Ladaboard

Tervehdykset toivottelen.
Aikoinaan oli testin paikka nuorille vara-osamyyjille siinä luukulla josta asentajat kävivät hakemassa uudet osat korjattavaan autoon. Varmasti jokainen kokelas kävi hakemassa tyhjällä Koskenkorvapullolla 1/2 l alipainetta. Rintinreikiä 10 kpl. Sokkanaulanreikiä 10kpl. Sytytyksenvahvistajanvastajousi 1kpl. Takaiskuventtiilinlaukaisin 1kpl. ja paljon muuta himpentöörää. Mutta nopeasti nuorukaiset oppivat ns. talontavoille.

Tervehdykset toivottelen.
Totuus lapsen suusta kuullaan. Kerroin jo aikaisemmin kylässä käynnistä. Samalla reissulla tuli puhetta Ilveksistä, kun tänne meille päin niitä on alkanut ilmestyä. Miniän puoleiselta Ukilta ja mummulta oli kadonnut kissa, joka oli 4v kaksostyttären lemmikki. Tyttö kertoi surullisena kissan häviämisestä ja epäili sen jääneen auton alle. Minä sanoin seutuville ilmestyneistä Ilveksistä, jospahan ne olivat tappaneet kissan. Tämän kuultuaan tyttö sanoi kipakasti:" Kuule sinä Ukki, eivät kissat syö kissoja" Asia oli sillä selvä, eipähän tuohon ollut mitään sanottavaa.

Kerran, kauan sitten olin naapurissa aikaa kuluttamassa. Isäntä istui pöydän ääressä, eräs toinen lähinaapuri istui vieressäni penkillä.
Iltauutiset lähestyi, ukot alkoivat kehumaan kellojaan( siihen aikaan oli kunnon taskunauriit käytössä). Tietysti molempien kellot kävivät tarkasti, lähes sekunnilleen oikeaa aikaa.
Annahan olla, radio antoi aikamerkin. Vieressäni ukko tihrusti kelloaan, "-kele 5 sekunttia jätättänyt, kuukausi sitten laiton sekunnilleen oikeaan". Kurkistin ukon olan yli, hänen kellonsa oli kymmentä vaille, en puhunut mitään. Siihen aikaan ihmiset kuluttivat aikaansa seurusteluun, ee ollu kännyköetä...

Minun Neuvostoliittolainen taskukelloni on kyllä hienon näköinen mutta ei sitä kellona voi käyttää. Voisin ostaa joltakin toimivan Neuvostoliittolaisen taskukellon jos sattuu olemaan ylimääräisenä.

Ennen asuin maaseudulla, huvi otettiin irti pienistäkin asioista. Lähinaapurin naapurin alakouluikäiset pojat olivat tehneet taas jotakin koiruutta isänsä isälle, asuivat samassa taloudessa. Peräkkäin juoksuhan siitä tuli, pojat edellä, yli 70 kymppinen ukko perässä. Pojat olivat nopsajalkaisia, huudelleet mennessään,"onko siellä takana yhtä kiirettä kun täällä edellä"

Tervehdykset toivottelen.
En muista olenko kertonut tämän todellisen tarinan ns. sankarillisuudesta, mutta minäpä kerron sen nyt. Tapahtui jatkosodan aikana meidän kylällä, näin kerrotaan, minä en ole ollut sitä näkemässä. Suurinosa meistä tietää Paltaniemen ja sen lentokentän joka oli lennoston käytössä sota-aikaan. Kylä jossa synnyin ja asuin sijaitsee puolessa välissä mentäessä lentokentälle. Innokas ja erittäin isänmaallinen opettaja, joka oli opettajana jo isälläni ja myös minulla, harrasti muutaman aateveljensä kanssa tätä isänmaallista toimintaa. Joka kerta kun joku sotilaskone saapui kentälle kaverukset ampuivat omilla aseillaan niitä. Varmuuden vuoksi kaikkia. Lentäjät olivat kiroilleet kentällä päällikölle ja sanoneet, että kylän kohdalla on ammuksia enempi ilmassa kuin Kannaksella tai Rukajärvellä. Niin sitten lopulta Sotilaspiiri otti sankareilta aseet pois ja antoivat jyrkän varoituksen ammuskelun uudelleen aloittamisesta. Joku puhui ihan kuolemantuomiosta. Mutta isänmaallisuutta he eivät saaneet opettajasta kitkettyä. Hänellä oli Kamarat Fyrerin viiksiparta nenän alla ja joskus 50 luvun puolivälin kieppeillä häneltä ne hävisivät, en tiedä miksi. Painostivatko jotkut erityiset tahot viiksien poistoon. Voimistelutunnilla hän opetti meille kylän pojilla kaikki sulkeisissa tehtävät toimenpiteet. Mennessämme suorittamaan asevelvollisuuttamme niin siellä ei ollut mitään uutta, paitsi tietysti aseiden käyttö. Rintamamiesten lapsia hän kohteli "Kultahanskoin" Varsinkin meitä joiden isät olivat Sotainvalideja.

Tervehdykset toivottelen.
Tuntuuvporukalla olevan "vitsit vähissä" Aikaisemmin oli esillä asentajien itsensä keksimistä ammatillisista sanonnoista. Tässä on yksi sellainen jonka olen aikoinaan kuulut asentajan kertovan, kun asiakas kysyi autossaan ollutta vikaa. Asentaja kertoi vian olleen melko vakava ja vaikea korjattava. Sillä Sniipat olivat päässeet irti kun niiden kiinnityspuikon hartiaolake oli lipsunut ja Snöölitkin pääsivät väärään ajoitukseen. Nyt siellä on laitettu Sniipat kiinni sitten Snöölitkin ovat kohdallaan ja toimivat hienosti. Pitäisi huollattaa autoa huolto-ohjelman mukaisesti ettei Sniippojen kiinnitys pääsisi löystymään. Asiakas poistui autonsa kanssa hyvän palvelun saaneena ja tyytyväisenä.

