Ladaboard

Kohta on taas köyhät patentit paikallaan, kun erehdyin hipaseen ton pikkulohkon etuhiekkapellin kulmaa, tuloksena parin sormen mentävä reikä

Tota raatoa ei kyllä enää mikään pelasta, perintöladan tie alkaa olla loppuunkuljettu

Patentoijan periaatteenahan on että ihminen nokkospuskassa (maaten) korjaa sen minkä toinen ihminen on tehtaassa tehnyt.

Kun penkit alkavat olemaan kuin rotansyömiä ahkeran ladailun tuloksena, niin niitä voi kätevästi verhoilla pala kerrallaan esimerkiksi vanhoilla rukkasilla. Kun taas tukevuutta halutaan, niin olen käyttänyt myös kumisaappaan varsia. Myös pahvi tai sanomalehti antaa (aikansa) vakautta ajamiseen uusverhoilun alla. Olipa maeriaali mikä tahansa niin liimataan Bostikilla uutta verhoilua pintaan ja asennetaan penkinpäälliset päälle. On komia.

Jaska HKI kirjoitti:Asentaessa 10G:n kovalevyä poika nappas 4X:n CD aseman pois ja tietokoneen etupaneeliin jäi aukko.Peitin sen "Jeesus teipillä".Toissapäivänä 1,5 vuotta vanhan näyttöpäätteen kytkin ei suostunut pysymään pällä,joten kiilasin sen pohjaan Marttiini fileerausveitsellä

Meni naapurustosta yhden rouvaihmisen töllöstä virtakytkimen toinen haara poikki. Sen olisi saanut pikakorjattua oikosulkemalla viallisen ja ulkoisesti olisi töllö pelannut kuten ennenkin. Hirvitti vaan että pian se toinenkin haara leviää. Siispä koko kytkin pois ja johdot suorille. Töllö syttyy ja sammuu turvallisesti tökkäämällä/irroittamalla töpseli seinään/seinästä eikä ukkonenkaan riko töllöä jos se ei ole päällä kun johto ei voi unohtua seinään. Ei tuollaista kyllä saisi tehdä.

Tätäkään ei sitten kannata tehdä: ison kolvin kuumeneminen vei turkasesti aikaa. Niinpä siihen piti tehdä puolilämmin-asento (köyhänmiehen termostaattikolovi). Vaihtokytkimellä sai kytkettyä 230V hehkulampun sarjaan kolvin kanssa niin se ei päässyt jäähtymään liikaa kun ei ollut ihan sillä hetkellä taas kolvattavaa. Kun kolvia tarvittiin, niin vipu toiseen asentoon ja kolvi oli suoraan verkossa.

lämpes varmaan äkkiä

piti myidä ihan laho voimavirtabetonimylly, jossa oli se kulmavaihteen hammaspyörä väljä niinkuin oli kehäkin. Ensin alustamassalla käsittelin (muurasin) koko myllyn kehineen päivineen päältä ja sisältä ryhtiinsä. Sitten spraytä päälle ja erittäin tukevasti monta kerrosta myös hampaisiin. Vielä alustamassaa oikein kunnolla hampaisiin ja paksua molybdeenivaseliinia kehälle ja pyörään runsain mitoin. Mylly kiilsi kuin uusi kun sitä pimeässä syysillassa sateen tihkuttaessa möin eikä ollut pihassa koittaen yhtään väljä. Kun sitten seuraavana kesänä ajelin sillä suunnalla missä ostaja oli, niin siellä se vatukossa kukki koko laitos kyljellään. Oli se senverran rapainen että kyllä sillä kai oli jotain saatu valettua.

lada-mies kirjoitti:lämpes varmaan äkkiä

kyllä kolvista tuli ärhäkämpi, ei tarvinnut lähteä kahveja keitteleen odotellessa.

ihmekös tuo

köyhin taitaa olla se kun kytkin myynnissä olevasta välimallin escortistani oljynpaine valon latauksen valoon kun se prkl. tuppasi vilkuttaan oljynp. valoa pikku kierroksilla ,mutta laturi pelasi hyvin...

