Ladaboard

Tällä viikolla kai tuo olisi haettava pois. Maksettuhan se on ollut jo aikaa. Tässä oli sitä kytkimen juuttumista työasentoon tai paremminkin työsylkkä on juuttuneena.

Panin tälle tällaisen hassun nimen, koska sen väri muistuttaa hyvin tummaa Luumua. Ennakoin nimessä tuota Axtec -tekniikan mukanaan tuomaa alipainetta eli imuilua. Muutenkin kokonaisuus siis nimensä mukaan viittailee vähän sinne tänne ja tänne sinne. Eli luumuun, imuiluun ja Luimuiluun.

Tämä on hieno yksilö. Sillä on vain rasitteensa, mutta niistä me pojat selvitään. Tieliikenteeseen tämä ei tule ihan äkkiä, mutta ajoautojahan minä en tarvitse. Vähän niin kuin rojektiksi tämän ostin ja jemmaan. Säilytyspaikkoja kun on. Ei tosin yhtä paljon kuin Lada-Jussilla. Tarpeeksi kuitenkin.

Toivottavasti saan sielä Pohjois-Karjalasta jonkun AktiiviLatailijan mukaani hakureissulle. On jo kyseltykin ja lupailtukin. Jos jotakuta joutilasta kiinnostaa niin mukaan vaan. Saa ajella pois tuolla minun FINElläni ja ruuat tarjoan tietenkin. Itsekin voin aina jelppailla kun tiedän tarvetta olevan. Kysykää rohkeasti. Siis jos joku reissuun haluaa, LataReissuun, niin ilmoittakaa. Siis PohjoisKarjalanPoijaat.

Onkohan kyseessä tämä yksilö??? Tuntomerkkien perusteella voisi olla

http://www.nettivaraosa.com/776267

Jo vain Hyvät Toverit. Kiinni jäin. Autolle on pelastussuunnitelma tehty. On otettu asioista selvää. Ei huono hankinta mielestäni.

Enempää älkää NettiAutoIlmoituksen perusteella kyselkö. Se ei ole enää voimassa, koska Kaara on minun.

Huomenna Lauantaina 18.4.2009 lähdetään hakemaan tätä sieltä Tuupovaaran takaa. FINEllä lähdetään ja ilman 4,5V korjaamokaveriani Toivoa. No, vielä me kerkiämme tässä korjata jos sen toisenkin Latan.

Siellä siis odottaan eräs KytkimenTyösylinteri jumiutuneena työasentoonsa eli irrotusasentoon. Sinne kai vaan sitten liuotinta ilmausreiästä ja vähän hakkailemaan työntötangosta syliteriä sisään. En usko tuota suureksi ongelmaksi.

Piha saattaa kuulemma olla jo pehmeä. Nyt on kyllä ollut pikkupakkasia, aurinkoisia päiviä, rapeita öitä eli kohtuu kuivaa. Kyllä se sieltä saadaan. Vaikka sitten naapurin Tattorilla.

Mukava reissu tiedossa olkoon sitten vaikeuksia eli nykykielenkäytön mukaan Haasteita. Mutta koska LUUIMU kävi niin hyvin, niin eiköhän tuo ole mukavasti ajettavissa Kännykkätielle. Tästäpä lisää sitten kun vehe on pihassa. Eli TämäTäältä.

Jaa'a. Enpä jaksannut pakata tänään FINEä hakukuntoon. Aamulla ei ole liikaa aikaa, mutta pitäisi lastata jonkinlainen Korjaamo mukaan. Aina kun jätän työkalut kotiin, jotain tapahtuu. No, onneksi on toinen Lata niin kyllähän sitä selvitään.

Yritänpä tähän itselleni listata mitä tarvitaan:

Hallinosturi, nosturille tukeva aluste ettei se uppoa alutaan, 2/2 palikoita ja ehkä 2/4 sekä muita tukikappaleita, joilla nostettu auto tuetaan. Valmiina siellä on renkaita vanteineen. Niillähän päästään jo pitkälle.

Ryömintäalusta. Matto tämän päälle. Latan oma työvalo.

Kaksi hylsysarjaa. Iso ja pieni. Mahdollisimman paljon kiintoavaimia, ruuvareita ja kaikkea työkalusälää. Sorkkarauta, rengasrauta.

Kaapelit, tukeva hinuasköysi, rengaspumppu jossa mittari. Pensaa 5litraa. Jarru/kytkinnestettä. Varakytkintyölylinteri. Pyöränpulttiavain.

Soitto SyyniKonttorille ja ajan varaus. Paljon innokasta seikkailumieltä ja valmistautumista yllätyksiin.

