Solifer Suzuki PV50 vm.1988 "ex-tappovehje"

[degen]

Lohkot avattu ja vaihdeaski näkyvissä. Mukava näky oli se, että vaihderummussa eikä vaihteensiirtohaarukoissa ole kulumia eikä muualla laatikossa syöpymiä. Toisin sanoen vaihteisto on mainiossa kunnossa. Koneen seppäilyssä voivat nuo ristikantaruuvit aiheuttaa päänvaivaa ilman mutterimopoa. Semmoinen oli tässä käytössä ja kaikki ruuvit irtosivat. Itse asiassa se on mielestäni ainoa tapa aukoa nuo lohkojen kiinnitysruuvit ilman kantojen muljaantumista. Käsityökaluilla niitä ei saa todennäköisesti auki, ainakaan jos niitä ei ole auottu koskaan.

Kangottelin pari stefaa jo irti, mutta kampiakseli jäi vielä kiinni magneeton puolen lohkoon ja se on tiukassa. Onneksi onkin, sillä se tarkoittaa sekä kampiakselin kaulan että lohkon laakeripesän olevan kunnossa. Tarkemmin käynnistyspolkimen akselia tutkien päädyn sen uusimiseen, vaikka poljin ei lipsu (vielä). Booreissa on sen verran kulumaa. Eipähän tarvi konetta aukoa uudelleen enää, kun boorit pettävät vanhasta akselista.

[saquzi]

Näyttäis olevan aivan avaamoton kyllä toi rm50 motti.

Ja eipä noissa peeveen moottoreissa ikinä oikeastaan näe vaihdelaatikon puolella mitään kulumaa tai syöpymää, ellei ole sitten vettä kaadettu koneeseen.

[degen]

Niinhän asia on. Tuo konehan on suunniteltu ilmeisesti 15 hevosvoimalle ja peeveessä on vain muutama hassu. 80 cc malossissakaan ei ole kuin 8 hevosta tehdasputkilla. Joissakin ovat kuluneet vaihderattaiden aukkojen reunat, jolloin vaihteet eivät pysy päällä kunnolla. Huonolla huollolla lienee osuutta tuohon.

Kampiakselinkin sain irti. Ostin biltemasta kuumailmapuhaltimen ja jääsprayta, joita käyttäen kampura irtosi laakereineen lohkosta. Laakeri irtoaa ulosvetäjällä, jollainen minulla onkin, mutta sen kynnet eivät mahtuneet limpun ja laakerin väliin. Sen vuoksi käytin kampuraa Hervannan Autofit-korjaamolla, jossa laakeri vedettiin irti ja maksoi 5 eur.

Edelleenkin odottelen Nakkilan tilausta, jossa on loputkin koneen osat sekä muuta tarpeellista pikkunippeliä, muun muassa vaijerien ohjainsilmukoita, jotka puuttuvat melkein kaikista "normaalikuntoisista" peeveistä. Sinne vien myös kampiakselin kiertokangen alapään laakerin vaihtoon sekä tasapainotettavaksi. Uutena kiertokankena toimii tietenkin Suzukin orkkis.

Vanhoista laakereista vetoakselin laakeri rohisi. Kampiakselin ja kytkinakselin laakereissa ei ollut sanottavaa. Stefat olivat kaikki ehjiä. Lohkojen välistä tiivistemassaa on pantu tehtaalla juuri sopivasti, koska se ei ole juurikaan tursunut tiivistysalueesta ulos. Jo aukaistuissa koneissahan näkee tiivistemassan liki kaikissa tapauksissa tursuavan, kuten tossa miun vakiokoneessakin.
Inspiraation koneen remontoinnille sain siitä, että ties kuinka paljon tolla on rällätty aikanaan ja ettei mene hyvistä lohkoista laakeripesät väljiksi. Jos niin tapahtuu. lohko on periaatteessa roskiskamaa. Malossiahan tossa on tarkoitus edelleen käyttää.

