VW Golf Variant 2.0 GL 1995 PIIKA

[PöyhöinKuusaalt]

Sitä kun paljon ajeleva ihminen luulee tuntevansa tiet. Etenkin tätä luulottelua ilmenee sellaisten reittien suhteen, joita on höylännyt urakalla. Ja Suomessa tämä luulo osoittautuu hyvin usein tiedon väärtiksi.

Lähdin siis kurvaamaan Niiralasta kohti Värtsilää ja siitä Sortavalaa vähän sellaiseen VanhastaMuistista tyyliin. Mutta ei päästy edes Värtsilänkylän kohdalle kun huomasin että vanhat ajolinjat on uusittava.

Puolessa vuodessa tie oli kokenut todella kovia. Kyllä tuon sentää samaksi tieksi tunnisti. Ajattelin että näiden taajamien lähellähän ne tiet aina huonoimpia ovatkin.

Mitäs sen muuta kuin porskuttamaan Sortavalaan. Onneksi oli rauhallisen ajon fiilis. Saatiin väistellä melkoisia kuoppia, painumia ja suuria reikiä tiessä. Päivittelin sitä ettei paikkaustöitä oltu näköjään tehty aikoihin. Ihmeen säännöllisesti tuolla välillä reikiä paikataan jopa talvellakin. Kai olen aiemmin maininnut, että paikkaus tehdään talvella jonkinlaista betonityyppistä sitkeää massaa käyttämällä ja keväästä syksyyn öljysoralla, johon sitten päälle levitetään vielä sorakerros massan tarttumisen ehkäisemiseksi. Tai näin ainakin tuon olen tulkinnut. Se talvimassa on paljon kestävämpää jos se vaan ehtii jämähtää kunnolla. Selvästi huomaa ne vanhatkin tavikorjaukset paremmin pysyvinä siellä tien tilkkutäkissä.

Mutta touhua on eli kevätpuuhastelut kiihkeimmillään. Edellisenä kevään ä penkkoja oli raivattu ja pusikoita ajettu metsään päin. Lisäksi ainakin viime keväänä pientareet ja penkat puhdistettiin kaikesta romusta mitä vaan ihminen voi sinne heittää.

Siis puuhastelivat. Ja vaarallisesti. Taas oli pusikon raivaus käynnissä. Muutama äijä raivaussahoilla, ehkä moottorisahalla, välinehuoltajia, kasoihin kerääjiä ja keitä muita lie, mutta kunnollinen "topparoikka" siellä tienvarressa heilui. Topparoikka kulkee resiinalla, mutta nämä kulkivat UAZ- ja Niva -kalustolla jotka voidaan lukea melkoisiksi resiinoiksi nekin.

Mutta mikä tästä työstä sitten teki vaaralisen? Ei kai mikään venäläisen mittapuunmukaan, mutta kun SuomiPoika on tottunut jonkinlaisiin varoitusmerkkeihin niin vähän hurjata se tuntuu törmätä kaistanvaihtomerkkiin tai kavennemerkkiin juuri siinä kohdassa, jossa työtä tehdään ja se kaista on osittain tukossa. Ja varmasti tuo merkki oli viety ensin ihan oikean 500m välimatkan päähän työpisteestä, mutta kun työ eteneen merkin suuntaan eikä merkkiä siirretä niin joutui vähän tekemään äkkikoukkausta. Vieläpä kun tultiin juuri mutkan takaa tähän hässäkkään niin siinä olisi voinut rauhallisemmallekin miehelle hiipiä paniikki roppaan. Onneksi oli se rauhallisen ajon viilis eikä siinä oikeaa vaaratilannetta sitten syntynyt.

Oikea vaaratilanne tuli kun meinattiin ihan kirjaimellisesti törmätä monttujen ja reikien täyttöporukkaan. No, siitä ehkä myöhemmin.

