Ladaboard

Kumpi on laulajalle tärkeämpi ominaisuus, vai voiko tulla kuuluisaksi jos ei omaa molempia? Aiheeseen liittyvä pikku-uutinen kiinasta:
http://www.hs.fi/peking2008/artikkeli/A ... 5238554966

,_,/ukka

Tervehdykset toivottelen.
Minä musiikin ystävänä pidän lauluääntä ja taitoa tärkeänä, ulkonäöllä ei ole oikeastaan mitään merkitystä. Matti Salminen ja Ivan Rebrov ovat edustavia ääneltään ja taidoiltaan, erikoisesti Rebrovin ns. Falsetti, eli korkeammalta kuin tenorit, vaikka molemmat ovat Bassoja. Ovathan he komeita Miehiä molemmat.

Meikäl o molemmat, joten oonki piänten kuarotyttöin keskuudes iha äänialain mukain YkkösRakastaja.

Ja muuten Falsettilualulla ja Tenoriäänellä ei ole sitten ihan hirveästi tekemistä toistensa kanssa. Tenorien tai muiden äänten ylärekisterit muodostetaan keventämällä tai ohentamalla. Falsettitekniikka taas perustuu ilmavuotoon äänihuulten välistä. Falsetissa ei muokata äänihuulten toimintaa vaan se perustuu enemmänkin muihin äänenmuodostuslihasten käyttöön.

Falsettien ja Tenorien tai muiden ylärekisteriäänien korkeuseroja ei voida määritellä yksioikoisesti. Moni tenori kykenee jopa sopraanoja korkeampiin ääniin, mutta mahdollisimman korkealle pääseminen ei yleensä laulussa ole meriitti eikä mikään.

Itse olen sitä mieltä, että menestyäkseen tarvii molempia. Jos ei menesty, niin musiikki ei pääse edes radioon, olipa se kuinka hyvää tahansa. Ulkonäön suhteen miehiltä vaaditaan vähemmän, riittää kun on suhteellisen terveen näköinen. Naisen taas pitää olla keskivertoa kauniimpi.

,_,/ukka

Lauluääni..

PöyhöinKuusaalt kirjoitti:Ja muuten Falsettilualulla ja Tenoriäänellä ei ole sitten ihan hirveästi tekemistä toistensa kanssa. Tenorien tai muiden äänten ylärekisterit muodostetaan keventämällä tai ohentamalla. Falsettitekniikka taas perustuu ilmavuotoon äänihuulten välistä. Falsetissa ei muokata äänihuulten toimintaa vaan se perustuu enemmänkin muihin äänenmuodostuslihasten käyttöön.

Falsettien ja Tenorien tai muiden ylärekisteriäänien korkeuseroja ei voida määritellä yksioikoisesti. Moni tenori kykenee jopa sopraanoja korkeampiin ääniin, mutta mahdollisimman korkealle pääseminen ei yleensä laulussa ole meriitti eikä mikään.

Tervehdykset toivottelen.
Eihän se Rebroville ole tärkeä se ns. ylikorkealle meno, mutta on jotenkin erikoista johon ei kykene pojista puoletkaan. Korkealle menevää olen kuullut hänen joissakin levytyksissään. Jostakin olen muistavinani, että tätä äänilaatua käyttävät munkkiluosterienkuorot jos ei ole kirkasäänisiä poikia käytettävisä. Erikoisesti Venäläiset luostarienkuorot.
Toinen erikoisuus laulamisen alueella on Mongolien kurkkulaulu. Jossa yksi laulaja laulaa duettona, eli kaksiäänisesti. Ihmisen ääni on melko monipuolinen väline.

- Onhan esityksen/konsertin kuuntelu yleensä myös visuaalinen kokemus, jolloin myös ulkonäkö/asut vaikuttavat, mutta loppupelissä kyllä ääni/suoritustekniikka ratkaisee...ehdottomasti.

- Äänentoistolaitteidenkin ulkokuoret vaikuttavat fiilikseen, ja joillekin vähän liikaa. Putket kyllä lisäävät lämpöä kokemukseen !


- Olisi piänyt olla paikalla kun A.S von Otter esitti Iron Manin...ehkä oli kevyempi versio kuin alkuperäinen .

BeeGees ja King Diamond ovat hyviä esimerkkejä ns. falsettilaulusta. King Diamondilla on myös näköä. Hän on ihan Hirviön näköinen. BeeGees taas käytti kivoja 70-luvun loppupuolen peruukkeja tai kampauksia. Kai heilläkin näköä oli.

Mutta esim. Ronnie James Dio ei osaa falsettilaulua. Hänen ei tarvitse. Falsetti on sellaisia varten, joiden ääniala ei riitä korkeisiin tenoriääniin. Falsetin voi opiskella, mutta sillä ei päästä koskaan niin puhtaisiin säveliin tai taajuuksiin kuin harjoitellulla luonnollisella ohenne tai kevenne äänellä. Näin vaan kuulemma on.

Kaikki korkea laulu, näöllä tai ilman, ei ole falsettia. Kastraatit, joita muinoin käytettiin, kun tarvittiin PoikaEnkelimäisiä ääniä, eivät todellakaan sortuneet falsettiin. Heidän äänensä saatiin jäämään lapsen viattomalle tasolle. Heidän ulkonäkönsäkin jäi varsin erikoiseksi. Varsinkin Kristittyjen Jumala vaati aikanaan ylistystä ilman Palleja. Vai vaatiko Jumala sitä. Taisivat KirkkoIsät tykätä vähän isommistakin Poikasista monessakin mielessä. Lienee ollut heilläkin himonsa, vaikkei HerranHuoneen palvelu suvainnut liittoja Naaraiden kanssa.