Mitähän vielä? Kuka keksisii tai vinkkaa jotain? Matkaa kohteeseen n. 80km.

Ota varapäre ja laastaria.

Hieno. Ehdottomasti otettava maalarinteippiä laastariksi.

Kohtahan tuo on pakattu. 9piti lähteä, mutta ehkäpä aikaistamme matkaa hiukan. Mitä tässä pyörimään Himalajalla kun maantie maittaa ja kummallisuudet kutsuvat.

Vieläkin vähän harmittaa kun KorjaamoKaverini ei pääse mukaan. Juuri hän soitteli minulle ja sanoi haluavansa mukaan. Kerroin meneväni hänen luokseen tultuamme TuupovaaranTakaa. Se ei hänelle sopinut. Sanoi ettei halunnut leikkiä Äitin kanssa vaan: Miä halluun ja mukkaan. Mutta minkäs teet Äitin RuumiinJatkeen kanssa jos Äiti ei irti päästä. No, vielä me Pojat ehditään.

Siis matkaan. Toivottavasti kuuluu pian tästä jotakin. Muutenhan se on jäänyt välille.

Siinä se nyt sitten Kännykkätien pihassa rötköttää oikea etukummi tyhjänä, koristeltuna jääkurakukkasin ja päärakennuksen puolella asuvien Poikain suuren riemun aiheena. Eli saimme sen uuteen kotiinsa toimitettua iltapäivällä 2aikoihin. Kahdeksalta aamulla lähdin matkaan hakemaan hakukumppania.

Mielenkiintoinen retki. Ja kelejähän piteli. Mentiin FINEllä nyppiksillä niin että TurpaTärisi. Ja takaisin tultiin pehmeästi niin kuin vain 1600SL kanttis osaa tuoda.

Ei pommeja, eikä miinoja. Paremminkin positiivisia ylläreitä ja pikku viallisuuksia. Ja hah ja sitten tutkimaan mukana tulleita papereita.

Olin sentään niin viksu, että jätin LUUIMUn suoraan tähän pihaan, menimme FINEllä Carelialle syömään ja jututtamaan PikkuTyttöjä, jonka jälkeen tietysti ToivoElmeriArmaan luo, koska hän soitti minulle kun olin syömässä.

Kotona Hänen syötyään meistä muuten tuli heti Dinosauruksia eipäs kun niiden tutkijoita. Olin apututkijana. ItseProhvessori opasti minua Fossiilitutkimuksissa. Kävimme Afrikassa lentokoneella, Japaniassa laivalla IntianValtameren yli ja Euroopassa. Sitten olikin ilta ja luimme toisillemme iltasadut. Nukuimme vierekkäin ja herätyskello nostatti meidät uuteen tutkimuspäivään. Minun oli jostain syystä melko vaikea nousta.

Seuraavaksi meistä tuli Dinosauruksia. Minä olin StegoSaurus eikun Liopleurodon ensin. Kanssani viiletti ElasmoSaurus ja VelosiRaptor sekä mikä se nyt Ystäväni suosikki olikaan. No, minä olin ainakin vielä TriKeraTops. Mukavata joskin pitkän LataPäivän päälle hieman kuluttavaa. Naama menin minun SaurusYstävältäni mutruun kun sanoin että olisi lähdettävä. Mutta huomenna menemme Vesikkoon. Se vähän lohdutti. Hieman hiljaisena Saurustoverini, joka muuten on kovin puhelia, jäi siihen lattialle leikkimään. Tuli vähän surku itsellekin, mutta sellaista tämä Latailu ja Saurustelu elämä on.

Mutta tylsäksi ei käy. Kunhan vaan muistaa levät tarpeeksi ja ottaa päiväunet.

Käydäänpä jälleen paperitöiden kimppuun. Haeskelin tuossa äsken nuo LUUIMUn mukana tulleet paperit ja ohjekirjat. Niistä taas selvisi jotakin. Onneksi selvisi. Kaikkein SynkimpiäSalaisuuksia en aio paljastaa. Minuahan on joskus varoiteltu täällä päivystävistä Kytistä ja muista VahinkoVeikoista, joten kerrotaan vaan kivoja juttuja.

Auton mukana tulivat vain uusimmat Tekninen- ja Ilmoitusosa. Mitään mahtavaa nivaskaa kaikista omistajista ei ollut tarjolla kuten hankkiessani NIET! Tattorin.

