2107 Axtec 1600SL -91 LeningradBlack: GONE!

[PöyhöinKuusaalt]

Takapenkki irrotettiin ja menee siis vaihtikseksi ihan vaikka enemänkin tarpeeseen oikealla Tarvitsijalle.

Tuolla väitin, että takapenkin alusesta voi päätellä auton käytöstä paljonkin. Näin on ollut ainakin minun Vekottimissani. Mitä siis täältä alta löytyi? Erittäin siistit kaikki mitä siellä niitä alkuperäisiä roippeita onkaan. Ei rojua, roskaa, lasia, rahoja, purkkaa, tulitikkuja, nippeleitä ja pippeleitä. Eikä edes KauranJyviä! Näitä on ollut niin useassa hankinnassani, että olen ajatellut Latojen olevan joko Latojen tuttavia tai muuten vaan jyväkaukaloiden lähellä asuneita. Niin tai sitten PientenHiirien leposijoja.

Takapenkin alta löytyi yksi ILMAPALLO. Ei niitä AikaistenIlmapalloja, joita myös SitkeiksiPurukumeiksikin kutsutaan. Näitähän taas aletaan mainostaa jos jonkinlaisissa pylväissä. Kai näitä pylväissä mainostetaan sen takia, että pylväs seisoo suorassa ja näitä IsojenIlmapalloja ripustetaan pylväisiin tarvittaessa juhlistamaan iloista iltaa tai sen jälkimaininkeja.

Mutta tämä ilmapallo oli aivan pieni ja vihreä. Ihan pienten hiirien ilmapallon kokoinen. Siis niin mini kuin VappuPallo voi olla. Mitään muuta irtokamaa sieltä ei löytynyt.

Imurointikeliä olisi pidellyt. En viitsinyt vaivautua. Ei siellä ollut mitään imuroitavaa. Ja tämä vaikuttaa käsittämättömältä ja onkin sitä. Kun olin ottanut kumimatot siististi pois, kaikki roska lähti näiden mukana. Edes etupenkkien alta en roskaa saanut esiin. Ja se, jolta tämän ostin ei ollut muuta kuin hinannut tämän pihaansa. Ei ollut nytkäissyt sieltä eikä täältä. Tämä oli siis jätetty käytöstä pois siivottuna. Ihmeiden aika on kai ohi kun ei mitään ihmettä löytynyt.

Jätin pelin tuulettumaan. Kaikki 3ikkunaa auki. Haittalukolla tempaisin vain ratin jumiin ja sillä hyvä. Mitäänhän siellä sisälle ei ole mikä ei saisi mennä jos joku haluaa hakea. No, tuskinpa haluaa tässä naapurustossa.

[PöyhöinKuusaalt]

No täällä on nyt sitten mittarissa 91 370km. Tässä odotellaan lisäkilometrejä. Niitä on pakko kerryttää. Kuusaalle on päästävä.

Muutaman huomion tein. Väitin, ettei kuljettajan oven lukko toimi mukana tulleilla avaimilla. HöpöHöpö. Eihän tuossa ollut kuin se TakaPotkujen perusominaisuus. Lukkopesä pyörähtää kokonaisuudessaan kiinni laitettaessa eli avain jää ylösalaiseen asentoon. Eli avain toimii.

Kyllä se vaan kuivana, hieman pölyisenä tuossa mustalta näyttää. Kai sen pinnan pitää olla joko hyvin vahattu tai sitten kostea, jotta siitä saisi sen sinisen vivahteen näkyviin. Sittenpä joskus vahauksen jälkeen nähdään.

3rengasta on vaihdettava ennen kuljetusta. Yksi vuotavahan jo vaihtui aiemmin. Loput 3nastista vaihdetaan sitten ennen roudausta.

Tuleepahan sitten taas se 340km koeajoa. Mielenkiintoista. No, tämä ei nyt ole ajankohtaista.

[PöyhöinKuusaalt]

Tänään oli aika vähän Räpeltää tätä kuntoon. Ja hyvä tuli. Kaikkea peruspientä. Renkaiden vaihdosta tämä alkoi.

