Ladaboard

Tervehdyset toivottelen.
Ensin pieru ja sitten nauru, tämä on kai sitä halvinta huvia. Täytyyhän se pieruvitsi olla näilläkin palstoilla, muuten sivulliset luulevat Lada-sakkia sivistymättömiksi. Tapahtui taas korjaamolla ja on kuulema tosi. Eräs asentaja takoi Betukan lokasuojan alla olkatappia pois paikoiltaan. Tappi oli jotenkin erikoisen tiukassa. Asiakas seurasi katseella ns. p-seen takana tilannetta. Takojaa rupesi pikkuhiljaa kyrsimään tämä vahtaus, mutta ei oikein voinut sanoakkaan mitään, kun maksaja oli tuttu ja tietysti se rahantuoja korjaamolle. Siinä hakkaamisen ehteydessä hän päästi suhupierun, joka varovasti päästettynä on äänetön. Hetken päästä asiakas rupesi ähkimään ja vähän niinkuin haukkomaan henkeään. "Ompahan pahanhajuisia rautoja" totesi asentaja. Silloin seläntakana olija oli poistunut pikavauhtia. Konstit on monet sanoi kissa, kun emännällä pöytää pyyhki.

Samantapaisina ratkaisuina toimivat hyvin myös esimerkiksi rälläkkä, vinku, tai muu pahaa ääntä pitävä työkalu. Konepajalla pyörii välillä kaikenlaisia pukudelegaatioita, niin jos alkaa turha kurkistelu ja tarkkailu tympimään, niin ottaa vaikka jonkun lattaraudan pätkän, jota alkaa hieroa rälläkällä. Saa taas työrauhan

Kesätyöhuoltiksella oli vanhemmalla huoltomiehellä, Tenhusen Jussilla tapana pusertaa rasvaprässillä montusta käsin auton luona kurkkijan kengille vaseliinirusetit.

Vuonna -72 olin armeijan leivissä. Meidän komppania oli siivouskomppanian maineessa, kyllähän sitä jynssättiikin.
Vehniäinen oli vallaton velikulta, pulskanpuoleinen, vissiin joka paikassa kepposen teko mielessä.
Kerran hän lakaisi rappusia toisessa kerroksessa, kasasi roskat yhteen läjään rapulle. Vääpeli nousi alhaalta päin yläkertaan, harja heilahti, vääpeli nousi vehniäisen vierelle, pysähtyi, kopisteli roskia takistaan. Sanoja ei tullut suusta...Ilmeisesti oli alokasaikaa. Just sillo ee naarattanna.

Tervehdykset toivottelen.
Tosi tarina siitä kuinka tarinaniskijä helpottaa omaa työtään tai teetättää sen kokonaan muilla. Aikaisemmin oli puhetta sodan käyneestä asentajasta joka ei pikku ääniä pelännyt. Hän oli erään kuorma-autoilijan ns. hoviasentaja. Kaikista huvittavinta tässä asiakas / asentaja suhteessa oli tämän asentajan tarinan kerronta taito. Asiakkaan tullessa korjaamolle hän erikoisesti pyysi tämän, olkoompahan asentaja A:n töihin autonsa kimppuun. Tilannetta oli hauska seurata, A istui jakkaralla ja tarinoi, antoi silloin tällöin työkalun asiakkaalle, sanoi sen käyvän sinne ja sinne. Irroita se kohta sillälailla ja säädä tämä tällälailla. Näin opastellen humoristisiä tarinoita ja vitsejä kertoellen hän teetätti korjaus ja huolto työt asiakkaalla itsellään. Kaiken lopuksi autoilija vielä maksoi laskun työstä jönka itse teki.
.

Liekö ollut sama asentaja, jolle asiakas valitti laskun suuruudesta: "Siinähän oli vain yksi mutteri läysällä ja lasku oli sata markkaa"
Asentaja:" Se mutterin kiristys maksoi vain markan, mutta se, että tietää, mikä mutteri, se maksaa 99 markkaa"

Tulipa tuossa Suomeen ameriikassa pitemmän aikaa dollareita kerännyt miekkonen. Heti alko naapurin papalle kertomaan kehuen maatilastaan:"Well, minulla on siellä amerikassa niin iso maatila että kestää koko päivän,että ehtii kiertämään autolla sen ympäri."
Johon pappa:" Voe helevattu. Minullahhii on ollunna sellanen auto."

Jyrki-boy

Tervehdykset toivottelen.
Tapahtuma sieltä Ford-korjaamolta. Siihen aikaan oli seppiä autokorjaamoilla, kun vielä tehtiin oikeita remontteja, mutta nykypäivänä on kuulema vain osien vaihtoa. Sepällä oli ahjossa joku aihio kuumenemassa ja tuli kahvitauko, Ilmarinen nosti raudan ahjon reunalle kahvitunnin ajaksi. Piruillessaan oppipojat lämmittivät tekeleen hehkuvan punaiseksi ja panivat sen samaan paikkaan. Tauko loppui ja seppä tuli pajaansa otti taottavaa toisesta päästä kiinni, jonka arveli olevan kylmän, lämmittääkseen sitä uudelleen. Kuului kärähdys, niinkuin olisi silavaa paistanut, savu nousi kämmenestä, mies voihkaisi ja kirosi, nakkasi taoksensa nurkkaan. Vähän aikaa kättään jäähdyteltyään, totesi että minä sitä olen sellainen mestari, joka ei kuumia rautoja kauan kättele. Ilkityöstä oltiin ihan hissukseen koska seppä oli kuulema aika pahapäinen juovuksissa ollessaan, ja jossakin saunaillassa olisi saattanut käydä ruokatorveen käsiksi.