Ladaboard

Moi,

Joskus nuoruudessa asuttiin tiilitalossa joka oli rakennettu kallioisen mäen päälle. Edellinen asukas oli sanonut, että ukkonen harvoin tulee tämän talon päälle, mutta jos tulee, niin sitten on tavallista suurempi rytäkkä. Ainakin kerran tuli tosi kova ukkonen talon päälle. Sitä röykytystä kesti ehkä tunnin ja salamoja oli muutaman sekunnin välein Aina kun välähti, jyrähti samalla ja tuntui että talo tai kallio tärähti, pistorasioista löi sinertäviä liekkejä. Sitä vaan sitten odotti, milloin lyö maahan tai taloon.

Oliskohan ollut tämä kerta, niin ukkosen jälkeen mentiin ulos, ilma oli jo viilennyt ja oltiin kaikki huojentuneita kun ukkonen oli loppunut. Ilmakaan ei ollut edes sähköinen, yht äkkiä kävi valtava jyräys ja salama iski maahan 200 metrin päähän halkaisten yhden kuusen ylhäältä alas. Muistan että jyrähdys oli niin voimakas että polvet vähän notkahti, mutta pissaa ei sentään tullut pöksyihin.

Tuosta edellispäiväisestä ukkosesta vielä. Kasvihuoneen penkkien laudat olivat lennelleet minne sattuu. Mitään palaneen jälkiä eikä muuta vahinkoa kuitenkaan missään ollut. Kumma juttu.

Olipahan 60-luvulla saman kesän aikana jo kahesti käynyt pallosalama pihassa vierailulla. Eka kerralla suuri koivu pillan päreiksi, toisella kerralla karjakeittiön muuri halki. Isä ripotteli kauranjyvistä pihalle polun, joka johti kumolleen asetettuun maitotankkaan. Itse hän maastoutui kaivon taakse passiin. Kun pallosalama tuli, söi kauranjyvät polulta ja uskaltautui tonkkaan, löi isä tonkan kannen kiinni. Tonkka hyppeli ja pomppi kuumentuen niin, että maidonjäähdytysastiasta tonkan kylkeen nakattu vesi sähähti. Tällä tonkalla lammitettiin sitten loppukesän ja syksyn ajan rantasaunalla pesuvedet. Ei tarvinut, kuin vähän tonkan kylkeen potkaista, niin töminä alkoi. Uupuiko pallosalaman voimat, päästikö isä sen vapaaksi, vai myytiinkö se, sitä en muista. Myöhemmin olen käynyt kirkolla katsomassa saman nimisen elävänkuvan, mutta ei se ollut mielenkiintoinen.

Eilen... Ovelta kattelin taivaan ilotulitusta, mut siin kohtaa ku salama iski tontilleni, päätin mennä sisälle... Va en ehtiy ku istahtaa keittiöön, lähelle sulakerasiaa, ko pamahti. Kyl voi lähtee järkky ääni siit sulaketaulusta! Ja meikä juoksi minkä jaloista pääsi toiseen huoneeseen...
Koht tuli laps pihalta sisälle valkosena ja sano, et ko hällä oli sateenvarjo kädes ja portail seiso, et iha ku sormenpäitä kutittais vieläki....
Ei onneksi tullut isoja vaurioita! Selvittii siis säikähdyksellä. Onneksi.

Käytä ny lapses lääkärissä ettei mitää oo käyny jooko.

Satakunnan kansan sivuilla näkyy olevan ukkoskokemusta. Eilen illalla ja yöllä Pirkanmaalla ukkonen rymisteli, pohjanmaallakin

Tänä aamuna alkoi Jyväskylässä ukkonen viideltä aamulla. Videookin tuli otettua paljon, saapa nähdä jaksanko ladata niitä Youtubeen.

Lapsuudenkotini sijaitsi 9-tien varressa peltoaukealla. Vaikka siinä oli korkeitakin paikkoja lähellä, salamat leiskuivat usein hyvinkin lähellä myös siinä meidän nurkissa.

Olin joku ehkä 6 vuotias, kun kerran ukkonen oli ihan "päällä". Mummo oli juuri käynyt ottamassa puhelimen pois "seinästä", ettei se hajoa, niin sitten räsähti ja kunnolla! Salama iski puhelinlinjaan ja puhelimen pistorasian kuori lensi granaatinlailla! Lähtönopeutta täytyi olla, koska siitä kuoresta ei jäänyt oikein mitään jäljelle. Puhelinjohtojen eristeetkin näyttivät aika mielenkiintoiselta sen jälkeen. Ihme kun näin hyvin muistaa 30 vuotta takaperin olleen asian.