Järjestysnumeroltaan tämä rekisteriotteisto 7. Siis joitakin omistajajärjestelyjä täytyy tuohon mahtua. Kaikki eivät voi olla pelkkiä seisotuksia ja vakuutusyhtiövaihtoja.

Vekotin on otettu käyttöön vuoden 1992 alussa. Mallivuodeltaan tämä on 1991 eli jos oikein olen ymmärtänyt ensimmäisiä Axtec -järjestelmällä varustettuja TakaPotkuja.

Mukana seurasivat alkuperäinen Takuu- ja Huoltokirja (Axtec Katalysaattorimallit), Suomenkieliset käyttö- ja huolto-ohjeet samaisille malleille (1500s/Combi1500/1600SL). Lisäksi vielä SammaPoSvenska 1200s ja 1500s.

Suomalaisen yksityisen maantie-elämänsä tämä on aloittanut Joensuussa. Asiakkaalle tämän on toimittanut Pohjois-Karjalan Auto ky 2.1.1992. Ostajan nimikin tuossa komeilee ja huoltokorjaamon johtajan, mutta nämä eivät ole julkaistavia tietoja.

PK Auto ilmoittaa tuossa tehneensä viimeisen virallisen huollon 15 733, 20.5. ???? Ihan mielenkiintoinen merkintä. Niin että täh että minä vuonna. Todella hyvää faktaa on papeiin merkinnyt HH. Tämän jälkeen huoltomuistioon ei ole koskettu tai ainakaan siihen ei ole mitään merkitty.

Autollahan on tosiaan rasitteensa. Mutta ne ovat hoidossa eikä hoidosta aiheudu minulle ylimääräisiä kuluja. Olen LUUIMUn maksanut kokonaan ja ainoastaan Rekisteröinti minun nimiini maksaa siis sen 10,20e.

Auto on katsastettu viimeksi 15.12.2004 ja seuraavan katsastuksen viimeinen päivä olisi ollut 2.1.2007. Tätä katsastusta ei ole tehty. Siis tämä on seisonut ainakin tuosta 2007 alusta asti, mutta epäilen sen seisseen jo sitä aiemminkin. Tällaisesta oli jotakin puhetta. Aiemmista liikennekäytöstä poistoista ei ole tietoa, mutta ostin tämän toistaiseksi liikennekäytöstä poistettuna ja ajokieltoisena.

No, nyt se siis on tuossa pihassa. Pikkuisen meinaan sitä vilkuilla ennen kuin ryntään kivoilla loppukevään keleillä FINEn viimeistelyyn ja IIZIn valmisteluun. Vilkuiluhan tarkoittaa minulle kaiken turhan kaman siivoamista pois, takakontin tyhjennystä, kevyttä siivousta ja sisustan tutkintaa. No yleisesti kevyttä yleissilmäystä, jonka tekee parhaiten saastan poistolla ja imuroinnilla.

Ai niin. Tämä oli Pelastettu jonkin rivitalon pihasta seisomasta tässä vähän aikaa sitten. Oli eräs immeinen ajellut jatkuvasti ohi ja kiinnittänyt huomiota Lataan jolla ei ladata mihinkään. Jossain kyseisellä Vaaralla tämä rivihima oli. Olipa sitten poiminut MustahkonMurjottajan itselleen ja hinaillut sen kotiinsa.

Siis siinäkään mielessä ei ole mitään havaintoa koska LUUIMUlla olisi ajeltu viimeksi. Tuli sitten tämä Pelastaja toisiin aatoksiin ja pani Vekottimen kaupan. Sieltä NettiAvtosta minä tämän vahingossa pongauttelin. Kauppaa tehtiin joku aika puhelinsoitoilla ja lupasin käydä. Taisin kirjoittaakin tuolla jo käynnistäni. No, kaupat tuli ja se on pääasia enkä tunne kärsineeni.

Hullulta kuulostaa, mutta minusta tuntuu, Ismo Alangon sanoin: "Lähdin TuupovaaranTaa kultaa vuolemaan..."

Onneksi en toistaiseksi osaa ajatella sitä, mitä minä tällä LUUIMUlla oikein teen. Eihän näillä mitään tee. Näiden kanssa joutuu tekemisiin ja vaikkei haluaisikaan, niin joutuu tekemään mitä ihmeellisempiä asioita. Tämä hakukin. Luulin olevani innostunut reissusta, mutta ei kyllä innostanut kun KelejäPiteli.

Käsittämätön tuuli, vähän väliä vihmoo vaakasuoraan, FINE ei meinaa aukoissa aina pysyä tiellä ja tiedossa jotain hemmetin ruostuneen Kytkimentyösylinterin herkistelyä mahtavissa vaaramaisemissa. Meinasi tulla mieleen, että haetaan Kesällä. Taisi käväistäkin tuollainen jossain korvantakana, mutta viskasin aatoksen tuuleen, jota siis riitti.