Niin ja sitten vähän Ulkoiluttamista. En pystynyt pysyä erossa. Ajelin Pyhäselän ympäri. 120km tuli haaskattua penssaa.

Ai että tämä Vekotin on minun mieleeni. Ja juuri passeli minun kaasujalalleni. Kerrotaan tarkemmin kun aikaa on.

[PöyhöinKuusaalt]

Mukava keli oli tänään ja päivä aikaa puuhastella. Aloin sitten valmistella tuota LUUIMUa siirtokuntoon.

Renkaat oli vaihdettävä. Takana oli vielä nastikset ja eteen olinkin jo vaihtanut huonot kesäkumit. Löysin onneksi 2samanlaista 175surkeaa kesistä ja aloin laitella alle.

No, tietenkin täytyi sitten värkätä KuraläppäTekniikka kuntoon. Samallahan tuo kävisi kun renkaat olisivat pois. Oikealta puolelta puuttuivat niin etu- kuin takaläppäkin. Läppiä on nykyään jemmassa vaikka koko orkesterille. Siispä asentamaan. Eteen laitoin jonkun ihme Nivan läpän, jossa oli LadaLogo oikeassa alakulmassa. Vasemmalla puolella ei ollut takaläppää muttein ripustustakaan sille. Täytynee hitsailla. Etuläppä oli. Meinasin sen ensin ottaa pois ja asentaa molempiin eturenkaisiin löysät LadanTarvikeläpät eli sellaiset mitä rajan takaa nykyään saa. Paremmat sinänsä etteivät väänny peruutettaessa jotakin kovaa vasten ja taitu rengasta vasen, mikä sitten rikkoo koko systeemit. En kuitenkaan vaihtanut etuläppää kun niitit olivat niin hyvät ja tukevat. Aivan eri kamaa kun noissa uusissa 2107.

Muita havaintoja:

Oikea ajovalo pimeä. Lampun vaihto. Polttimen lukitusrenkaasta puuttui jousisysteemi. En viitsinyt etsiä uutta tilalle. Pysyy muutenkin.

Oikea jarruvalo vedetty rimpulajohdolla vasemmasta. Vika liittimen kontaktisuikaleiden nosto ylöspäin. Toimii. Rimpulajohto hemmettiin.

Oikea takasumuvalo pimeä. Yllättävää. 3 TakaPotku, jossa tämän johto on katkaistau. Kontaktisuikaleliitin irti pistokkeesta. Liittimen johdottaminen kolvaten. uusi johto kiinni paikalleen johtopakkaan. Liittimen saaminen takaisin pistokkeeseen oli vähän vaikeaa. Onnistui kuitenkin.

Valojen ja vilkkujen takastus. Kaikki toimivat moitteettomasti.

KonepeltiSkuuppien vaihto peruslättämallista RussianTuningiksi.

Jäähdytysjärjestelmässä liian vähän nestettä. Lisäys ja kunnon kierrättelyt kuumaksi lämppäri auki ja korkit auki.

Takakontin täydellinen tyhjennys. Sekä tankin että vararenkaan pohjakoteloista alatulpat pois.

Takapenkkihän on pois, joten ohjaamosta on suorakaiteen muotoinen reikä keskeltä takakonttiin. Takakontin tiiviste on otettu pois aiemmin. Tuuletus siis pelaa.

Moottorin haistelua kuumana. Vähän jotkut öljyroiskeet kärysivät.

Imuilmanoton termostaatin mekaaninen siirto niin, että on koko ajan kesäasennossa.

Pakoputken etukiinnike löysällä. En jaksanut kiristellä. Ehtii myöhemmin. Takakiinnikkeessäkin vähän häikkää.

Kytkin toimii aivan lattianrajassa. Itsepähän tuon laitoin silloin kun tämä piti saada liikkeelle sieltä TuupovaaranTakaa. Säädetään pikapuolin kuntoon.

