Luopumisen vaikeus

[sakke]

Mitä tohon kaverille myymiseen tulee, niin joskus aikoinaan kun mulla oli vanha Mazda, niin myin sen kaverille varsin pilahintaan. No eikös seuraavaan leimaan, joka oli vastassa varsin pian, pitänyt tehä jos jonninmoista ja tonnin auto vähintään triplasi arvonsa varsin nopeasti.

Ostin auton takasin, joskaan en edellisestä kuvitellulla hinnalla.

Vähän aikaa meni ja samainen kaveri osti multa Ladan, joka taasen toimi loistavasti. Tämän hän myi toisaalle.

Päätettiin sitten vielä kokeilla jotain uutta, joten mp:n takia tällä kertaa vuokrasin autoni (taas Mazda, tosin eri) kesän ajaksi hälle, kun mulla ei ollut tarvetta luopua siitä ja hänellä taasen pelimerkkejä siirtyä sen omistajaksi. Sovittiin kk-erät johon sisältyi ns. levähdysturva, eli että jos melkein 15-vuotias auto vanhuuttaan päättää luovuttaa, niin se koituu sitten minun vahingokseni. Ensimmäinen kuukausi meni ihan hyvin, mutta toisen alkuvaiheilla sain puhelun, joka alkoi hieman sekavasti tyyliin, että "nyt se sitten tapahtui" ja aattelin jotta rikki män. Rikki oli tosiaan, mutta ei normaalista kulumisesta vaan oli täräyttänyt meikäläisen auton puuhun, joten kuukauden vuokran lisäksi lunastin sitten vielä käyvän arvon autosta päälle, osamaksulla tietenkin.

Kuvassa viimeisen tarinan auto paria kuukautta ennen puuhun ajoa kiima-aikanaan Carinan takalistossa käyneenä.

Summa summarum: Kannattaa ja ei kannata.