Tiet taisi olla aamusta suolattu. Ensin vähän sulalta vaikuttivat, mutta tuiskun takia pian olivat nahkean liukkaat. Ja mitä pidemmälle matka eteni sitä ikävämpi oli ajaa. Ja sitten alkoi muistinpäälle käydä kaikkea unohtunutta. Liuottaja spreitä ei ollut. Oltiin jo kirkolla kun piti kääntyä takaisin ja hurauttaa 10km takaisin Koveron Teboilille CRC kaupoille. Muuta parempaa ei tainnut olla kaupan tai en osannut kysyä oikein. No tankattiin siinä samalla ja kahviteltiin.

Onneksi olin käynyt aiemmin ettei tarvinnut paljoa sählätä reitin kanssa. Meinattiin oikoa jotain kivaa PKRallitietä, mutten suostunut nyppiksien ja sään takia. Muutenkaan kun ei yhtään tiennyt miten saamme kytkimen peliin niin oli parempi ajaa äkkiä paikalle.

No, sinne sitten kurvattiin ladon taa ja meinasipa sitten jäädä FINE kiinni lumimössöön. Aurattu oli, muttei aivan äsken. No, renkailla lienee osuutta asiaan. Siinä se LUUIMU köllötti kuten sen olin jättänytkin. Etupyörien alla oli renkaat vanteineen. Oikea eturengas oli lussahtanut, eivätkä muutkaan renkaat järin täysiltä näyttäneet.

Ja vihmoi ja vihelsi, tuiskusi ja tuprutti. Silti oli niin PijunKijkasta, että laskettelulaseja olisin kaivannut. HaHaa. Enpäs keksinyt tällaista aiemmin. Tästälähin en enää kömmi auton alla paljain silmin, en huonot suojalasit silmillä vaan hemmetin hyvät laskettelulasit päässä. Hyvä kun joku keksi huomauttaa. Itse näitä ei aina keksi. Kyllä sitä tuntee itsensä kekseliääksi kun muistaa jonkun joskus käyttäneen tuollaisia remonttihommissa.

Sitten edessä oli tunkkailu eli keulan nostelu edes vähän ylemmä. Ahtaaksihan se taas jäisi ja kömpimistä riittäisi mutta oltiin ainakin varustauduttu nostojuttuihin kuten tuolla kirjoittelin aiemmin. Mutta mitä sitten tapahtui? Siitä seuraavassa osassa.

Tuiskussa sitten tunkattiin LUUISMUn keula niin, että molempien eturenkaiden alle mahtui kaksi rengasta vanteineen. Kuten arvasin, ahdasta oli silti. Pitäisi aina olla se vasen eturengas pois, kun mennään räpläämään vakavammin työsylinteriä.

Konepelti oli tietenkin auki, jotta saataisiin valoa sinne mukavaan luolaan. Alle viskoin takakonteista poistamiani pohjakumimattoja. Niiden päälle sitten kunnon paksu matto. Edes vähän helpotusta ankeaan urakkaan. En viitsinyt virittää Latan omaa työvaloa, vaikka se mukana olikin. Olisihan noita ollut Roikkavaloja, muttei sitä kaikkea aina.

Niin ja ne suojalasit tietysti unohtuivat. Eivät unohdu enää. Niin mukavaa kamaa siellä alla sataa silmiin.

Työsylinteri siis oli saatava liikkeelle. Alle raahasin pienen hylsysarjan, 8, 10, 13, 15, 17mm kiintoavaimet ja CRCtä. Rengasrauta, sorkkarauta ja pari vasaraa olivat myös käden ulottuvilla. Ja kaverihan oli valmiina ojentelemaan ja kurottelemaan.

Maatessani siellä selälläni tuprutti toisinaan konehuoneen kautta kivasti lunta simmuun. Availin hieman kiroillen kytkimen ilmausroppua. No, se oli herkässä koska olin edellisellä kerralla sitä jo räpeltänyt. Mutta miten sitä kautta saisi mitään liuotusainetta sinne sylkkään saada? Ei mitenkään. Alla maaten oli lisäksi aivan mahdotonta yrittää hammeroida, vasaroida tai väännellä työsylinterin työntötankoa ja sitä kautta mäntää liikkeelle. Raivostuttavan hankalaa. Pois sieltä ja tupakalle.