Tällaisia mukavia pikkurassuita oli tänään. Leppoisissa PiharemonttiTunnelmissa mentiin ja Ratio soi. Siinäpä sitten päätin, että kyllä tätä nyt on Ulkoilutettava sitten kanssa. Suunnittelin erilaisia koeajovaihtoehtoja. Menisinkö LehmonPaariin Munkille? Mitenkäs olisi Marjalan kautta Ylämyllylle vanhaa tietä? No, pensaa olisi ainakin otettava.

Eleltiin Äitienpäivän alkuiltaa siinä 5jälkeen. Hyvä olisi Latailijan Latata menemään kun paanat on auki ja sulat. Lähdin hiljalleen matkaan. Ai jai, kun tuntui oman näköiseltä ja makuiselta peliltä. NeitiHauHau oli tietenkin vallannut takapenkin tai paremminkin puuttuvan sellaisen.

Alattelin käydä siellä Lehmossa LauluOpettajaTyttöä moikkaamassa. Siellähän sitä tuli eilen Heviä laulettua. Mutta onneksi KevytKolina keskeytti matkan jo 300m päästä. Taas noita minun perusvirheitäni. Mutta niistä ja retkestä lisää myöhemmin.



Jäähdytysjärjestelmässä liian vähän nestettä. Lisäys ja kunnollinen kierrätys lämppäri auki. Ilmaa tuli pihalle.

[PöyhöinKuusaalt]

Eli ÄitienPäiväAjelu alkoi hankalasti. Eturenkaathan oli vaihdettu aiemmin. Kolinahan tuli vasemmasta eturenkaasta jota ei tietenkään oltu kiristetty. Linkkasin takaisin ja kiristelin

Renkaisiin laitoin kivat MuoviHelvettiKiekot. No kyllä ne jotakin tekevät. Ainakin pysyy kökkö poissa.

Päätin ajella toisiaankin Pyhäselän ympäri. Reitti kulki Noljakkaan - Marjalaan ja Ylämyllylle vanhaa tietä. Ylämyllyltä ajeltiin Mattisenlahdentietä Liperi - Rääkkylä tielle.

Ei ollut taaskaan kiva kesäauto. Lämppärihana ei suostunut sulkemaan kuumavesikiertoa. Suulakkeista pöllyteltiin kamaa ulos vaihtelemalla ilmakiertoja ja lämpöjä. Hyvin tyhjenivät. Ei ollut mahdottomia hajuja tai paremminkin mitään mätämetsälöyhkää ei saatu tulemaan järjestelmästä.

ArvinsalmenLossilla odoteltiin vähän ja tuumittiin sitä, miten kivasti tuo vehje kulkee. Edelleen korostan, että tuon on minun KaasujalkaniMakuinen vekotin tuo 1600 eikä Axtec -leima muuta tuota tuntumaa yhtään.

Tulihan siinä ajeltua. Pysähdyin lopulta Hammaslahden EvripadiKioskilla jossa myydään melkein mitä vaan. Kyllä oli nuorisoa. Tuli vanhat ajat mieleen, jolloin nuoriso notkui Yleisillä paikoilla eikä istunut NaamaKirjaa tuijottaen. Kylläpä nuoriso katsoi lähes mustaa LUUIMUa ja minua kun nousin ostamaan Jätskiä. Sai Kerho varmasi mainosta. Näin sitä Näytään. Kenties jollekin jää kytemään, että Kerran Minäkin Vielä.

Vajaa pari tuntia ajelin. Rääkkylästä siis Hammaslahteen ja Suhmuran ohi Niittylahteen. Suhmurassahan sitä joskus tuli asuskeltua. No, se on tarina erikseen. Niittylahdesta Reijolaan ja vanhaa Joensuuntietä Niinivaaralle. Sieltäpä sitten Kännykkätielle juuri parahiksi katsomaan Venäjä - Kanada -loppuottelua. Ja VirtasenPeto oli jo valmiiksi paikalla. Kisatunnelmaa hän kittasi Siideripurkeista. Peli nyt oli mitä oli, mutta olihan siinä vähän tunnelmaakin.