[PöyhöinKuusaalt]

Rajavyöhykelainsäädännön muutoksen takia olivat rakentaneet pitkään ja hartaasti Miliisille mökkiä Puikkolaan. Hyvät perustukset, betonikivijalka ja asfaltoitu levike sen kohdalle. Tässähän oli tarkoituksena pysäyttää jokainen isompi auto ennen kuin menevät rajavyöhykkeelle. Hienon kopinkin olivat tehneet ja lippuja liehutettiin saloissa.

Nyt se koppi sitten oli nosteltu jonkun vekottimen kyytiin ja kivijalan päällä tönötti enää miliisin Gaselli. Liekö ollut jossain päin muualla enemmän tarvetta kopille. Vielä näyttivät kuitenkin pysäyttävän isompia kulkuneuvoja tuolla kohdin. Ihmettelin että eivätkö nuo olisi voineet sen kopin rakentaa sinne missä enemmän tarvittiin, mutta kai tuo paikka oli suotuisa kopinrakennukselle. Ei sitä tönöä ainakaa poltettu ollut tai sitten oli jäljet siivottu viimesenpäälle.

Kaverin kanssa siinä juteltiin erilaisista ajotyyleistä. Monille venäläisille näyttää olevan tyypillistä polttaa jarruvaloja joka mutkassa. Minä taas käytän jarrua luvattoman vähän, paitsi paikallaan oltaessa. Tällä painelulla yritän pitää jarrut herkkinä. Kaverilla Mersu automaatilla ja hän joutuu sitä jarruakin kuluttamaan. Ja tätä puheltaessa mutaan ja mutakan jälkeen vastaan "Pod Hole Zone" koko tien leveydeltä. Ja syviä kraatereita olikin. Meinatteli tulla Suomipojalle kiire jarrutella. Jotenkin kuitenkin onnistuin välttämään pahimmat rysäykset.

Mutta kas!!! Ketäs siinä tien sivussa sitten olikaan. Ystävämme rajalta ja Volvo tien sivussa. Repsikka ehti nähdä mitä siinä oli käynyt, kun taas minun täytyi keskittyä reikien välistä luvimiseen. Näytti Volvon vasen takarengas menneen totaaliriekaleiksi. No, jos tuohon kohtaan oltiin tykitetty 90 - 100km/h niin eipä ihme.

Näyttivät siinä värkkäävän renkaan kanssa eivätkä huitoneet apuakaan, joten eipä sitten viitsitty pysähtyä ja jäädä haastelemaan. Ainakin itseäni tuntuu välillä enemmän ärsyttävän turha neuvominen ja pällistely jos varsinaista avuntarvetta ei ole. Eikä tuo meidän ystävyyssuhtemme kovin hyvin alkanut siellä rajalle enkä katsonut tarpeelliseksi mennä sitä kohentamaan tai "lämmittämään". Tosin Volvon repsikka kyllä myöhemmin rajalla sanoi että oli kieltänyt kuskia koukkaamasta viereiseen jonoon. No, ei tuota Volvoa enää tullessa siellä tienposkessa ollut, joten olivat pääseet jatkamaan matkaa.

[PöyhöinKuusaalt]

Värtsilän ja Sortavalan välillähän tie on kuin tilkkutäkkiä. Jo se ensimmäinen asfaltointi on tehty todella monessa ja paikoin pienissä osissa. Ja materiaali on hyvin vaihtelevaa. Välillä on sellaista baanaa että voi verrata moneen Suomen tiehen ja pärjää vertailussa ja välillä järjetöntä kuraa koko pinnoite.

Ajeltiin jokunen kilometri ennen Ruskealaa melko hyvää pätkää. Tiesin että huonoja on tulossa, joten ajelin enimmillään 90.