Yritin ideoida. Piirtelin hankeen kaavakuvan järjestelmästä ja mietin sen sadannen kerran sitä, minkä pituinen työntötangon pitäisi olla, jotta normaali kytkin olisi normaali säädöissään. Ei auttanut kun mennä uudelleen alle. Kävin suojakumien kimppuun ja revin niitä hemmettiin. Ja sitten se lähti irti ja oma nyrkkini osui Silmään! Wounderbar! Ajattelin silloin ettei tästä selvittäisi ilman vaurioita. Oli liian kiire, liian huono keli ja liian hermostunut olo. Kiroilu ei auttanut vaan pahensi asiaa.

Olisi vaan rauhoituttava. Onneksi ystäväni keksi, että hän voisi käyttää vasaraa auton vasemmalta sivulta kun minä pitäisin joko rengas- tai sorkkarautaa irrotushaarukkaa vasten. Niin ja oltiinhan sitä pumppailtu kytkintä aiemmin. Ja nestejän liikkui hyvin ja ruikki ilmausreiästä, koska sylinteri oli ulkona ääriasennossaan. Ja on se mukavaa kamaa se kytkin- ja jarruneste kun sitä saa silmäänsä. Ihanaa Mutta minä olen niin paljon kyynelehtinyt elämässäni, että ei VähäMitään.

No, sitten hiljakseen ruikittiin puuttuvan suojakumin aukon kautta CRCtä sinne sylkkään. Ensin ei mennyt mitään. Kaikki valui päälle ja vähän silmiinkin. Sitten hiljakseen naputtelemaan. Minä pidin sorkkaraudan terävämpää päätä irrotushaarukkaa vasten ja ystäväni löi käyrään päähän. Ei mitää, ei kerrassa mitään. Lisää liuotusta. Ja iskuilua.

Lopulta kun annettiin sorkkaraudan toimia kuin pajavasara eli niin että sen haarukanpuoleinen pää sai pompahtaa osuessaan ja lähettää tärähdyksiä paremminkin kuin kiineteitä iskuja, niin... Liuotinta alkoi huveta sylinteriin. Pieniä nykäyksiä rupesi tulemaan ja sylinteri liikahti hivenen sisäänpäin. Jee! Me tekisimme sen. Ja lopulta teimmekin. Nätisti sylinteri meni sisään lepoasentoonsa.

Kokeilemaan eikäkun ilmaamaan. Ystäväni kaateli nesteet ja poljeskeli. Pohjaan nopeasti ja ylöstulo hitaasi. Kivasti ruikki välillä ja tietysti naamalle. Kakkelperit, ei tuntunut missään. Huolimattoman ilmaamisen jälkeen kokeilemaan. Kytkin oli täysi lörppö tai siis poljin oli tunnoton. Kokeilin vaihdetta silmään. Sanoin ystävälleni että varohan jos hyökkää alas renkailta. No, kytkin ei nyt sitten irrottanut, vaikka sylkkä liikkuikin siellä.

Ystäväni ehdotti parempaa ilmaamista. Minä että ensin säädetään ja jos saadaan toimimaan edes vähän niin: KOVAA AJOO

Säädin sen sillätavalla huolimattomasti lukitsematta edes sillä lukkomutterilla siihen PuoliVälinKeskipaikkeille. Ja kokeilemaan. Irrotti ja kiinnitti. Tosin irrotti ja kiinnitti aivan polkimen ollessa lattiassa. Eli lisäsäätö olisi paikallaan, mutta ei huvittanut. Olin ennenkin ajanut kytkimillä, joiden säädöt ovat niin, että kytkimen Työ tapahtuu polkimen ollessa melko lähellä lattiaa.

Niin ja olihan siinä sekin, että akussa ei tietysti ollut virtaa. Minä olin silloin aiemmin ottanut -kengän irti, mutta se oli laitettu paikoilleen ja jotaikin oli tehty. Akku siis tyhjä. Minä sitten pyörittelemään FINEä siihen tarpeeksi lähelle. Ja kun ei tahdo onnistua pehmeän luman takia. Onneksi oli mukana tukeva matto. Se takapyörien kitkapintaa lisäämään ja hyvinhän se meni.

LUUIMU käyntiin ja kiinnityksen kokeilu uudelleen. ToimiiSittenkin!

Lelut kasaan, pieniä tarkastuksia kuten öljyä koneeseen ja mitähän vielä. En edes viitsinyt kirjoittaa papereita. Myyjä ei ollut jättänyt kahta luovaria, joten en voinut jättää hänelle 2kappaletta. Kirjottelisin kotona tai matkalla tai joskus. Maanantainahan kuitenkin laittaisin tämä omiin nimiini. Mitäpä sitä siis ressaamaan.