Mitään valittamista ei ollut LUUIMUssa koko tuona 120km matkalla. Minä kai en osaa valittaa noita TakaPotkujani kovinkaan helposti. No, kun ei ole kokemusta enää 10 vuoden ajalta muista, niin ehkä tämä on syynä Ylettömään Tyytyväisyyteen.

[PöyhöinKuusaalt]

Niin matkalla tapasin muuten kaksi Nivaa. Liperin Niva ja Pyhäselän Niva. Onkohan näissä Nivoissa Nivoja?

[PöyhöinKuusaalt]

Tänään täytyi taas räpeltää. Kaikkea pientä kivaa olikin tiedossa.

Kytkinhän tuossa oli niissä siirtosäädöissä eli vapaaliike oli aivan maksimaalinen. Siellä ihan pohjilla tehtiin työtä. Irrotti hyvin, mutta kiinnitti heti vähän nostamisen jälkeen.

Kylkeä ylös. Kaksi rengasta vanetineen ja muutama puupalikka niiden väliin vasemman etupyörän alle. Tilaa siis riittämiin kömpiä. Hupparipäälle ja suojalasit. 2Ladan omaa 13/17mm mukaan ja alle. Työntötankoa pidentämään. Eipäs onnistunutkaan noilla vaan oli otettava 10mm kiinni työntötangon juursta, ettei mäntä ja akseli pyörisi. Suojakumin olin repinyt hemmettiin silloin hakurassauksen yhteydessä.

Sitten pakoputken kimppuun. Etukiinnikettä kireämmälle. Katalysaattorin putkiliittimet liuotukseen. Olivat laitettuna siten, että mutskupäät olivat lähes ylöspäin ja tapasivat lähelle lämpöpeltiä. Kolina saattoi aiheutua siitä. Mutta alkukäyrä otti kiinni ohjauksen YhdysTankoon. Siitähän se kolina saattoikin tulla edellisten lisäksi. Mutta tätäpä kontaktia ei saanut pois. Putkiliittimet parempaan asentoon. Säilyivät jopa ehjinä kun maltoin liuottaa.

Käsijarrusäätö liuotukseen. Sitten kömpimään alla muuten ja ihmettelemään. Jarruputket ja letkut oli selvästi uusittu. Myös T-kappale takana näytti kohtuullisen uudelta. Pohja oli muutenkin todella siisti ja massat ehjät. Paitsi tietenkin niistä kohdin oikealta puolelta, mihin kuraläpätön etupyörä oli heittänyt kamaa. Hitaassa vaudissa se syö etummaisen tunkinkorvakkeen takana olevaa aluetta. Siitä olikin lämpäre massaa poissa.

Varovasti koputtelin. Ei mene läpi. Onneksi. Raavin puukolla massaa pois siten, että koko ruostunut alue tuli esiin ja terve pelti sekä massa tauli vastaan. Ei tuo kovin iso paikka ole. Saatan koittaa hioa ja massata.

Toinen paikka on sitten helmakotelon takaosa, johon se etupyörä heittää kamaa kovassa vauhdissa. No, aloitin kuitenkin ensin helmakoteloiden vedenpoistoaukkojen avaamisella. Kuskin puoleinen helmakotelo oli täysin ehjä. Repsikan puolen kimppuun. Sieltähän sitten löytyi näkkäriä. 1/4 kotelosta takaa alta ja alaosasta sivulta pelkää höttöä. Ja ei kun puukottamaan haava kunnolla auki. Tulihan sinne sellainen ihan sopiva reikä. Ja onhan se tietysti haperoa takapyöräkotelon etuosan alalaita. Sieltä en enää lähtenyt repimään rupia avohaavoille.

Ja helmalistat pois. Siististi lähtivät. Käypäiset vaikka jollekin, joka näistä tykkää tai entisöi tuollaista. Helmakoteloiden etu ja takasaumat olivat molemmilla puolilla melkoisen vähäruosteiset. Aivan yllätyin.