Yksi ex-työkaveri oli nuorempana hommissa konttorikonekorjaamossa. Jos asiakas ei halunnut ostaa uutta värinauhaa kirjoituskoneeseen, niin puoleen hintaan pajalla pistivät ompelukoneöljyä vanhaan nauhaan ja jälki oli kuin uudessa nauhassa.

liero kirjoitti:köyhin taitaa olla se kun kytkin myynnissä olevasta välimallin escortistani oljynpaine valon latauksen valoon kun se prkl. tuppasi vilkuttaan oljynp. valoa pikku kierroksilla ,mutta laturi pelasi hyvin...

Itse olen pistänyt ripauksen vaihteistoöljyä sekaan niin on jäykempää. Kerran mentiin -72 Corollalla Laajavuoreen mäkeä ylös, mutta öljyvalo vilkkui. Kuski meni perä edeltä ylös niin paineet pysy koneessa.

Naapuri oli myymässä loppuunajettua taunustaan johon teimme myyntirempan. Kartaani laitettiin kiinni rautalangalla, pohjan reiät paikattiin öljypöntöistä leikatuilla paloilla ja alustamassalla, maalaus suoritettiin peltikattomaalilla, isäntä pyyhki enimmät ravat kintaalla pois ja minä vedin telalla maalia pintaan, väsyneet iskarit korjattiin laittamalla rasvanippa iskarin kylkeen josta täytettiin iskari vanhalla vaihteistoöljyllä, lopuksi kalliit nipat pois ja reikä tukkoon sopivalla pultilla, väljät nivelet korjattiin takomalla nivelkuppia kasaan, kuoleentuneet takajouset korjattiin laittamalla lastulevystä leikattuja kororenkaita jousen ja korin väliin. Kun pari nuortamiestä lähti koeajolle ruopaisivat tanelin takaset hiekalla tyhjää totesi myyjä, että "kautta profeetan parran kun nuo kossit ottaa aina nii äkäse starti" kun pelkäsi, että viritylmät pettävät ja mahdolliset kaupat jäävät toteutumatta. Kossit tulivat koeajolta ja kehuivat, että on hyvin pidetty auto kun ei ole ruostettakaan ja kaikki pelaa. Kaupat tuli ja naapuri oli niin onnellinen, että haki oikein konjakkia viinakaupasta ja tarjosi minullekin, kun pääsi tuhnuksesta eroon.

Isän ladasta rupesi etujarru jumittumaan päälle niin, että levy kuumisi aivan punahehkuiseksi, männän herkistely ei auttanut. Korjattiin laittamalla tavallinen pultti ilmauspropun paikalle, ei tosin enää pelannut se jarru mutta eipähän ainakaan laahannut.

Vanhakoppa escortista korkkasi vaihdekepin alapään kierteet joten keppi lähti irti laatikosta, korjattiin laittamalla pellin pala kepin juureen ja rautalangalla joka kierrettiin pellinpalan ja laatikon hännän ympäri. Samasta ekkeristä meni etujarru totaalisen jumiin, korjattiin hakkaamalla levystä kehä pois.

Pilkkireissulla polonezistä katkesivat polttoainetankin pannat, korjattiin parilla nahkavyöllä.

Ladasta jakoketju rupesi hakkaamaan kopan seiniin niin, että kopan pultit irtosivat, korjattiin hakkaamalla puutapit pulttien reikiin.

Edellinen omistaja oli vääntänyt pösön pyörän pultit voimalla kiinni, aukaistaessa havaittiin, että lähes kaikista pulteista oli kierteet hajalla, irrotettiin vialliset pultit navoista, tilalle hitsattiin tavalliset pultit. Vanteen keskireikä hoiti keskittämisen mutta mutterit tahtoivat löystyä ajossa kun niissä ei ollut kartiota, korjattiin heppamalla mutterit kiinni vanteisiin, hieman saattaa hidastaa renkaan vaihtoa, mutta mitäs pienistä.

Työkaveri kertoi että hänen isänsä sai irti Simca Aronden tottakai käytettynä ja oli alkuun tyytyväinen. Autot olivat kalliita ja vielä tuolloin 1960-luvulla säännöstelyssä. Hän katsasti auton parina vuonna, mutta kolmantena vuonna auto ei enää mennytkään läpi, koska kynnyskotelot piti olla peltiä eikä puuta. Joku etevä oli veistänyt kynnyskotelot puusta ja maali alkoi kesiä parin vuoden käytön jälkeen.