[degen]

Vaikka peeveessä kaikki sähköt toimivatkin, päätin silti vieläkin parannella niitä. Johtojen värit ovat mitä sattuu ja johtoa on liian pitkälti paikoin. Siksipä valonvaihtimesta alken laitan sinne oikean mittaiset ja selkeän väriset johdot. Siksipä tilasin Finjectorilta 1,00 mm² johtoja kolmen metrin pätkissä monia eri värejä. Onneksi noita saa sieltä metritavarana, ettei tarvi ostaa 100 m kelana. Samalla hommasin kahta erikokoista johtosukkaa, johon johdot pujottaen saadaan hyvännäköinen lopputulos. Ennestään minulta löytyy punaista, mustaa ja keltaista sähköjohtoa.

[degen]

Juhannuksena kävin mopon tykönä ja huomasin sen vuotaneen jotakin alleen. Aluksi luulin sen olevan bensaa, mutta se osoittautuikin vaihteistoöljyksi. Syyksi paljastui pienen tutkimisen jälkeen vuoto käynnistysakselin peitelevy, jonka asennuksen olin munannut moottorin kokoonpanovaiheessa. Toinen kiinnitysruuvi oli liian pitkä, jolloin se kyllä kiristyi kierteiden loppumisen johdosta, mutta itse peitelevy oli edelleen tämän ruuvin osalta löysällä ja öljy vuoti levyn ja lohkon välistä. Laitoin lyhyemmän ruuvin siihen ja levyn silikonilla tiivistäen kiinnitin, ja nyt se on kunnolla. Käyntiin en yrittänyt, koska unohdin Tampereelle vauhtipyörän kiinnitysmutterin, joten ajot jäivät siihen. Toisessa peeveessä se olisi ollut, mutta sen irrotus ei enää huvittanut.
Nakkilan pyörässä ja mopossa on myös valmiina tuo RM50-kampiakseli. Se pitää hakea kunhan kerkeän ja sitten pääsenkin kasailemaan tota RM50-mottia.

[degen]

Nyt pääsin hakemaan kampiakselin myymälästä. Siihen siis asennettiin uusi japanilainen SGP-kiertokanki, alapään laakeri sekä kampiakseli tasapainotettiin. Mauserilla mitaten kampuran limppujen leveys on juuri tasan 40 mm, ei yli eikä alle joka puolelta, joten se on ammattimaisesti käsitelty ja kiitokset siitä Nakkilan suuntaan. 88 euroa maksoi tämä lysti.
Kampuran laitoin pakastimeen kutistumaan ja tutkiskelin vanhaa alapään laakeria. Se on tavallaan ehjä, mutta silti vaihtokunnossa. Klappia siinä ei ollut yhtään pystysuunnassa eikä sivuttainkaan liikaa. Mustat alueet ja pisteet laakerin rullissa paljastavat vaihtotarpeen:

Nyt voinkin kehaista ennakoineeni asia hienosti. Tuolla olisi ajanut vielä jonkin aikaa, mutta vain ehkä joitakin tuhansia kilometrejä ennen laakerin lopullista laukeamista, jolloin matka olisi tyssännyt siihen.
Huomenna onkin luvassa lohkojen välin kasaus. Unohdin ison momenttiavaimeni kumminki muutama viikko sitten Lemille, joten kytkin jää vielä laittamatta. Kumminkin kaikki tarpeellinen on siis koossa nyt ja huomenissa vuorossa on kuvashown kanssa moottorin kokoonpanoa.

[degen]

Tästä siis lähdettiin liikenteeseen...

Noissa pienissä rei'issä on ilmeiseti pronssiset holkit, joihin akseleiden laakeroimattomat päät nojaavat. Holkkeja ei normaalissa konerempassa ole tarve poistaa. Lohkot on tässä vaiheessa hyvin putsattu eli valmiina asennushommiin.

Laakerit paikoillaan. Menetelmä oli seuraava: Kuumennettuun laakeripesään sijoitettiin pakastinkylmä laakeri. Tiukin noista oli kampiakselin magneeton puoleinen laakeri, mutta hylsyä käyttäen meni paikoilleen ja pohjaan. Kuminuijanaputtelulla pärjää muuten. Kampuran kytkinpuolen laakerissa kuuluu olla lukkorengas. Laakereiden merkit olivat NSK x2 kampuralle ja vetarille sekä kytkinakselille IBC.