Eikä siinä mitään ongelmia ollut, mutta yhtä huonompaa kohtaa lähestyttäessä pudottelin vielä vauhtia ja tiesin sen kranaattikuoppaikon olevan ihan koht silleen edessä. Mutta kun tultiin mutkasta niille main niin tiellä olikin lähes koko leveydeltä työkoneita ja miehiä. Tietyövaroitusmerkki oli alle 50m päässä kohteesta ja sieltä mutkan takaa tultaessa sitä ei voinut nähdä kuin vasta mutkan taaksen jätettyään.

Niin rauhallisesti poijaat täyttivät reikiä että aivan kun olisivat olleet perunankaivuussa. Ja moni venäläinen ajelee uusilla maastureillaan nämä kohdat todella kovaa. Itsellänikin oli jarruttelemista vaikka vauhtia oli enintään 70.

No, siitä sitten luovittiin läpi, mutta pisti pikkuisen hikeä pukkaamaan otsalle ja kuumaa aaltoa ropan läpi. VenäjänPojalla taas ei näyttänyt olevan hätäpäivää. Varmaan tiesivät että Isä Putin suojelee ihan jokaista rehellistä työmiestä.

No, osasipa sitten loppureissusta varoa tientasottaja-armeijoita ja muistaa että rintamalinjoista ei ilmoiteta liian aikaisin ettei vain yllätyshyökkäysmahdollisuus mene hukkaan. Sitten itse Sortavalan kaupungissa olisi ollut se kaikkein paras paikka ajella metsään eikun siis jorpakkoon. Tässä emme kuitenkaan onnistuneet näiden menomatkakokemusten takia tai niistä huolimatta.

[AI]

Värtsilän ja Sortavalan välillähän tie on kuin tilkkutäkkiä.

Vähän niinkuin Norjassa?

[PöyhöinKuusaalt]

Kunnon pulahdus olisi ollut mahdollinen Sortavalassa. Karjalansilta oli purettu. Tämä työmaa oli hivenen paremmin merkitty kuin nuo paikkaustyömaat. Reteällä vauhdilla Vakkolahteen olisi silti ollut helppo päätyä.

Suomen aikaisessa kartassa Läppäjärven Vakkolahti jakaa kaupungin eteläiseen ja pohjoiseen osaan. Näitä yhdistävat Vakkolahden ylittävä kävelysilta ja rautatiesilta. Muu liikenne on kulkenut lahden länsipuolitse kiertäen.

Karjalan silta lienee Neuvostoaikainen. En ole tarkastanut. Sillalla oli tiukat panorajoitukset ja Karjalankadullakin oli painorajoitukset. Silta oli huonokuntoinen ja kapea. Kävelysiltaa ei ole ollut aikoihin. Siitä muistuttavat vain paalut Vakkolahden pohjasta törröttämässä.

Raskas liikenne kulki viimevuosina Kirkko- tai Hermanninkatua Raatihuoneenkadulle ja siitä Vakkolahden kiertäen Väinämöisenkadulle ja takaisin Karjalankadun eteläpuoliselle osalle ja päinvastoin.

Nyt sitten kiertävät kaikki tuota samaa reittiä. 2rautatieylitystä ja hirvittäväkuntoinen kärrytie. Siltatyömaa näyttää siltä, että sitä tehdään pitkään ja hartaasti. Laatokalta on paikalle ajettu valtava nosturilaiva tekemään raskaimmat. Kyllä oli pölyisen näköisiä poikia piikaamassa, puhaltamassa ja pilkkomassa vanhan sillan kantta. Suojainpolitiikka näytti lähes tuntemattomalta käsitteeltä.

Varmaan tarkoituksena on että raskaskin liikenne voisi ajaa uuden sillan yli. Melkoisia kinttupolkuja Kamazit ja yhdistelmätkin kyntivät keskustan ohi tuolle kiertotielle. Kyllä niiden sivuitse mahtui, mutta katujen kunto oli sitä luokkaa että usein oli parempi odotella.

