Hyvissä ajoin sitten saavuin Vimepelinlaaksoon. Kampeuduin tuntemattomaan halliin ja rohkeasti kävelin istumapaikkalipputiskille. Kerroin tilanteen ja tarinan ja hetihän siitä lippu irtosi ihmettelyn ja hymyilyjen saattelemana. Lupasin mainostaa Hokkia ja ymmärrystä kaikaiselle epäonniselle kulkijalle.
Peli oli hieno taistelu ja viimeiseen asti tiukka. KooKoo vei väännön 1 - 0. Paikkoja olisi molemmilla ollut tappaa ottelu. Hokki sai lähes peräkkäin 2kappaletta 5 - 3 ylivoimia heti ensimmäisessä erässä. Mutta kun ei kelvannut niin ei. KooKoolla taas olisi ollut paikkoja lyödä peli 6 - 0 mutta kun ei kelpaa heillekään. Lopussa vielä alivoimalla Keinänen ja Baker kahdestaan maalivahtia vastaan. Ei kelvannut. Ja molemmilla lukuisia tolppalaukauksia. Hieno ja jännittävää katseltavaa riitti ihan viime sekunneille asti.
Sittenpä kohti Joensuuta. Polttoainemittari näytti huolestuttavia lukemia. Ohjekirja lupasi että vara-alueella oleva polttoainetankki sisältää 7litraa pensaa. No, enäpä tarkkaan saanut ohjekirjasta selvää missä se vara-alue alkaa. Alkaako se ensimmäisestä puhaisesta viivasta vai siitä, kun varoitusvalo syttyy. Ja oliko tässä edes varoitusvaloa. Lisäksi tajusin laskeneeni aivan vääri. Eihän 25litraa riitä tuolla kulutuksella 460km.

Mutta kun en tiennyt paljonko tankissa oli kun viskasin sen vähän yli 20litraa sisään. Ja taitaa tuo vähän enemmän haukata kuin 7litraa 100vauhdilla. Tai mistä tuon tietää.
Ei kun ajelemaan kotiin. Välillä satoin paljonkin pakkaslunta ja pöllyä oli reippaasti. Nypyttely kyllä olivat hävinneet. Ei niitä ainakaan havainnut. Melua kyllä oikea vetonivel piti selvästi juuri siinä 100vauhdissa muttei karvan alle eikä yli.
Pensamittari hupeni huolestuttavasti. Ei auttanut kuin ihmetellä ja toivoa. Aloin kuitenkin olla varma, että joudutaan heti turvautumaan AL -turvaan. Olisihan sitä voinnut kokeilla käydä huoltsilla ruinaamassa pensaa, mutta ei ollut moisesta kokemuksia. Ehkä sieltä olisi laskulla saanut tällaisessa SäälittävässäTapauksessa jonkun tipan. Mutta en nyt sitten kokeillut moista. Pelkkää ruinaustahan tämä koko reissu oli jo tähän mennessä ollut.
Matka edistyi ja polttoainemittari viisari kaahasi kohti punaisen alueen vasenta äärilaitaa. Mitään varoitusvaloa tässä ei siis olisi. Matkaa näytti olevan vielä 140km. Ei voisi riittää ellei mittari näyttäisi aivan päin mitä lie. Kello oli puoli yksitoista. Valtimon jäi taa kuten Nurmeskin. Juukaa kohti köröttelin. Mitähän tästäkin tulisi.
Olin päättänyt, että tätä tankkia en testaa eli en aja tahallani tyhjäksi ja katso paljonko punaisella alueella on pensaa ja paljonko sillä ajaa. Nyt näytti siltä, että tähän mennään. Alettiin olla melkein asteikon vasemmalla laidalle eli loppu häämötti.