohjois-Karjalaan oli kulkeutunut.
Seisottuaan muutaman vuoden taivasalla alkoivat takakorin vanerit sälöillä.
Zimissä ja tuossa Fiat Langissa oli taitettavat lisäistuimet.Zimissä niitä nimitettiin tulkinistuimiksi. Henkilölukua en muista, mutta kai se kahdeksan oli. Etuistuimethan olivt sohvamalliset ja siis kolmelle.
Zephyr oli lämmin siihen asti kun minä RUK.ssa ollessa pesetin sen kovalla pakkasella, eivätkä oven tiivisteet tykänneet siitä.

Muuthan näistä ovatkin sitten tusinatavaraa, paitsi tämä isän ensimmäinen auto. Saksan Ford, bensa V8, neliveto. Tullut Suomeen Wehrmachtin rynnäkkötykkipataljoonan huoltoajoneuvona sodan lopulla. Valmistusmäärä 748 kpl, Yksi tällainen on tallessa Vehoniemessä.
http://i362.photobucket.com/albums/oo65 ... 1272466184

Jostakin syystä minun mieleen tulee auton virityshommat, siis vanhoja asioita vuosikymmenten takaa...

Ei muuta tullut näistä mieleen kuin tuning!
Nimittäin minun 1200L Lada oli tuunattu juurikin tuollaisella Vauxhall Veloxin etumaskilla ja Popedan takapuskurilla

Minulle tuli taas mieleen eräs pakun raato Timovaaran lähettyvillä. Puurunko, varapyörälle lovi kylessä ja lokareiden päällä pallomaiset valot..

Eilen kävin katselemassa sitä paikkaa ja melkein vieressä oli vm. -52 Mercedes kuoma-auton koppi..

Eivät nämä kovin kaukana Timovaarasta olleet. Se näkemäsi raato oli luultavasti Polvelan miehen. Nimi saattoi olla Jyrkinen tai sitten Kallinen.

Tervehdykset toivottelen.
Ei ollut isällä autoa. Kerran hän kokeili enon uutta Pobedaa ja oli ajaa navetan seinään. Onneksi eno kerkesi nykästä käsijarrun päälle. Toisen kerran hän kokeili minun 52v Volkkaria. Silloinkin kokeilu päättyi ojaan, kun ei ukkeli kerennyt oikaista käännyttyään risteyksessä. Pappa Tunturilla ajeli ilman minkäänlaista vahinkoa. Jaa, olipahan hänelläkin auto, osti naapurilta Skodan 100mk kun eivät olleet ottaneet sitä vaihdossa. Antoi sen sitten velipojalle. Isäukon veljellä ja sisarella ei myöskään ole ollut autoa ei myöskään ajokorttia kenelläkään. Eivät olleet kiinnostuneita autoista.

Isän autoja. Jaa-a onhan niitä varmaan useampi ollut, mutta ensimmäinen oli kuulemma joku mossen rottelo, meni vaihdossa johonkin toiseen pommiin Mökiltä löytyy myös ukon ainut paku, Ford Transit Taunus, tjsp. Vuosimallia ei kukaan muista. KE10 tai KE11 Corolla oli kuulemma käynyt alla jollain älyttömällä virikoneella ja sen laulu oli loppunut Leppävirralla suohautaan Ööh, ehkä jos muistan okein seuraava oli mummo ankka Escort. Kuulemma hyvä auto, mutta eka huollossa jättivät kiristämättä öljyropun ja se siitä. Sen jälkeen ollut vain yksi merkki. Vuodesta -71 lähtien kaikki mahdolliset mallit pois lukien Samarat. Joitain muita euroja pyörähtänyt siinä välissä lähinnä laitettu ja myyty eteen päin. B ja C koppasia Kadetteja, Peogeotin joku pikkunen kökkyrä, ja muut joita ei voi muistaa. Tähän aikaan myös Tinuri oli jo siinä iässä että joku siellä autotallissa veti puoleensa. Ensimmäinen reaktio äidillä ollut että toivon mukaan poika nyt ei noita romuja pihaan hilaa, mutta kuinkas sitten kävikään