Vielä näöstä. Diolla ei ole Kokoa eikä juuri Näköäkään. Mutta jotenkin se PieniKäppänä (melko vanhakin) hallitsee lavan siihen malliin ettei niitä muita pändiläisiä juuri huomaa.

Mutta laulellaan. Kokoontumisissakin voitaisiin aina vetää kuorossa tai yhdessä jokin viisu. Tunnelmaa ja yhteishenkeä moinen luo hyvin.

Toisaalta on esimerkkejä, ettei tarvitse olla mikään komistus menestyäkseen, miehistä esim. Juice, Badding, Gösta Sundqvist...

Naisista ei tuu heti yhtä räikeitä esimerkkejä mieleen - puolisolta kysyin niin se ehdotti Anita Hirvosta ja sanoi, että sille oli levy-yhtiön mies joskus sanonut, ettei tolla naamalla ja vartalolla pärjää. No ei mun mielestä Maija Vilkkumaakaan mikään erityinen missi ole eikä varmasti ulkonäöllä ole menestynyt vaan musiikilla.

Tietty musiikkityyli vaikuttaa siihen kuinka nätti pitää olla. Rockia saa laulaa rumempikin, mutta perseenkeinutuspoppia ei.

Pättinkistä on sanottu, että hän oli ensimmäinen Suomeksi laulava Rokkari. Kyllä hän noina varhaisina aikoinaan, kun siis sitä RokettiRollia lauloi, oli melkoinen SeksySympoli. Myöhemminhän hän vaihtoi vähemmän Seksyyn tyyliin niin laulussa kuin muutenkin.

Naiset eivät siedä yleisestikään ottaen Maija Vilkkumaata. Tietänen tai en miksi, mutta ei siinä Tyttösessä nyt hirveitä rupia ole. Ei hän minuun ulkonäöllään vetoa. Hänellä on aivan omalaatuinen tyyli musiikintekijänä ja soittajana. Vähän niinkuin Kaija Koollakin. Molemmat omaavat myös ulkonäön, kuten kaikki ihmiset.

Tervehdykset toivottelen.
Äänenväri eli ns. saundi on myös tärkeä tekijä laulusuorituksessa. Suomen tämänpäivän maailmankuulut 3 bassoa Salminen, Ryhänen ja Tiilikainen. Heillä jokaisella on erilainen äänenväri. Minua miellyttää eniten Ryhäsen äänen sointi.
Erikoisista laulutavoista erikoinen on Uudenseelannin Maoreilla, joka on tavallaan samantyylinen kuin Mongolien kurkkulaulu. Tähän oikeastaan täytyy mainita Sveitsiläisten ja Itävaltalaisten Jodlaus, laji joka vaatii melko paljon harjoitusta, eivätkä kaikki opi sitä harjoittelemallakaan.
Australian Aboriginaalien soittoputki joka soi erikoisella tavalla huulien ja äänen yhteiskäytöllä kuuluu yhtenä erikoisimmista äänenkäytöistä, sillä siinähän lauletaan ja soitetaan torvea yhtäaikaa.

Mihin jäi Joikaus ja SuohonLaulaminen?

Tervehdykset toivottelen.
Olisi ne tulleet myöhemmin, eihän sitä kaikkea kerralla, sillä ahneella on biojätteellinen loppu.
Mainita täytyy eräs erikoinen laulutyyli, nimittäin Itkuvirsi. Sitä ei vissiinkään harrasta Euroopassa muut, kuin Karjalan väki, pääasiassa naiset ja huomattava vähemmistö miehistä. Itkuvirsiä laulavat myös Venäjän ja Eestin alueiden Suomalaiset, joka tapahtuu erilaisilla murteilla. Muistelen, että Joiku,eli Joikhaaminen tapahtuu ns. normaalilla laulutyylillä. Olen joskus kuullut. Lappilaiset tiennevät paremmin. Jotkut sanovat, että "Heinäkengät" sitä tekevät.

Saamelaisiksi tietääkseni monet Joikhaajat itseään kutsuvat.

Itkijänaisia on myös useissa Etelä-Euroopan katollisissa maissa. Tosin heidän itkulaulunsa on hivenen erilaista kuin Karjalan ortodokseilla.

Hautajaisissa itkeminen on yleisesti ottaen kristillistä perua. Tosin kaikenlaiset liikutuksen muodot ovat kuuluneet melko kauan vainajan hyvästelyyn ja hänen valmistelemiseensa toiselle puollelle lähtöön.

Morsiohan se on itkulaulua vasta perinteisesti esittänyt kun se on pakotettu Miniäksi lähtöön. Siinä on ollut itkussa pitelemistä kun Morsiota on koulittu Anoppilassa kartuin ja kovin sanoin talon tavoille. Ne ne vasta oikeita Itkuvirsiä ovat, joissa Morsio laulaa tai morsiota valmistellaan matkalle uuden mamman maahan. Näistä voi lukea jäänteitä vaikkapa Eepoksestamme KalaValeesta.