Ehkäpä senkinvuoksi, että se ääni mikä siitä pistorasian hajoamisesta lähti, oli varmasti yli 130 desibeliä.

wileeni kirjoitti:Olipahan 60-luvulla saman kesän aikana jo kahesti käynyt pallosalama pihassa vierailulla. Eka kerralla suuri koivu pillan päreiksi, toisella kerralla karjakeittiön muuri halki. Isä ripotteli kauranjyvistä pihalle polun, joka johti kumolleen asetettuun maitotankkaan. Itse hän maastoutui kaivon taakse passiin. Kun pallosalama tuli, söi kauranjyvät polulta ja uskaltautui tonkkaan, löi isä tonkan kannen kiinni. Tonkka hyppeli ja pomppi kuumentuen niin, että maidonjäähdytysastiasta tonkan kylkeen nakattu vesi sähähti. Tällä tonkalla lammitettiin sitten loppukesän ja syksyn ajan rantasaunalla pesuvedet. Ei tarvinut, kuin vähän tonkan kylkeen potkaista, niin töminä alkoi. Uupuiko pallosalaman voimat, päästikö isä sen vapaaksi, vai myytiinkö se, sitä en muista. Myöhemmin olen käynyt kirkolla katsomassa saman nimisen elävänkuvan, mutta ei se ollut mielenkiintoinen.

Pallosalamiin liittyy kyllä mitä ihmeellisempiä uskomuksia, mutta sukulaisten pirtissä oli aikanaan pallosalama tullut halkaisten koivun, kyntänyt jonkinlaista ojaa ja teki vielä talon seinään pystysuoran railon.
Kuka oikeasti tietää miten nuo käyttäytyy ja millä fysiologisella perusteella. Voisiko olla, että tietty ilmankosteus ja esim. sen puun ja talon seinän etäisyys muodostaa ikäänkuin suurjännitekondensaattorin, jonka väliin tämä salaman energia tai osa siitä varastoituu. Mitä kautta se sitten purkautuu, on oma asiansa, mutta se voisi selittää nämä pallosalamat.

Mulla on mielissä 2 kokemusta, ei omia, mutta jäänet syvälle mieleen; "isomummolassani" (isomummu kuoli -86, jonka jälkeen talo ollut asumaton) on makuuhuoneen seinässä kolo. Oli aikoinaan ukkonen iskenyt puhelinlinjaan ja siitä pamauttanut pistokkeen. Pienenä käytiin aina ihmettelemässä koloa ja kuuntelemassa tarinaa.
Mummolassani taas vuosia (taitaa olla jo vuosikymmeniä) sitten pappani oli herännyt yöllä lämmittämään maitoa lapsille (minua edeltävälle polvelle). Taisi olla univaikeuksia. Kesken lämmityksen oli kauhealla räsäyksellä tullut pallosalama tai vastaava hellan hormin kautta ja sihahtanut vieressä olleeseen tiskialtaan viemäriin. Oli kuulemma ollut melkoinen pelästys.

Vuosilukua en muista, 1950-luvun lopulla. Kotona tuli pallosalama hormista hellanluukun kautta tupaan, meni nurkasta ulos, hävisi sille tielleen...Kova ukkonen oli, sanoivat 7 tuntia olleen paikallaan, metsää kaatu, jotakin trombeja...Ihminen on avuton luonnonvoimien myllertäessä.

näin se vaan kävi että pisti meilläkin Veera pirtin pimeeksi lipo puolen vuorokauden ajaksi. maat ja mannut säästyny suuremmitta tuhoitta, pari koivunpökkelöö tähän mennessä löytäny kenoltaan vaan lähitienoita kun ajeltiin illalla ja kateltiin niin siellä täällä enimmäkseen yksittäisiä puita nurin, parilla pikkutiellä oli tukkimäntypuomit eessä piti raivailla pois... nyt taas päästy keskiajalta, virtanen palasi viien kuuen välillä aamulla ja netti äskön... vaan on näköjään pahemminkin käyny, lehen mukaan koutaniemi näytti pahalta eikä olis huvittanu urjalassakaan asuntovaunussa myräkkää paossa olla...

eilen teki myrsky muuramen isolahdessa tolkutonta tuhoa, ihmettelen ettei ylittänyt mitään uutis kynnystä.
itseltä satoja puita nurin, ennen asuin metsän keskellä, nykyisin aukon. sähköjen tulosta tänne korpeen ei hetkeen ole tietoa, onneksi on agrikaatti.
piti aamulla käydä hakemassa uusi huskun iso saha että pääsi edes pihalla jonnekkin, ja puut pois rakenusten katoilta. tarvinnee kuvia laitella kunhan kerkiää

Ukkonen ja sade oli tosiaan aika kovaa eilen. Yksi koivu katkesi pihatielle (ei meidän puu) se ei niinkään ollut ongelma, mutta sähköt sen sijaan oli poikki ainakin 10 tuntia (katkesivat ennen klo. kuutta illalla).
Tuo nyt on pientä tietenkin siihen mitä etelässä tuntuu toisilla olleen edellisen mysrkyn jäljiltä. Muutama pienempi puu oli kaatunut metästä jotka on jo pinossa muita tuhoja ei näillä näkymin tullut.

jaksamista pee-aa racingille... jostain syystä täälläkin sanomalehessä myrskytuhoja käsittelevän aukeaman reunassa mainosti joukonkone uusia sahoja... ei ollu täälläkään eilen illalla tietoo miten pitkään sähköt poikki, onneks on autojääkaappi, sinne tärkeimmät sapuskat talteen yöksi...