Pienellä mietiskelyllä voisin vääntää tästä(kin) raamattua vastaavan eepoksen, mut koitetaan tiivistää
Itselläni on tällä hetkellä takana 6000 huoletonta kilometriä -97 ruiskulla. Auto on majaillut kuukauden päivät talviunilla, keväällä otetaan taas käyttöön.
Plussaa:
- Kulkee aivan eri tavalla verrattuna kaasarivehkeisiin. Käynnistyy avaimesta kääntämällä, ei nyi ei pätki, eikä mitään vastaavia lehmänloikkia tai muita kaasaripelien keksintöjä ole esiintynyt. Vastaa kaasuun herkästi, kiihtyy motarivauhdeissa rivakasti kunhan vaan muistaa käyttää niitä kierroksia. Vääntää alhaaltakin kohtuullisen hyvin.
Bensaa on mulla syönyt keskimäärin n. 9 l, maantiellä (80-100 veivausta) pääsee 8-8,5 litralla tai allekkin, yksilöitähän nämä ovat.
Samanlaisia pikkuvikoja näissäkin on kuin muissakin Ladoissa.
- Lähes kaikki vanhempien Ladojen varaosat käyvät, koska käytännössä vain moottori ja ruisku & sytytysjärjestelmä eroavat muista.
- Helppo korjata ja huoltaa, niinkuin muitakin takavetoja. En kuitenkaan suosittelisi autoa sellaiselle jolla on peukalo ihan keskellä kämmentä. Tulee kalliiksi muuten...
Miinusta:
- Ruiskun osat kalliita ja useimpien osien saatavuus Venäjälläkin suhteellisen heikkoa. Kalliit osat sielläkin, koska eivät ole omaa tuotantoa.
- Vaihdelaatikkoa ja perää ei ole suunniteltu alkujaan näille tehoille. Ne kestävät kyllä, jos pitää öljyistä huolen, ei jurnuta liian isolla vaihteella eikä revittele jatkuvasti.
Jos repimään käy ja kumia polttelemaan niin kummastakin saa hyvin nopeasti lopun. Todella monessa ruiskussa on laatikkovikaa tai laatikko jo vaihdettu, osasyynä saattaa olla myös liian isojen vaihteiden käyttäminen ruiskun hyvän väännön ansiosta (joka on vähän harhaanjohtavaa). Kierroksia saa ja pitää käyttää siinä missä muissakin takavedoissa.
Eli Lada siinä missä muutkin, vikoineen, puutteineen ja ominaisuuksineen päivineen. Itse tykkään niin pirusti tosta omasta yksilöstä. Sillä on nautinto ajaa (tämänhän ei pitäisi olla mahdollista Ladassa)
