Perämoottoriksi tuota kuvatiedoissa väitettiin, ei hyötysuhde kummoiselta vaikuttaisi. Ei piimäkonekaan mahdottomalta tuntuisi. Olisi mukava tietää vempaimen alkuperä. Tekijä on varmasti kokenut oivaltamisen iloa.
Huippukeksintö - turbiinimylly Lunkulansaaressa n. 1900
Myllyn pohjakerros on neliskulmainen, hirsistä salvettu, miehen korkuinen.
Toinen kerros on kahdeksankulmainen. Sen päällä on ympyrän muotoiset rautakiskot, joiden varassa koko kolmas kerros kattoineen pyörii. Kääntyviä ison oven kokoisia siivekkeitä on 16. Niitä säädettiin tuulen voimakkuuden mukaan. Kolmas kerros voitiin yöksi sulkea ja milloin myllyä ei käytetty.
Pyörivän osan keskeltä ulottui alakertaan pystyakseli. Se oli tuettu pohjalla olevaan isoon kiveen ja siitä on tarvittavia ulosottoja pärehöylälle ja jauhinkiville. Hammaspyörät oli tehty puusta. Tekijä Andrei Jevdokimov Uljanoff.
Hienon näköinen keksintö. Hieman kyllä epäilyttää tuollaisen toimivuus perinteiseen malliin verrattuna, on vähän kuin vesivoiman siipirataspyörää olisi sovellettu tuulivoimaan. Rakennelman mataluus ja yläosan raskaus, tuntuu äkkiseltään, että hyvä laakerointi, korkea paikka ja kova tuuli pitää olla, jotta tuon saa pyörimään.
Mutta on tuossa kyllä luovuutta.
Samara. Suomesta ja Venäjältä. Sputnikista Euroon.
«Хотели как лучше, а получилось как всегда»