2105 1500s -90 FINE

[Tatu Waloranta]

Onko noi takasisälokarit muoviset niinkuin edessä, jos on niin pistähän kokemuksia, että miten ne istuu ja paljonko maksoivat Venäjällä, sillä itsekkin olen ajatellut hommata tuollaiset

[PöyhöinKuusaalt]

Muovisia ovat sisäloksut. Suomalainen keksintö siis kopsattu ja jalostettu. Miksei meilläkin. Ja istuvat, koska ne on istutettu kaikkiin uusiin venäläisiin Ladoihin, niin TakaPotkuihin kuin Samaroihinkin.

[PöyhöinKuusaalt]

Ja eikun rajanylitysjonoon. Ehdin jo kylällä vilkaista öljyt ja taas alle alarajan. Taitaa se Poikain mainostama stefa siellä vuotelevan. No, siitähän huoltsilta sitä öljyä saisi, vaan eipä saanut.

Venäjällä öljyt kuuluvat varaosa- tai huolto-osaliikkeisiin. Eipä niitä penssa-asemilla aina olekaan. Mitäpä tuo. Ei tilanne mikään hälyttävä ollut.

Rajajonossa turistaan Äijien kanssa. Minulla oli takaluukku, konepelti ja ovet auki. Jo kerääntyy porukkaa ja kaikilla on mielipide ja kokemuksia Latasta. Ja jonossa on aikaa. Pakosti tulee juttua.

Kaksi autoa takanani oli miehitetty. Molemmat autolliset kerääntyivät pienissä erissä FINEn ympärille pyörimään. Yksi mies jopa halusi tulla sisään istuskelemaan ja juttelemaan. Eräs Voorumilainenkin viipyi pitkät tovit kanssani haastellen.

Venäläisiä oli menossa paljon yli. Ottivat tarkastukseen pääasiassa perusteella 3 ja 3. Mutta monasti meni niinkin että 3 + 3 + 3 venäläisiä ja 3 suomalaisia.

Venäläisillä hauskaa riitti kun työnsin autoani aina ne pienet nykäykset, jota jonon liikkuessa tuli. Hyvähän se oli että hauskuutin. Käppäsin sitten entiseen pömpeliin, joka oli nyt laitettu maantasalle, vähän vettäheittämään. Hondasta huikkasi nuorimies kysymyksen että mikäs Latalle on tullut. Kertoi itselläänkin olleen 2Lataa, 1500s -90 ja -96 2107 Ruutta.

Aika jonossa vierähti. Toisilla soivat kännykät kokoajan tilannetietokyselyistä. Minä en kelloa vilkuillut kun ei sitä ollut enkä kännykkää käytellyt kun jätin sen kotiin. Aluksi vähän odotutti, mutta siihen tottui enkä enää ajankulua havainnoinut.

Rajamuodollisuudet tai käytänteet sujuivat kivasti vaikka aika erilaisia olivat kuin Vaalimaalla. Tiukempaa täällä. Suomen tullissa sitten sanoin NuorelleTullipojalle, että "ensimmäinen varaosareissu tehty onnellisesti". Enemmän kiinnostuksesta kuin syynätäkseen hän kyseli varaosasatsin hintaa. Enhän minä osannut sano, kun ei yksilöityä kuittia ollut. Heitin jotain ja hän ihmetteli. Kyseli sitten vaihtamaani ruplamäärää ja heitin jonkin arvioin. Olin nimittäin ottanut automaatista lisää. Kyseli huvin vuoksi myös tupakat ja irtoaskit. En valehdellut paljoa. Tullaaja kysyi vielä että edustinko Kerhoa. Siihen vastailin, että "Itseä sitä on edustettava eikä kerhoja".

Sittenpä Suomeen ja Tohmajärvelle ostamaan öljyjä. Ja kotiin. n. 12tunnin reissu siitä tuli, mutta kyllä kannatti. Seuraavaksi lähdetään kukonlaulun aikaan niin homma pelaa vielä paremmin tai sitten selkeästi iltapuolesta, kun Pohjois-Karjalan vanhemmat miehet ovat jo tulleet kotio silloin kun tulen takaisin.

[PöyhöinKuusaalt]

Tänään sitten pyörähdellään Viitasaarella vähän Pisneksissä. Mitäs muuta kuin autoromppaamassa.

Korjaamot taas kulkevat matkassa ja NeitiHauHaukin. Tulee taas melkein koko päivän reissu. Matkaa kun tuonne on rapiat 280km. Mittarissa tällä hetkellä 43 505km.

Kyllä on FINE saanut maantietä maistella tässä loppukeväänä ja alkukesänä. Harrastajan on värkättävä jotta harraste pysyisi liikkeessä.