No, sitten kokeilemaan kytkintä. Melkein täysin luistavaksi olin säätänyt. Puoleen väliin takaisin päin ja hyvä tuli. Käppäri meinasi unohtua, mutta senkin kömmin kuntoon.

Sitten olikin aika imuroida riisuttu takakontti. Hiekkaahan siellä oli ja jotain pientä mössöä. Pensatankinkotelopohjahan oli tuuletettu ajamalla tuo 120km ilman pohjatulppaa. Vetokoukun maapiuha kunnolla kiinni, pohjatulpat tankin ja vararenkaan koteloihin. Molempiin vettä päästävä malli. Takavalojen piirilevyjen suojamuovit kiinni parilla sormiruuvilla. Varagummi sisään ja luukku kiinni.

Katsoin ilmanputsarin. Lähes kättämättömän näköinen. Pällistelin myös kaiken maailman letkuja, etteivät olisi liian kuumia pintoja vasten. Akun vaihto, ei kylläkään uuteen vaan johonkin vanhaan rohjoon. ja kunnollinen kiinnitys. Napojen putsaus.

Maski pois ja perinteisesti lampunpyyhkimet moottoreineen pois. Rupesi ropottelemaan vettä. Sain kyllä vielä moottoritilan työvalon toimimaan. Pomppasin autoon sisään ja aloin tutkia lämppäripuhaltimen toimimattomuutta. Kaikki puhat olivat kiinni. Räpläsin niitä aikani. Mitäpä jos vaihtaisi katkaisijan. Ja siinähän se vika oli. Puhallin oli terhakka ja äänetön. Uusi nappula oli jäykkä. Otin vahasta keinuosan eli sen mikä liikkuu ja yhdistin uuteen kontaktiosaan. Ja toimi todella herkästi.

Tuulilasinpyyhkimet vielä mieleiseen asentoon makaamasta tulilasin alatiivisteen päältä.

Olin huomannut irronneen liittimen poistellessani lampunpesimien letkutuksia. Se oli äänitorvessa. Kokeilin Tööttöä ja se oli todella säälittävän vaisu. Liitin kiinni ja jo parkaisi kunnolla.

Sulakepoksissa oli jotain hyppyjohtoja. No, eivät ne mitään yhdistäneet. Revin pois, laitoin yhden rungoltaan katkenneen sulakkeen uusiksi, laiton kontaktipuhdistinta sekaan, releidenkin alle.

Sähkölaitteiden tarkastus. Kaikki toimivat.

Tyhjäkäyntikierrosten tasoitus käy helposti. Lämpimänä tyhjäkäynti on tasainen. Haalella koneella soutavan tyhjäkäynninkin saa tasoittumaan 1500kierrokseen sopivalla polkaisulla. Kovemman RyyppyTyhjäkäynnin saa päälle toisenlaisella polkaisulla.

Mootoritila ja apulaitteet luultavasti kaipaavat pyhdistusta. No, kaikki ehditään tarkastella ja puhdistella kun aletaan perehtyä tuohon Axtec -vekottimeen tosissaan. Enää en ala pesemään moottoria väkivaltaisesti kovalla liuottimella ja liialla painepesuripaineella. Aina on ollut ongelmia tällaisen jälkeen.

Kelloon en sentään koskenut. Mutta täytyy senkin sielua koittaa kiusata. Kyllä se sitten taas joskus vähän käy, pysähtyy, herää, nukahtaa ja elää sitä omaa elämäänsä. Siinä on jonkinlainen vihreä kellotauluvalo.

Seuraavalla poudalla minä vahaan LUUIMUn. Sitten nähdään todellinen väri. Se väri on varmaan joku MustaLuumu. Minullahan on sellainen MakeaKirsikkaPuu Markiksen pihassa kuin LeningradBlack. Jospa tämä on saman värinen kuin tuon puun kirsikka. Sitten tämän nimi vaihdetaan LeningradBlackiksi. Koskahan näen kirsikan puussani. Se on vasta 5v. mutta kukki viimevuonna jo kovasti. Tänävuonna ainakin joku kukka näkyy siinä.