Kiinnostava yksityiskohta on se, että VanhaSortavala on puoliympyränmuotoinen alue Läppäjärven ja Vakkolahden pohjoispuolella. Rautatie kiertää koko tämän alueen ja päätyy alueen kaakkoiskulmaan satamaan. Muuten tuo Viipuriin menevä rautatie kulkee kaupungin länsipuolitse. Pitänee joskus käydä vilkaisemassa tulevatko kiskot vielä satamaan, joka toisin on vain matkailu- ja huvikäytössä.

Kun tuossa taannoin viime kesänä Milisi koki totaalisen katastrofin ja suuri osa porukasta pistettiin kävelemään ja tietenkin nimi kai muutettiin Polisiksi niin valvontahan romahti. Tästä olen kai kirjoittanutkin. Kun ei ollut MilisiSamaraa kyttäämssä Runonlaulajapatsaan tietämissä puistossa niin raskas kalusto ajoi surutta läpi Karjalansillasta vaikka kaikki samat kieltomerkit olivat kuin ennenkin ohjaamassa liikennettä kiertoteille. Nyt sitten näin taas yhden Samaran vahtimassa liikennettä, mutta en tosin tuossa. Auto oli lähellä Ruskealaa koko päivän samassa paikassa. 2hengenmiehityksen sijaan autossa oli vain yksinäinen Polisi. Asemalla Torikadulla on aina se 3Samaraa. Mutta Polisi on jälleen liikkeellä, joten pistoolejakin on tiedossa. Tosin ei näytä venäjänpoikaa huolettavan. Nopeudet ovat pikkutaajamissa huomattavasti kovempia kuin ennen Milisi -uudistusta.

Vähän noita omiakin kokemuksia tuli. Tankattiin PIIKA pitkästä aikaa piri pintaan. Loppuvaiheessa kuului oksan räksähtämistä vastaava ääni. Mikäs se siellä muuta kuin yksi täysmätä polttoainetankinkannatinrauta. Jotenkin vähän jännitti ajella loput 25km rajalle, kun niitä röykkyjä oli kuitenkin tiedossa. No, 1rautahan tuohon tehtiin viimesyksynä. Oikeassa laidassa oleva on hivenen hapahko, mutta tämä keskimmäinen oli täysvalmis. Jokaisen pompun jälkeen tuli sentään katsottua mitä taakse jää. Ei jäänyt kuin paskainen vana, joten mitään hätää ei ollut. 2reunimmaista kyllä pitävät sen pöntön siellä kunnes teen asialle jotain.

En tiedä mitä meinattelin, mutta sovitin avainta repsikan oven lukkoon. Keskuslukollahan tässä mennään ja sitäkään ei usein tarvi paitsi Venäjällä aina. Mukavasti tuli lukko pois kahvasta. Eihän tuo virta-avain sovi noihin lukkoihin. Ei sillä saa lukittua tai avattua takakonttiakaan muistaakseen. No, lukko viskattiin jalkatilaan ja sieltä se päätyi metallikeräykseen.

Ohjaus narisee. Siis jokin ohjauspylväässä, tehostimessa tai muualla. Nyt ei ole kyse hihnojen tai renkaiden vikinästä. Matalaa jurinaa pitää toisinaa. Ei aiheuttane toimenpiteitä.

Jostain sitä moottorinpohjasuojaa olisi alettava kehitellä. Kyllä siellä oikealla puolella pitäisi enemmän tavaraa olla sen laturi- ja ohjaustehostinhihnan suojaksi. Niin ja laturin yleensäkin. Josko joskus nostaisi keulaa ylös ja katsoisi mitä asialle mahdollisesti voi tehdä.

Olisihan sitä kaikkea...

[PöyhöinKuusaalt]

Tuollapa oli eräidenkin Ratapäivin ilmoituksen yhteydessä mainontaa Ural -jengin esiinmarssista. Siitäpä tulikin mieleen seuraavaa nähtynä RajaKarjalassa.