Laakereiden jälkeen oli stefojen vuoro. Noista neljä asennettiin. Kaikki ovat SGP-laatua, johon voi luottaa.
Stefat paikallaan:

Kaikkien stefojen asennuksessa on oltava huolellinen. Muuten ne hankaavat laakereihin, mikä ei ole sallittua. Hyvä tapa on asentaa stefat juuri poteron reunojen tasolle käyttäen sopivaa työkalua. Varsinkin kytkinpuolella stefa saattaa hangata kampuraan tai laakeriin, jos syvyys on väärä. Moni koneremppa on tämän takia epäonnistunut. Stefojen huulet pitää öljytä.

Nyt onkin kampiakselin vuoro. Sekin oli pakastimessa ja asennettiin ensin magneeton puolelle. Akseli sujahti laakeriin hyvin aluksi, mutta viimeiset millit olivat aika tiukassa. Kampuraa ei pidä hakata ilman välitukea päistä, koska se saattaa mennä kieroon. Näin ollen rakotulkista sopivat liuskat valiten tein tuen ja sitä käyttäen kuminuijalla napautellen sain kampuran perille asti.

Seuraavaksi asensin vaihteiston rattaineen sekä siirtorummun. Tämä on aika helppoa toimintaa, koska vetoakselin välys laakeriin ei ole kovin tiukka. En purkanut akseleista rattaita pois missään vaiheessa. Laitoin kytkinakselin ja vtarin rattaat lomittain ja yhdessä sijoitin ne lohkoon. Kun ne olivat tontissaan, laitoin siirtohaarukat. Aluksi nostin hivenen kytkinakselin, jotta siinä olevan haarukan rumpuun kiinni. Lopuksi laitoin vetoakselilla olevat haarukat. Vaihteensiirto toimi tässä vaiheessa epämääräisesti.

Viimeisenä lohkojen väliin laitettiin uusi käynnistysakseli, sen uusi palautusjousi sekä holkki ja tukeva holkki. Nämä paiklleen ja lohkot voikin tiivisteliimaa käyttäen laittaa nippuun. Kiristin lohkoruuvit 8 Nm momenttiin. Ruuvit ovat kuusiokolot. Kiristyksen jälkeen vaihdelaatikko lakkasi pyörimästä, mikä ei ole epänormaalia. Kampura pyöri hienosti, vaikka tosin sen pään mutteri on irti.

Sitten onkin vaihteensiirtomekanismin asennus. Se alkaa vaihdeakselista, jonka uusin. Vanhasta akselista siihen piti ottaa epäkeskoruuvi sekä jousi sekä jousen tukiholkki. Seuraavaksi kiinnitettiin vaihderummun ja -akselin lukitsin kahdella ruuvilla. Ostin uudet vanhojen vähän mulkattujen tilalle. Loput osat kuvan mukaisesti. Laitoin varmuuden vuoksi uudet e-renkaatkin vivustoon.
Tähän sitten päättyikin toistaiseksi. Huomenna käyn nappaamassa Etrasta kolme 6x12 kuusiopulttia, joita käytän laakerilevyn asennukseen, mikä on seuraava toimenpide. Yksi sen vanhoista ristipääruuveista on muljaantunut, joten uusin ne kaikki. Vaihdelaatikko lähti pyörimään siten, että kiersin mutterin kytkinakselin kierteille ja pyöritin avaimella sitä. Vähitellen aski alkoi pyöriä ja lopulta se toimikin normaalisti. Vaihteensiirtomekanismia voi kokeilla jo tässä vaiheessa ja kaikki pykälät löytyivät joten kuten. Tästä on hyvä jatkaa.

[degen]

Käynnistysmekanismin rattaat sijoitettu paikoilleen.

Kytkinpuoli koossa. Kytkimen keskiömutteri ja kampiakselin mutteri pitää vielä kiristää.