Mutta vahaa tosiaankin eikä liian paksua kerrosta tällä kertaa PLIIS! Kunpa muistaisi.

Eli hyvää kuuluu LUUIMUlle ja niin minullekin, kiitos kysymästä. Tämmöistä räpläsystä. Pitäneekö vielä hioa tahnalla tai jollain systeemillä puskurien kromilistoista ne muutamat pienet pilkat ja vahata nämäkin. Överiksi menee.

[PöyhöinKuusaalt]

Juuuhuuuh! Vahattu. Ja kiiltää. 3 Naapuria kävi pällistämässä. Kaikkien mielestä se on Musta. Niin se on ollut minunkin mielestäni. Eikä mikään haalistuneen musta. Lakkaus päällä saa sen mustuuden välkehtimään hieman siniseen vivahteeseen kaukaa katsottuna.

Eli tuli tälle sitten nimen vaihto. Tähän astiset kokemukset pakottavat tekemään vaihdon. Ei tuo mikään Luimuilija, Luumuilija tai Lusmuilia ole saati sitten Imuttaja. Kova se tosin on kuin Luu, mutta nimi vaihtuu.

LeningradBlack

[PöyhöinKuusaalt]

Kerrankin vahaus oli mukavaa ja helppoa. Käytin Turtlen -luonnonvahaa, joka ei mainoksen mukaan ollut äärimmäisen Puhdistavaa. Paljonhan siitä silti lähti.

Hapettumia oli yllättävän vähän, ja niitä kohtia käsittelin Korrekin puhdistavalla kovavahalla. Toimi.

Meneehän tuohon aikaa. Nyt osasin levittää ainakin aluksi vain pikkualueita kerrallaan. Konepelti, katto, takaluukku, mutta sitten vähän innostutiin kylkien kanssa. Mutta nyt ei tullut laitettua Massivisia Mössökerroksia vaan kevyt sipaisu.

Siispä mukavata oli. Kiva keli, pällistelyä, kahvin juontia, naapureita ja vähän puuhaa.

[PöyhöinKuusaalt]

Ja räpellyksen oli jatkuttava. On tämä sen verran herkullinen Vekotin. Ja minkäs muun kimppuun kun ruosteiden. Muutama potenttiaalinen reikäpaikkahan oli noiden helmakotelo hetteikköjen lisäksi.

Oikea kylki ylös, jotta päästäisiin käsiksi tunkinkorvakkeen takaiseen lämpäreeseen josta rapsutin pois irtomassan. Ikinähän ei tiedä mitä löytää tuollaisesta kohdasta. Ja reikäänhän kannattaa varautua ja sen lisäksi melkoiseen aukkoon kun höttöpelti poistetaan sen ympäriltä.

Aloin hiomisen porakoneharjoilla, jotta ei jurskahtaisi heti läpi. Ja näytti siltä, että reikää ei syntyisi. Koputtelin puukonkahvalla ensin. Sitten varovasti kärjellä. Ei mene läpi. Jeee! Sitten sitä harjailua ja vielä vähän puukolla massaa pois. Tulihan siihen aikamoinen alua. Parilla miehen kämmenellä sen sai peittoo. Ei mahdoton siis kuitenkaan.

Poistin helmalistojen kumikamajäännökset. Harjasin helmakotelon etusauman ja aloin varsinaisen helmakotelonäkkärin kimppuun. Takaa 1/4 koteloa leikattiin pois alataitetta ja helmalistan alasaumaa myöten. Vajaa toinen 1/4 leikattiin vain alasaumaa ja kotelon alareuaa myöten. Ei viitsinyt enempää tuhota. Koko koteloa en kuitenkaan vaihda ainakaan näillä näkymin.

Oikean takakaaren alaosasta täytyi leikata sivulta jonkin verran pois. Kaaren reunataite oli oikeastaan täysin ehjä, joten siihen on helppoa vetäistä pakka. Pyöräkotelon etualareunassa on myös työstämistä. Sinnekin on tikattava pieni lämpäre uutta peltiä. No, pitäisi olla tuttua kun paljon suuremman paikkailun tein FIINIlle.