No, vasen etukummihan oli taas tyhjähkö. Kavarini pumputti kun minä pakkailin korjaamoa. Auto liikkeelle, talolle palauttamaan kynää ja sanomaan HeipäHei. Myyjähän ei ollut kotona. Hän oli vaan kirjottanut omat tietonsa kuten olimme sopineet. Matka letkassa saattoi alkaa. Eivät muuten päästäneet minua sisään taloon. Soitin ovikelloa. Ei kukaan tule. Sitten koputtamaan ulko-oveen ja lopulta sisäoveen ja sisälle vaan. Sisältä kauhistunut ääni huutaa: Älä tule Sisään, Älä tule!

Koirat haukkuvat. Nainen huutaa ja rymisee ovelle. Arvasin. Pelkäsi, että heidän koiransa kohtelisivat minua kaltoin. PYH! Muutama isohko PystyKorva. Mitä ne minulle olisivat voineen. Minä olen selättänyt ison Mastiffin paljanin käsin, joten... No, en mennyt sisään. Ennen kyllä pelkäsin pienintäkin piskiä, mutta lopetin sen koirapelkoni silloin reilu 10v. sitten.

Silläviisiin ja ei kun paateroimaan kohti parempia maita. Mutta siitäpä sitten joskus lisää.

Lähdettiin siis Pöllyttelemään kohti Joensuuta. Alla oli erittäin hyväkuntoiset Lapponia nastanullit. En kyllä tiennyt miten kivettyneet ja kovettuneet ne olivat. Vasen eturengas siis vuskasi ilmoja pihalle.

Toinen kromitettuvanteinen surkea rengassarja oli matkassa. Otin ne mukaan hyväkromisien vanteiden vuoksi. Kattoa koristivat Thule -suksitelineet, jotka olivat vielä lukolliset.

Lähedettäessä mittarissa komeilivat lukemat 91300km. Ei siis mahdoton matka, mutta mahdotonta olisi että tuolla olisi ajeltu 191300km.

Alkumatka sujui lumisissa teissä jyrytellen. Tosiaankin kuulosti jyryttelyltä. Ajattelin jyrytysäänen tulevan renkaista ja tulihan se, mutta tie oli polanteinen. Polanteet olivat lumivaipan alla piilossa, joten ei ihme että jyrisi.

Koverossa sitten Pumputtelemaan rengasta Teboilin pumpulla. Ei siellä liikoja ollut. Jotakin 0,5. Olin ihmetellyt auton kummallista heittelehtimistä. Välissä tuntui että LUUIMU -lapanen lähettee siitä kuuluisasta... Mutta tietenkin. Katollahan oli Thule -tuulenohjaimet. Ei ihme että purjelaivalta tuntui. Äkkiä pois ne purjeet.

Tiellä Ilmomantsi - Joensuu sen tuulen vasta tajusi. Siinä on metsäisten osuuksien lisäksi suoaukeita. Ja kyllä puhalsi. Vaikkei muka edes satanut kunnolla niin kinoksia muodostui mukavasti tielle. Aurinko paistoi pilviverhon takaa ja maisema oli niin maitomaisen kirkas, että silmät vuosivat. Rasittavaa oli silmille tuo. Maitomainen kirkkaushan on eräs vaikeimmista keleistä tunturissakin ja aiheuttaa lumisokeuden helpommin kuin kirkas aurinkokeli.

Heinävaarassa otettiin taas henkäys ilmaa. Tie oli osittain sula. Nyt ei ollut suola sulattajana vaan maidon takaa polttava aurinko. Ja kauniisti koristuivat autojen kyljet kuravesikukkasiin ja sössösyyläkuorrutukseen. Mutta me poijaat vaan porhallettiin.

En taaskaan osaa sanoa axtecin nyittelyistä, kulkemisesta tai sellaisista muuta kuin että hyvin kulki ja vääntöä oli tarpeeksi. Minun ajotyylilleni tuo sopii. Eli se että helläämällä vähän pedaalia vehje alkaa kulkea. Samanlainenhan tuo GM -yksipisteruisku on noissa TakaPotkuRuutissa. Osaan siis ajaa molempia ja niiden toiminta on aina miellyttänyt kun siihen on ensin tottunut.

Ei siinä todellakaan moottorin toimintaa haluttu sen kummemmin kokeilla, kun tarkoituksena oli vain saattaa pitkään maannut Vekotin kotiin. Kokeiltaisiin sitten joskus paremmalla ajalla. Moottori teki sen mitä siltä nätisti pyydettiin, kuljetti Ajoneuvon tuon pikkurapiat 80km Kännykkätien pihaan tietysti apulaitteiden avustamana. Niistäpä seuraavassa.

