Ladaboard

Klopit eivät ole edes kuulleet että jarrupalojakin myytiin ennen pareittain, ei niitä aina neljää ostettu. Ja kun tuo oma tekeminen ei niin kauhean kallista ole ja mukavakin sitä on ruuvailla, niin kolmen tunnin juttua on turha pelätä jos sen nyt vaikka 150tkm välein tekisi.

pressa kirjoitti:Klopit eivät ole edes kuulleet että jarrupalojakin myytiin ennen pareittain, ei niitä aina neljää ostettu.

Ei sentään kappaleittain? Sen verran tiedän että ainakin vielä 80-luvulla jarrukenkiin liimattiin uusia kitkapintoja kun vanhat kuluivat. Olen jopa sellaisella pajalla käynytkin, en tosin oman auton kenkien kanssa. Taitaa olla nykyään harvinaisempaa?

Samoin jarru rumpuja ja levyjä sorvattiin, enää niissä ei edes ole sorvaus varaa. Työn teettäminen on nykyään niin kallista että siksi vaihdetaan paljon osaa kerralla ettei vain tarvitse mitään avata uudelleen. Silti minulla ainakin tuo oma itse tehty työ on vielä edullista, enkä siksi aina suuria osamääriä vaihda omiin autoihin. Toista se on noilla hyväpalkkaisilla, jotka saavat paremman vastineen ajalleen tekemällä jotain muuta viikonloppuisin ja iltaisin.

70-luvun lopulla jarruhihnojen omatoiminen niittauskin oli vielä suhteellisen yleistä, aika vähän oman muistikuvan mukaan niitä silloin liimattavaksi vietiin. Jarruhihnasarjassa oli valmiiksi rei'ietyt hihnat ja niitit mukana yleensä kuparista. Sellaiset irtohihnat tuli moneen silloiseen romuun niitattua, vieläkin näkyi Kuplan hihnasarja olevan tallessa. Rumpujarruthan oli vielä monissa edessä, joten jarruhihnoja oli 8 kpl autossa. Ensimmäinen Transittinikin (vm.69) oli vielä kokonaan rumpujarruilla.

Ruuvipenkkiin ensin esim. sopiva pultin pää pystyyn, sitten keskeltä hihnaa niittauksen aloitus, siitä se jarruhihnan niittaus lähti.

Ja löytyy Samaran kytkinlevyn irtopinnatkin varastosta, ne tuli joskus 90-luvulla autokirpparilta ostettua.


Jossain sellaisessa laitteessa mihin on vaikea enää saada kytkinlevyä, jarrukenkenkiä tms. niin tässä firmassa niitä pinnoituksia ainakin tehdään. On jopa kokemusta.
https://www.kitkaliimaus.fi

Paljon hatetiin osaa purkaamoista ja hylätyistä autoista, maaseudulla vanhat autot jätettiin lojumaan jonnekkin pusikkoon, niistä sai osia tai jopa kaatopaikalta haettiin palloniveltä, iskaria, jne.

Ammattikoulussa oli jarrukenkien liimaus (paisto) laitteet, olin joskus 30vuotta sitten töissä raskaankaluston huollossa (kunnes totesin ettei se ole valkoisen miehen hommaa) niin siellä klopit sai hoitaa kenkien niittauksen ja rumpujen sorvauksen, eli on muutama sata kenkää tullut niitattua, kamalan paskanenhomma ensin poistaa tynnyrillisestä kenkiä vanhat hihnan jämät, ruosteet, joku talkkuna siihen päälle ja uusien hihnojen niittaus, sen kun oli saanut tehtyä niin oli jo uusi tynnyri odottamassa, näitä "korjaajia" en ole ymmärtänyt että kun "korjataan" esim, jarruja niin vaihdetaan vain yksi kenkä/pala vaikka on kumminkin hankittu koko sarja

Ammattikouluajalta muistan vielä jarruhihnojen säteistäjän, millä rummun sorvauksen jälkeen hihnat hiottiin niittauksen jälkeen rummun "uudelle säteelle". Siinä tuli samalla kunnon asbestipläjäys halliin ja hioja veti asbestia suoraan keuhkoihinsa. Itse olin raksapuolella, mutta ainakin Volgan hihnat tuli ko. laitteella hiottua.

Tämmöinen se juuri oli: https://www.youtube.com/watch?v=afuwxWqBBa8

Armeijassa vielä niitattiin UAZ:in kenkiin uudet kitkapinnat. Ei mikään ameriikan temppu. Harrastamisesta menee. Harvoin se varusmies muutenkaan tuottaa yhtään mitään.

Noo kyllä sitä jonkinmoisena tuottona täytyy pitää kun kolmena iltana olin perunoita kuorimassa.

Varusmies tuottaa kasarmilla lähinnä vain tuotosta vai pitäisikö puhua jätöksestä? "Petroolipäivinä" ko. tuotoksen määrä varmaan kasvaa huimasti.

Kytkin- ja jarruteemassa pysyessä, ruokalan jarrukin oli eräänlainen tuotos, ainakin legendan mukaan sen piti olla vääpelin räkää. No sitähän ei tiedä, pitikö se kuitenkaan ihan paikkaansa, vaikka räälle se kyllä maistui?