Otin välillä kyllä Kiven avuksi ja hioskelin sillä. Paljon helpompaa ja tehokkaampaa kuin harjoilla. Ensin on kuitenkin kokeiltava harjalla niin tietää mitä mahdollisesti on edessä.

Tunkinkorvakkeen takunen ei vaadi peltiä. Kiillotin sen Kivellä kirkkaaksi ja vedän sinne jonkin SinkkiSprein pohjalle ja reilusti massaa. Kestää minkä kestää. Täytyy käyttää hieman ruostsyöppöä kun korvakkeen kulmaan ei pääse millään.

Alelin vielä kivellä kotelon alataitteen pistehitsaushelman ja sivustakin vähän kirkkaalle.

Toinen puoli odottaa samaa tarkastusta, mutta reikiä siellä ei ole. Vasemman takakaaren pyöräntakuisessa sivussa on kukkamöykky. Siihen saatan saada reiän aikaiseksi. No, sepä nähdään sitten.

Tähänpä jätin tällä kertaa. Oli lähdettävä ostamaan yhdet AluMelberit ja valmistautumaan Kuoron KevätLaulattajaisiin. Huomenna varmaan jatkuu.

[PöyhöinKuusaalt]

Pakko oli tätäkin vielä räpeltää eilen 14.5. kun heräsin eläimelliseen aikaan.

Oikean kynnyskotelon ehjä etuosa tuli hioskeltua ruosteettomaksi ja ruiskittua pohjamaalilla. Massaa lisää oikean tunkinkorvakkeen taakse. Lisäski otettiin kaikki haperoksi ruostuneet kohdat oikean takapyöräkotelon etuosasta pois. On sinne taas sorvaamista paikattaessa.

Enkä voinut olla puuttumatta vararengaskotelon sivussa sijaitsevaan ruostekukkalämpäreeseen. Ja läpihän se menee. Sinne tuli noin kämmenen kokoinen aukko kun kaikki reunat otettiin kovalle ruostumattomalle pellille. Taitaa olla tämä tyypillinen paikka. aukko on juuri sisäpuolella olevan pystysuuntaisen vahvikeraudan alaosassa. Tuppaa ruostumaan siitä sisäpuolelta kun kotelossa lillii kosteus. No, tuo paikka on sitten niitä helppoja hepattavia. Olisi kai siellä varapyöräkotelon alla vielä ruosteruttua, mutten siihen nyt sentään puutu. Vasta kun kuraläppäasetelmaa laitetaan kiinni joutunee perehtymään tähänkin kohtaan. Paikkaahan sitä tarvitaan jos haperoa on. Ei muuten saa läppäsysteemiä toimimaan.

[PöyhöinKuusaalt]

Tuli käytyä sisusta läpi ja imuroitua. On se helppoa, kun on valmiiksi niin siisti ja hyvin pidetty sisusta. Ainoastaan kuljettajan oven ikkunan pehmennyslista on toisesta päästään halki pahasti ja irti. No, noitahan saa tilalle jostain omasta romusta.

Pesaisin pois muutaman linnunpaskaroiskeen samalla kun pesin FINEn. Tämä on onneksi sijoiteltu niin, että roiskeet eivät osu tähän aivan suoraan eikä toisaalta olla makaamassa puun allakaan. Mukavasti kiiletellee kuin edustusautona tuossa ensimmäisenä näkyvillä. Pienet ne on minunkin iloni kun tällaisesta tarvitsee iloita.

Vilkun tai tuulilasin pyyhkimien rele on otettu ratin ja mittariston väliin löllimään. Jo joutaa se olla siinäkin. Eiköhän se ole se lasinpyyhkimien mutikka. Niin ja olihan tuo repsikan lattiamatto märkä silloin ostettaessa. Oli sitä revitty vähän irtikin sieltä listojen alta. Nythän se on jo kuiva. Mikähän lie näihin aina on syynä? No, kai tuon jokainen tietää. PerusMeininki.