Köröttely oli varovaista. Ei ollut mitään takeita miten vasen eturengas pitäisi ilmaa. Niin ja se keli. Ja ne Thulenohjaimet.

Ohjaus tuntui hieman väljähköltä. Pannaan tuulen ja renkaan piikkiin. Lämppäripuhallin ei toiminut. Oikeassa etuvalossa vain parkki ja takavalot kuulemma ajoittain hävisivät. No, ei ihme, kun renkaat oli survottu takakonttiin siten, että toinen suojakupu oli raapaistu irti ja taisi toinenkin olla heilahtanut.

Muuten hallintalaitteet olisvat kunnossa. Jarrut olivat jämäkät ja iskari/jousi -yhdistelä oli erikoisen jämäkkä ja vertailukohtiahan minulla on.

Polttoainetankinluukkuun oli pantu ylimääräinen Ab Lukko Oy:n valmistama lukitus kuin osoittamaan varkaille, että täällä ei lukollista korkkia ole, vaikka siellä olikin. Pakoputki vaikutti vähän tuhnulta tai sitten ihana Axtec piti vaan sellaista erikoista pöhinää.

Kiikarimankka oli, mutten saanut sitä toimimaan. No, enhän minä niitä Ratioita kaipaakaan. Latalla ajamisessa on ihan tarpeeksi hommaa, kuunneltavaa ja seurattavaa, vielä kun ottaa huomioon toisten tienkäyttäjien huomioimisen, ettei sitä RokinRäimettä kaupaa. Toisin oli joskus.

Keskikonsoli oli EHJÄ! Noo, kello ei tietenkään toiminut eikä rööökisytkä. Sähkönappuloiden suojalevy oli tietysti pois, mutta se oli tallessa ja ehjä.

Eipä sitä siinä enempiä arvuuteltu. Tarkoitus oli ajaa ja ajettiin. Hauska se kytkin. Vapaaliike maksimissaan. No, ei paljon meikää haittaa.

Kevyt vilkuilu tuotta seuraavanlaisia tuloksia:

Mankka ei siis pelaa eikä kello eikä röökisytkä. Lämppäripuhallin kuollut.

Oviverhoilut siistit, mutta kahvojen koristeet, jotka toimivat samalla lukituskappaleina puuttuvat paikoin. Oikea takaikkuna kiilattu (Ah miten ihmeellistä ), jotkin ikkunanalusmuovikaistat repsottavat.

Takapaksin katselin ja kurkin. Siisti on. Takapaksin tiiviste erittäin heikko, joten revin sen pois. Takakontin tiivistetaite oli aika ruosteessa. Vararengaskotelo ehjä. Poistin tietenkin tankin suojamuoviräppänän. En kertakaikkiaan siedä niitä muoveja siellä takakontissa. Hautovat vettä ja kaikkea kivaa. Nyt kivana oli tankinpohjakotelossa ainakin ikivanha AfterShave -palsami. Käyttöön menee.

Repsikan oven tiiviste irti etuyläkulmasta (Erikoista? ), kuskin sivuikkuna ei mene aivan kiinni. Lienevätkö kirkkaat leveät tuulenohjaimet syynä? Muutenkin oli vähän ylimääräisiä suhinoita, mutten niitä nyt jaksanut paremmin syynätä.

Penkit ovat siistit. Harmaat pääväriltään ja tässähän on se Suomettunut sisustus. Heti tuossa lupasin takapenkit vaihtaa. Minulle kun ei ole niin värillä väliä kunhan se on Värikästä.

Toiset avaimet, joita ei pitänyt olla, löytyivät tietenkin kuskin kumimaton alta. Ja hyvä että löytyivätkin. Siinä oli useita kappaleita virta-avaimia ja nyt on yhteensä 3ovilukkoavaimia, joita Yksikään EI Käy kuljettajan oven lukkoon. Mitäpä moisesta. En kuljeta koskaan ohjaamossa mitään sellaista, joka saattaisi kiinnostaa Poikia. Lisäksi käytän aina Ohjauspyörän haittalukkoja, jotka ehkä ovat ainakin hidastamassa PiriPäiden poukkoilua Luvattomasti käyttöönotetulla autollani.