Vaihderummun ja käynnistysakselin reikien peittolevyt paikallaan.
Vaihdevivuston epäkeskollekin löytyi hyvä asento, jossa jokainen pykälä löytyy. Kone pyörii myös edelleen hienosti.

[degen]

Tuli peeveeseen liittyvä kookas paketti.

Siinä on uusi runko. Vanha on niin huonokuntoinen että päätin investoida ja uusin koko paskan. Tossa ei ole runkonumeroa joten alkuperäinen numero stanssataan tuohon ja siten identitetti pysyy. Prosentteja kertyy rungon vaihdosta 36 eli alle 50. Tuo uusi runko on vuoden 1994 malleista, joten siinä on paikka sähköiselle töötille, tuorevoiteluöljysäiliölle ja pari muuta bonuskorvakkoa. Vanhaa varastoahan tuo on, ja muita runkomalleja ei ole enää saatavana. Tää runko on numeroltaan 41100-17212-13L. Oikea malli minulle olisi ollut valkoinen väriltään ja numeroltaan 41100-17211-28W.

[degen]

Tänään jatkoin RM50-koneen kasausta. Siinä oli seuraavana vuorossa ensiörattaan kiristys sekä kytkimen kokoaminen. Varsinkin ensiärattaan mutterin kiinnittäminen oli aika voimistelua. Se kiristetään pitäen kiinni vauhtipyörästä erityistyökalulla ja samalla kiristäen mutteri toiselta puolen momenttiin, Ton menetelmän pienenä riskinä on se, että mahdollisesti kiertokangen alapään tappi saattaa pyörähtää ja siten limput menevät vinoon, jolloin kampura on pilalla ilman uudelleen tasapainotusta. Kumminkin Suzukin korjausoppaassa neuvotaan se tekemään näin. Kiristin sekä kytkimen keskiömutterin että ensiörattaan mutterin 42 Nm momenttiin, joka on kummankin mutterin kiristysohjearvojen sisällä. Tässä vaiheessa kampuran sivuttaisklapin pitäiai kadota kokonaan ja sen pitää pyöriä vastustelematta, jota se tekikin.

Seuraavana kasasin kytkimen. Uudet massalevyt sekä välilevyt. Kuvassa välilevyt.

Levyjen päälle tulee kytkimen kansi ja irrotustappi sekä rullalaakeri, joka uusittiin luonnollisesti. Vanhassakaan ei mitään ilmeistä vikaa kumminkaan ollut.

Rullalaakeri pitää asentaa tapille rullat tappia vasten, sillä jos sen laittaa toisin päin, ovat rullat kantta vasten ja ne jyrsivät sen pilalle. Jokunen kansi on aikain saatossa pilattu näin. Kansi kun on pehmeähköä silumiinia ja tappi kovaa terästä.

Sitten jouset...

...ja jousien kiristysruuvit.

Tappi pitää kohdistaa suunnilleen näin ennen kopan laittoa:

Lopuksi koppa paikalleen, uudet ruuvit, prikat, tiiviste ja oikeat momentit ja se on siinä.

Kannattaa vielä kokeilla, että kytkin irrottaa kääntämällä irrotusvivusta. Nin tapahtui.

[degen]

Kävin eilen katsastusasemalla näyttämässä mopoa ja uutta runkoa. Siihen meistettiin peeveen runkonumero, joten nyt pääsen kasaamaan siihen runkoon mopon ja vanha runko meistetään yli. Se on tehtävänsä tehnyt.

[degen]

Olipahan työntäyteinen puolitoista viikkoa peeveen parissa. Tästä hommat alkoivat:

Vanhasta rungosta aloin purkaa tavaraa pois.

Tyyppikilven alta paljastui tuollainen maali. 1988 vuoden peeveet ovat valkoisia. Mikähän taho nuo tyyppikilvet on asentanut?

Siinä on vanha runko nakuna purettuna kaikesta.

Tässä oli tuon vanhan rungon viimeinen voitelu, joka tarkoittaa sitä, että sen 28-vuotinen taival päättyi 24.9.2016 kutakuinkin kello 14. Nyt tuota runkoa ei saa enää koskaan rekisteröityä.