[PöyhöinKuusaalt]

Ja LaikkaLaulaa.

Vasenta helmaa ja takapyöräkoteloa tutkitaan. Löytyyhän sieltä. Vararengaskotelon keskikohta takasiivessähän oli tiedossa ja siinä on jo alkukesästä tehty avanne. Mitään hälyttävää ei näyttäisi vasemmasta kyljestä löytyvän.

Oikealla on sitten se takapyöräkotelon etualakulma ja helmakotelon pohja puoleenväliin asti.

Nyt on Paukutettava kun pellit pelittää ja Miggy on makuna suussa ja sieraimissa vielä tuoreeltaan.

Mutta on tämä hieno Vekotin. Tämä säästetään tuleville polville esimerkkinä kaameasta Axtec -tekniikasta ja sen yhdistämisestä hinoon SL -koriin.

[PöyhöinKuusaalt]

Loppu KYNÄILY! Avannetta syntyy vai olisikohan puhuttava jo aukosta. Vararengaskotelon pohja menee uusiksi. Kaikki vähänkin ohuehko pelti pois ja tukeva jätetään muotomalliksi. Kaikki haittaavat pistehitsaussaumaharjanteet hemmettiin. Hittojako niillä siellä tekee. Siis sellaiset haittaavat, joiden kohdille tulee peltiä tai sitten niiden lähelle.

Oikean helmakotelon takaosaa uusitaan säädylliseltä matkalta. Takapyöräkaaren etualanurkasta ei niin tarvitse välittää, koska tähänkin tulee sitten lokarit takakaariin, jotka suojaavat eteenpäin tulevilta roiskeilta. Muotoilee sen aukon, joka jää kaaren etualaosaan sopivaksi lokarille.

Oikea puoli on vielä lopullisesti Raatelematta. Vasen on nyt sapluunoiden tekoa ja pellinvääntöä vaille valmis hitsuuseen.

Nyt sitä vasta oikeasti uskoi, että vanhaa peltiä ei säästetä yhtään. Kaivetaan niin isoa aukkoa ja koloa, että on varmasti helppo sovittaa paloja paikoilleen.

Onneksi osa päivästä kuluu ToivoElmerin kanssa. Saapahan LeningradBlack vähän olla rauhassa kipeiden poistojen jälkeen. Kipeää se tekee kun laulatetaan laikkaa urakalla. Siis kipeää Naapureiden korville. Itse en kuule kuin matalan mourunnan. Sen verran hyvät ammattinapit (ei kupit) on korvissa.

[PöyhöinKuusaalt]

Yksisilmäinen Puusilmä pellinvääntäjä taas tänään räpelsi. Vasemman takasiiven etualakulmaapa tietenkin. No, ja vararengaskotelon pohjaa vähän aseteltiin.

Hemmetti mitä hommaa silmälapputeippi ja silmälappu sen päällä. Sitten vielä ne suojalasit ja kopat ja kaikki hemmetti. Könytä siellä ahtaassa pyöräkotelossa.

Kyllä voi yksi tulehtunut silmä VÄSYTTÄÄ! Ei sitä kovin kauan sillä ainoalla Puusilmällä jaksa tiirata.

Tähän ostettiin se valmiiksi prässätty varapyöräkotelon pohja. On sitä juhlavaa hitsata valmista palaa. Todella helppoa.

Mutta ne koteloiden etualakulmat. Onko vielä Vhithumoisempaa paikkaa? Muihin pahoihin paikkoihin saa valmiita paloja, mutta tuohon en kyllä löytänyt mitää. Koko siipeä ei viitsi ostaa. Kaamea homma irrottaa ja laittaa.

Ja Mikin suutin lopetti hommansa. Kierteet menivät ja suutin tunkee ulos hylsystä langan mukana. Onneksi noita saa.

Mahtavaa on PellinVääntö näillä eväillä. Mutta nämä hommat Tehdään eikä meinata.