Ural -kalustoa ja muita itäpyöriä varmasti Venäjällä vielä riittää. Ei ehkä ruuhkaksi asti, mutta käyttöpeleinä niitä vipeltää. Noilla minun höyläämilläni pääväylillä ei juuri tuota porukkaa näy, mutta mitä syrjemmä mennään niin oivia pelejä varmaan ovat vieläkin.

Yksi pariskunta näkyy Värtsilässä aina loppukesäisin ja syksyisin Ural -sivuvaunulla liikkumassa ja kauppaamassa tienposkessa metsän antimia. Värtsilän kylällä näkee jatkuvasti jonkun moottoripyörän ja muutaman ehkä kiinalaisen "pikkumotskarin" eli moottoripyöräformaattiin rakennetun mopon. Vähissä ovat silti nämä kaksipyöräisiin luettavat kulkineet.

Näin viimeksi ensimmäisen täällä niin suositun moposkootterin Sortavalassa. Melkoista matelemista sen meno oli ja ei ihme sillä rengaskoolla niillä pommikaduilla.

Kaverin kanssa puhuttiin aiemmin että mahtaa olla melkoista kyytiä jos lähtisi katupyörällä rajantaa. Voisi olla että tulisi se kuuluisa noutaja ja veisi äkkiä ihan oikeasti rajan taa.

Nyt sitten oli mennessä tullissa samaan aikaan 3motskaria Suomenkilvissä menossa yli. 2asianmukaista kallista enduroa, mutta kolmas oli peruskatupyörä. Paljon onnea! Voi tuntua kyyti melko kylmältä nahkapuvussakin kun 60km/h on jo kova nopeus. Vieläpä jos ei ole tottunut tiiraamaan jo mahdollisimman kaukaa ajolinjoja ja tunnista pikkuvinkistäkin erilaisten töyssyjen ja pommikuoppien merkit. Tietysti ne endurot voivat ajaa edellä ja näyttää tietä, mutta on siinä pojilla sukkuloiminen.

Ja kuin kirsikaksi kakunpäälle Sortavalassa tuli vastaan 6 katupyörää! En ole koskaan ennen nähnyt moista laumaa enkä muista nähneeni yhtään katupyörää muutenkaan matkoillani. Tosin en tämä todista sen puolesta ettei niitä siellä viilettäisi.

Ja lähtiäisiksi Sortavalan ja Helylän välillä vastaan PAUKUTTI 6 - 10 Uralia ja ehkä joitain muita itäpyöriä. Komeita olivat pyörät ja ajajien asutkin. Kerholaisia varmaan. Suurimmalla osalla taisi olla SuomenLippu nahkatakissa ja ajoasussa, mutta saattoi siinä olla jonkin veljeskansankin matkalaisia.

Pyöriä siis liikkuu moottoreilla jonkin verran, mutta polkupyöriä ei sitten sitä vähää. Yksi liike myy kaikenlaisia pyöriä juuri ennen Sortavalaa. Ja onpa sitä jokunen maastopyörä nähty Värtsilän kylällä männävuosina. Ja ulkomaalaisia pyöräretkeläisiä näkee kesäisin.

Mutta auto se karjalalaiselle ja venäläiselle olla pitää. Mieluiten maasturi, mitä en ihmettele yhtään. Varaosakaupan Denis pyyteli kauppojen jälkeen tupakalle ja halusi esitellä hulppeän Jeeppinsä. Ei se Jeep ollut vaan muhkeamaasturi: Great Wall: Made in China. En muista mallia mutta hieno se oli. 12 000e käytettynä. Vuosimalli muistaakseen 2010. Mistä ihmeestä se Denis oli nuo rahat taikonut varaosamyyjän palkoilla. No, onnea hänelle. Saman kaupan omistajalla Viktorilla taas on Jeep. Sitä hän on meille kaikille kauppaillut, mutta tuskin menee kaupaksi. Eikä tuo Jeep ole kai enää liikkeeseen päässty aikoihin. Kaveri jolla on vähän näkökulmaa sanoi minulle että Suomesta saa moisen toimivan romun puolella mitä tämä vanhempi HerrasMies pyytää.