Velipoika oli aikoinaan yhellä huoltoasemalla töissä,siihen aikaan ei ollut vielä seteliautomaatteja ja huoltoaseman henkilökunta hoiti tankkaukset ja samassa yhteydessä myytin myös varaosia autoihin.Tämä huoltoasema oli yhessä risteyksessä,kahden toisen huoltoaseman kanssa.Kylä oli pieni ja myynti sen mukaan.Joskus sattu että kaikki tankkaajat jonotti samalle asemalle,ja velipoika oli sitä mieltä ,että kyllä asikkaita pitäis olla jokaiselle,niinpä hänellä oli tapana soittaa asemalle,jossa jonoa oli,ja kysellä varaosia,mitä heillä ei varmasti ollut,niin myyjällä meni aika turhaan etsimiseen,jonossa seisojat kyllästyvät odottamiseen ja vaihtoivat asemaa.Enskertalaisilta hänellä oli tapana kysyä Kuplan alavesiletkua.

Näin Vapun aattona olkoon menneeksi. Kerran kauan sitten lähdettiin ukkoporukalla reissuun. Minä olin kuskina, auto tietysti Warre. Kyöpeli ravintolassa tankattiin itseämme, toiset sai grogeja minä en. Epäreilua, olinhan minä sentään kuski
Nyt voi jo tunnustaa, ilmeisesti olin eniten päissäni koko porukasta. Jokohan tuo on vanhentunut rikos, lienee aikaa kulunut 35 vuotta.?

ff8728 kirjoitti: Nyt voi jo tunnustaa, ilmeisesti olin eniten päissäni koko porukasta. Jokohan tuo on vanhentunut rikos, lienee aikaa kulunut 35 vuotta.?

Mites se sanonta sanoikaan, että "Rikos vanhenee, muttei unohdu"

Tervehdykset toivottelen.
Mikä on äänekäs, 1/2km pitkä ja haisee viinalle?

Ukki kirjoitti:Tervehdykset toivottelen.
Mikä on äänekäs, 1/2km pitkä ja haisee viinalle?

Sossun jono maanantai aamuna?

Tervehdykset toivottelen.
Aikoinaan se oli jono viinakaupan edessä Vapun jälkeisenä arkiaamuna. On varmasti muitakin. Kun tuli puhe tuosta arkiaamusta, niin kysympähän tuossa, että kenellä on Alkon myöntämä alkoholin osto-oikeus, eli "Viinakortti" Itselläni sellainen on. Jos viina mene ns. kortille, niin se ei ole Ukille mikään murhe.

Myönnetty 22.2.1969 Haminassa.
Tuona päivänä tuli upseerioppilaana 21 vuotta mittariin.

Tervehdykset toivottelen.
Muistelen tässä joutessani aikaa yrittäjänä ja hauskoja tapahtumia siltä ajalta. Mielestäni surkuhupaisin tapahtuma oli sellainen, joka tapahtui eräänä Juhannusaattona. Sinänsä opettava tarina siitä mitä perämoottorin ns. talvihuollon puute saa aikaseksi. Oli kotona ja justiinsa aloittelemassa Juhannuksenviettoa. Tarkoituksena oli tehdä pieni aatto-ajelu, käydä Vuokatilla ja Naapurivaaralla katselemassa "Karnevaaleja" Kun puhelin soi, vaimo sanoi, että älä vastaa töihin joudut menemään kumminkin. Yrittäjän ei saa olla ranttu, joten vastasin. Toisessa päässä äreän tuntuinen miesääni joka kertoi vaimon ja lasten olevan laiturilla odottamassa saareenlähtöä. Mutta saariretken esteenä on sellainen vika perämottorissa, että käynnistinnaru ei tule ulos ja ei voi nykäistä moottoria käyntiin. Viimesyksynä moottori oli pelannut hienosti, kun mies oli nostanut sen veneen perästä autotallinnurkkaan. Mutta talvenaikana oli siihen tullut mainittu vika itsestään. No lupasin tulla rantaan katsomaan konetta. Saavuttuani rantaan vihaisen tuntuinen naisääni selosti kiivaana, että lapset pettyvät pahasti, jos eivät pääse saareen. Minä siihen väliin, että katsotaampas. Otin kopan pois ja kokeilin narusta vetoa, mutta totta tosiaan se ei änähtänytkään. Eipä tietysti kun kone oli jumissa, kuin yhtärautaa. Vauhti pyörä ei liikahtanut edes kk:n laakereiden välyksen verran. Sanoin miehelle talvihuollon puutteesta ja jumeutumisen yhteydestä. Oli aikonut käyttää huollossa mutta unehtunut kuitenkin. Totesin perheelle, että ainut mahdollisuus saareen pääsylle oli ostaa uusi tai käytetty kone, jos vielä joku liike on auki. Annoin kaverin puhelinnumeron ja sanoin hänen kyllä tulevan kaupantekoon, jos vain on paikkakunnalla. Seuraavana syksynä sama mies toi uudehkon käytettynä ostetun moottorin talvihuoltoon ja sanoi retken saareen onnistuneen. Sanoi. että laskuun saa lisätä myös se Juhannusaaton korjausreissun lasku, joka siinä hässäkässä oli taas "unohtunut" En ihmettele yhtään, jos unohtui vaimon pitäessä Juhannussaarnaa meidän miesten leväperäisyydestä perheen hyvinvoinnin eteen. Mutta lopputulos oli onnistunut molemminpuolin.