Ensimmäinen Lata minulle, jossa on värikoodi siinä missä sen sanotaan olevan. Niin siis siinä on se VäriKoodiTarra, josta ei kyllä värikoodi ilmene. Ei tämä nyt aivan ole tuonvärinen kuin tuo teksti tuossa alla. Kyllä tämä on musta, jossa on vain hiven sinistä. En tiedä mikä mahtaa koodiltaan olla. Onhan tuolla nuo LadaColors -taulukot, joista voisi katsella. No joku SiniMusta kuitenkin.

En siis löytänyt mitään hirmu pommeja ensisilmittelylläni. Imurointi ja takapenkin irrotus saattavat aina tuottaa mielenkiintoisia löytöjä. Ulkopesu taas paljastaa sitten kaikkea mitä ei muuten jaksa katsoa. No, repsikan takaovessa on pieni lommo. Ei paha.

Helmakotelolistat ovat kunnolla kiinni, mutta minähän tuhoan ne heti kun kerkiän. Kuraläpät PUUTTUVAT! Karmeaa. Maski on erittäin hyvässä kunnossa ja puskurien kromipäälliset kuin uudet. No johan tuossa oli muutakin kuin vain sisätilojen nopeaa vilkuilua. Seuraavia toimenpiteitä saadaan toivottavasti odottaa pitkään.

Tänään oli oikea päivä pestä tämä Uutuus ja FINE. Pilvipoutaa, sopivasti plussaa ja vain vähän tuulta.

Pesuhan on ihan kiva homma. Varsinkin kun on hyvät paikat pestä eli ajaa vähän tuonne kadunpuolelle vehkeet ja suihkimaan. No, lilluuntui se piha kuitenkin. Kaataa sieltä vedet tuohon autosäilytyskohtaan, kun pieni siirto-oja on vielä jäässä. Muuten saan valutettua vedet salaoja- ja tiekaivojen keräyskaivoon.

Sumua Sutturoille ja pesuun. FINEsrähän ei mitään yllätyksiä löydy. Sen olen tutkinut niin tarkkaan. Mutta LUUIMU... Ei YLLÄTYKSIÄ! Jee. Maalipinta hyvä. Joitain naarmuja. Pitseruosteita, jotka eivät ole kukkuasteelle. Hieman haalistunut maalipinta, joka lienee tarkoittavan sitä, että maali on alunperin täysmusta.

Puskurikromit loistavat. Etunen virheetön ja takana muutama pieni ruoste. Helmalistat täysin kiinni, joten ei ainakaan läpiruostetta niiden alla. Vasemman takapyörän takana sivulla vararengaskotelon keskivaiheella pyöreä kukkakumpualku. Tämä kuitenkin alle kämmenen kokoinen. Vasemmalla sivulla takakulmasta maali hieman hilseillyt. Pohjamaali kuitenkin ehjä.

Takapuskurin oikea kulma ajettu hieman sisää siten, että putkipalkkikannakeen puskuriin kiinnittävä osa on vähän vääntynyt ja puskurin sivumuoviläpän kiinnityspultti myös hieman vinossa. Kromi kuitenkin lähes suora. Oikea takakulma jonkin verran lommolla ja sisään painuneena. Takaa kulma on suora eikä varsinainen kulma ole sisällä. Oikeassa takaovessa pieni sisäänpainuma. Lienee toisen auton ovi osunut siihen tai sitten tämä ovi on osunut johonkin terävään. Lommo on pystysuora ja siisti. Lommossa pieni maalipaikka ja ylälaidasse maalihalkeama jossa on ruostekukka. Ainakin tämä ovilommo on suoristettavissa sisältä päin.

Pesussa ei sitten muuta paljastunut mikä on mielestäni erittäin Hyvä ja oikeastaan Ihme. Noin vähän maalipinnan rikkoja ja kukkua kohta 20v. autossa. Mutta Pohjois-Karjala näköjään hellii ja hitaammin syö peltiä ja sen värillisiä kuorrutuksia.

Jos vaan piha kuivahtaa niin sitten imuroimaan. On kyllä todella vähän sotkua sisälläkään. Ei hiekkapatjoja eikä muutakaan tahmaa. Niin ja takapenkkihän menee Kymenlaaksoon. Sen olisin jokatapauksessa irrottanut. Sieltä näkee paljon auton historiasta ja vaiheista kertovaa tietoutta.

No, tarvitseehan se helmakoteloiden päätysaumat olla vähän ruosteessa. Ja tietysti takakaarien alaetukulmat. Eihän tämä muuten AVTO olisikaa. Mielenkiintoista tietysti on katsoa mitä helmakotelon listan alta paljastuu, mutten usko pommeihin sielläkään.

Ajettu siis nyt 91 494km.