No, se näistä vekotinhavainnoista tällä erää.

[Pavlovits]

Aika paljon ohi aiheesta menee, mutta kun nyt Sortavalasta puhuttiin, niin tietääkö kukaan mikä nykyisistä SM-liigajoukkueista on alunperin perustettu nimellä Sortavalan Palloseura?

[PöyhöinKuusaalt]

Ei kai tuota ole muualle voitu roudata kuin Saimaan rannalle tai Kallaveen.

Tässä tietysti oletetaan puhuttavan Jääkiekon SM - Liigasta. Liigojahan on muissakin lajeissa.

En hakenut mistään vaan heitän arvauksena.

[samarai]

Nyt sitten oli mennessä tullissa samaan aikaan 3motskaria Suomenkilvissä menossa yli. 2asianmukaista kallista enduroa, mutta kolmas oli peruskatupyörä. Paljon onnea! Voi tuntua kyyti melko kylmältä nahkapuvussakin kun 60km/h on jo kova nopeus. Vieläpä jos ei ole tottunut tiiraamaan jo mahdollisimman kaukaa ajolinjoja ja tunnista pikkuvinkistäkin erilaisten töyssyjen ja pommikuoppien merkit. Tietysti ne endurot voivat ajaa edellä ja näyttää tietä, mutta on siinä pojilla sukkuloiminen.

Tästä tuli tästä vaan mieleen, että näidenkin vekottimien kanssa itämatkailut muuttuneet sitten Neuvostoliiton aikojen. Neuvostoliittoon ei ollut mitään asiaa moottoripyörän kanssa ajelemaan - Njet Huligan!

[PöyhöinKuusaalt]

Eräs Rouva muuten on nähty useaan otteeseen retkeilemässä rajan yli munaskumankelilla. En ole aivan varma kummalla puolella rajaa hän kotiaan kohottaa. Ei mutta eihän kyseessä voi olla MunaMankeli vaan... Ei kai ole soveliasta käyttää kulkimesta sen oikeaa nimea.

On noita jalankulkijoitakin ollut, mutta rajastahan ei patikassa yli pääse. Nämä ovat liftailleet kyyteihin ylityksen ajaksi.

Kohta taas mennään.

[Pavlovits]

Kallapa hyvinnii vein rannoille se Sortavalan Palloseura evakoitui. Jo vuonna 1929 lajeihin kuului myös jääkiekko. Vielä 60-luvulla Joensuun Skodat myi Sortavalan Laatuauto.

[Uitukki]

Oulusta löytyy tietääkseni vieläkin Sortavalan sähkö niminen firma.

[PöyhöinKuusaalt]

Retkestä ei juuri muuta ole mainittavaa kuin että nyt niitä PutkiKameleita näkyi aivan julmetusti. Vai oliko silmä herkällä niiden suuntaan tällä kertaa.

Hyvin oli paikattu Värtsilä - Sortavala -väli. Värtsilän päässä oli paikoin vielä huonoa ja etenkin takaisin tultaessa, mutta kunnon kranaattikuoppia ei tainut olla kuin yksi. Meinasi tosin vähän hyppyyttää yhdessä nyppylässä kun tie oli tehty muuten niin hyväksi ja vauhtisokeus iski. Noin 15km Värtsilästä Sortavalaan päin kannattaisi vielä ajella ihan vaan 80.

Tuolla kertomani siltatyömaankiertotie oli vedetty uudella asfaltilla. En olisi uskonut. Kai se rahviikki on siinä niin kovaa että kiukkua on tullut kun jono matelee ja joutuu kiertämään kaikenmaailman estettä, leveää railoa ja kuoppaa.