Tästä alkoi uusi aika. Takahaarukkaa ja jousitusta pantu paikoilleen.

Ohjauksen laakerikuulien sijoittelua.

Ostin nuo ohjauksen kuulat polkupyöräliikkeestä ja ne olivat tuollaisissa renkaissa. Kuulia tarvittiin 47 kpl ja ne maksoivat 50 senttiä. Mopoliikkeessä kuulien hinta olisi ollut 50 senttiä kappaleelta! Säästin tässä 23 euroa.

Peevee on jo pyörillään.

Tein uudet sähköt nyt alusta alkain. Kuvassa vanhat valokytkimen johdotukset.

Siinä ovat uudet johdot tinattuna paikalleen. Pitkien valojen johto on nyt violetti,

Samat temput tein sammutusnapille ja mittarin taustavalolle.

Valokytkimen johdot pitää sijoittaan kahvarungon sisään siten, että ne eivät hankaa ohjaustankoon ja ne kulkevat tietty reittiä. Uudet johdot sopivat alkuperäisiin asemiin hienosti.

Tommosia johtosukkia käyttäen syntyy hyvännäköinen lopputulos. Noita sukkia piti katkaisun jälkeen sytkärillä polttaa päästä, jotta ne eivät ala purkautua.

Tämä paikka on tärkeä. Jotta etupalan saa paikoilleen ja se myös pysyy siinä, on sen lähistöllä kulkevat johdot ja vaijerit pantava nippuihin, Samaten sähköjohdot eivät murskaudu bensatankin reunaa vasten, kun ne ovat ojennuksessa.

Ja tässä on lopputulos. Kaikki toimii, kun löysin oikean kytkennän jännitesäätimelle. Satulan lainasin toisesta peeveestä, koska se ei lonksu. Nyt tämä PV on valmis rekisteröintikatsastukseen, jonka aika on ensi viikolla. Tankki pitää vielä maalata ja tarroittaa sekä ehjä sivukoppa hankkia, mutta niiden aika koittaa rekisteröinnin jälkeen.

[degen]

Nyt on sitten PV rekisteröintikatsastettu. Tähän tarvittiin seuraavat dokumentit: luovutuskirja edelliseltä Trafin tietokantaan merkatulta omistajalta ja ostokuitti uudesta rungosta. Näin ollen katsastus meni ongelmitta läpi. Katsastusmies tarkisti valojen toiminnan, iskunvaimentimet, välitykset sekä koeajoi mopon. Kulki tasan 40 kuten pitääkin. Mitään huomauttamista ei peeveessä ollut. Rekisteritunnukseksi tuli 57-xxx. Vanha tunnushan oli TE-907. Tätä en enää saanut, koska se on jo käytössä muuan moottoripyörässä. Rekisterikilpi ei sopinut kilpitelineeseen siltään vaan piti tehdä jatke kiinnitysraudalle, koska ilman sitä jatketta kilpi osui takavaloon. Periaatteesa voisin porata kilpeen uudet reiät ylemmäs, jotta sen saa alkuperäiseen telineeseen. Nyt kilpi jää hivenen alas. Kumminkin rekisterinumero on nyt kiinni PV:ssä.

Samalla jatkoin tankin käsittelyä. Maalasin ja laitoin siihen tarrat ja uudet etupalan kumit. Etupalan maalasin myös, mutta maali ei kerennyt kuivua, joten sen laitto jää ensi kertaan.

Vielä pitää saada Saksasta tilattu sivukoppa, uusi satula ja pistää se etupala paikalleen. Sitten se on valmis.

[jta]

Hattua täytyy kyllä nostaa tälle rojektille. Kovasti olet töitä tehnyt tämän eteen vaan hieno on lopputuloskin.

[degen]

Kiitän. Onhan tuohon palanut toki kohtalainen tukku eurojakin. Mutta niinhän harrastuksiss tuppaa käymään. Tuohon pitää vielä laittaa muutamia tarroja ja tekniikka vaihdetaan, mutta herkutellaanpa vielä vakio-osilla.