Kaupungin etelärajalla olevan entisen "virallisen AvtoVAZ" -varaosakaupan viereen on avattu iso autotarvikeliike, jonka kyltissä on jos jonkinsortin länkkäri ja aasialaisautojen logoja. Suurimmalla siinä on edelleen UAZ ja GAZ. Kävin sieltä kyselemässä Volga 24 Combin osia, mutta huonoa on tarjonta. Ei edes ovitiivisteitä ollut, vaikka luulisi uudemmissakin Volgissa olaven lähes samanlaiset ovet. Vai eikö osannut tyttö etsiä. Tämä liike muutti tähän paikkaan pirullisen kinttupolun päästä kaupungin koiliskulman teollisuusalueilta. En saa selvää noista kirjaimista että mikä Ulitsa se on. Neuvostoaikaista aluetta se kuitenkin on, kun ei sillä ole Suomenkielistä nimeä. No, tie oli juuri sopivaa GAZ ja UAZ -härveleille.

Kysäisin Denisiltä Grand Wall -kuulumisia. Takalaakeri ja jotain muuta samoilta kohdin päreinä. Ei ole Sortavalassa korjaamoa tällaisille hän kertoi. Entisenä automekaanikkona laittelee kuulemma itse. Auto on 2008 ja sillä on ajettu n. 120 000. Päällepäin näytti erittäin siistiltä, mutta mitä sitten lienee syönyt. Tyytyväiseltä vaikutti silti omistaja.

Nytpä menee Viisumi hakuun niin ei tarvi ihan äkkiä mennä uudelleen. Ajellaan Suomessa.

[Sdelano v SSSR]

Terve!

Ettei vain ollut Pentti Väistö joukkoineen liikkeellä siellä Wenään hallitsemalla alueella.

http://yle.fi/uutiset/polkupyoralla_sortavalaan/6203835

SvS

[PöyhöinKuusaalt]

Kyllä siellä joku suomalainen kamelikaravaani polki Sortavalasta kohti Värtsilää.

Olen jo jonkun aikaa kuunnellut kaikkia mielenkiintoisia ääniä kelusasta päin. Vinkuvat remmit on jo jauhettu ja taisin mainita epäilyksiä vesipumpustakin. Varsinkin lämpimänä kuuluu aaltoilevaa kahnutusta ja mitä lie.

Tänään sitten soitin Pajalle josko olisivat kuunnelleet ja arvailleet äänien lähdettä ja korjaustarvekiireellisyyttä. Mutta Seppopa oli lomalla. 1miehen nyrkkipaja ja mies osaa sentään pitää lomaa. Vastaaja kertoi että 16.7. ollaan rivissä. Joskohan tuo siihen asti jaksaa. Tulee tässä aika paljon ajoa, mutta korjatkoon AL -Turva talteen jos leviää tielle.

Sittenpä ajattelin kikkiakutosta. Sain tässä taannoin eräältä ystävältä reilun puolimetrisen paksuhkon keskisormen vahvuisen metallipuikon, joka vielä on vahvasti magnetisoitu.

No, ei muuta kun Volski käyntiin, pelti ylös ja puikkoa konehuoneeseen. Ja sitten korvaa päähän. Vesipumppuhan se siellä roklottaa ja puikolla sen kuuli helposti muun mökän seasta. Kokeilin sylinterikanttakin onhan sielläkin ääntä. Olisiko venttiileissä liikaa klappia? Vaiheiston suunnaltakin kuulostelin kun oli muka kuulevinani sieltä joskus jotain, mutta hiljaista oli verrattuna näihin kahteen muuhun. Mutta vesipumppu se oli äänekkäin. Pakkasin puikon matkaan ja kuuntelen joskus kun moottori on täyslämpöinen.

Ihmetyttää kun kuulostaa siltä, että kylmällä koneella pakoputki yläpäästään / pakosarjanjoustopala / jokin siellä suunnalla pörpöttäisi tai pussuttaisi. Lämpimällä moottorilla ja puteklla mitään tällaista ei kuulu.