Ja mikäs muu siellä odottaakaan kuin kytkimen räpellys. No, sehän me Pojat jo osataan. Muuten otetaan matka taas retken ja seikkailun kannalta.

Savon läpi suhistetaan Keski-Suomea katselemaan. Mikäs sen parempaa hommaa näin keskikesän kynnyksellä.

[PöyhöinKuusaalt]

Tehtiin siis eilen ToivoElmeriArmaan isän kanssa oikein Pro -Latareissu. Viitasaarelle mentiin vähän Lataa katsomaan. N. 300km sivu. Ja mitä sitten ei olisi tapahtunut? No, tienpäälle emme jää, vaikka mikä tulisi.

Joku tuolla huuteli, että Ei Pöyhösestä ole mihinkään muuhun kuin paskanjauhantaan Tätä käytiin eilen vähän sitten testailemassa että onko meistä mihinkään ihan Pro -reissussa.

Voihan tuosta reissusta tähän kertoilla ihan omaksi ilokseen ja sadepäivän ratoksi, vaikkei nämä ketään kiinnostaisikaan. No, ehkä Kymenlaaksossa sentään kuunnellaan ja lueskellaan vielä. Tai sitten ei.

Eli lyhyesti: Haettiin eilen Viitasaarelta Joensuuhun ajokelvoton 21044 RuuttaCombi ajamalla. FINE oli tietenkin kuljettamassa Meitä, NeitiHauHauta ja korjaamoa. RetkiReipas kesti noin 14tuntia. Valmisteluineen värkättiin ehken 16tuntia yhteensä.

Ja kyllähän me Pojat pärjätään.

[PöyhöinKuusaalt]

Eilen aamulla siis pakkasin taas täyden korjaamon matkaan. Mukaan laitettiin tietenkin Samara 87/88lta ostettu hieno autojääkaappi ja kovasti evästä matkaan. Venäjäntuliasevästä oli siihen malliin, että kahden miehen ja yhden HauHaun piti pärjätä vaikka viikko. Viinakkeet jätettiin tietenkin pois, koska meistä kukaan ei FINEä lukuun ottamatta käytä liuottimia.

Lähdettiin Jojensousta siinä 11pintaan. Matkaa tosiaan oli sellainen Raundöpaut 285km.

Matka suuntautui Viitasaarelle Keski-Suomeen. Siellä oli odottamassa ajokunnoton auto, joka piti saada roudattua Joensuuhun saman päivän aikana. Kovasti sateli lähtiäisiksi ja varsinkin Savonsuunnalla. Mutta sateellahan on mukavan raikasta ja puhdasta ajella.

Pöjäjässä pysähdyttiin vähän ostokahveille. Ja ToivoElmeriArmas sai sieltä tuliaisiksi todella Pöljän ItikanPöntön. Se oli Murhan Siisti.

Vähän intopäissään ajeltiin ohi. No, päästiinpä paremmilla LataamisTeille eli kantatielle.

Käytiin muuten Viitasaaren ABCllä. Kusella kävivät kaikki paitsi FINE ja sitten syötiin reteästi kevyt RetkiLounastus ulkona. Asiakkaita kun oltiin niin saihan sitä hienoa rantaparkkia käyttää monin tavoin hyödyksi.

Alkoi kello huidella jo hyvin neljää iltapäivällä kun pölähdettiin hiekkatieosuudelle. Ystäväni oli kolunnut paikat tarkkaan muutamaa vuotta aiemmin kun oli linjanraivuurojekteissa tuolla suunnalla. VenäjänPoikia oli tuolloin ollut opastelemassa ja taisi tuo vähän raivaillakin. Tuttuja kulmia siis hänelle.

Leveillä slikseillä oli aika mielenkiintoista ajella murskesorattuja hiekkateitä. Kivaa liukastelua. Oikeita ralliteitä olisivat olleet TakaPotkuTaitureille. Kertoi Ystäväni, että VenäänPoika oli ollut teistä niin innoissaan silloin aikanaan, että oli pitänyt kokeilla miten kovaa länsiauto lentää noilla teillä. Enkä ihmettele yhtään kun vertaa Karjalan hiekkapaanaa noihin osittain lähes asfalttitasoisiin pikataipaleisiin tuolla. Ja lennätetty kuulemma oli kuten Lennettykin. No, saahan sitä uutta peltiä. Pojat olivat vaan pölyjä tukastaan puistelleet.

Saavuttiin määräpaikkaan vähän yli neljä 17.6.2009 UrhonPäivänä.

[PöyhöinKuusaalt]

Mentiin siinä sitten HirviMiehen talon pihalle ja siellä siistissä ja avarassa pihapiirissä murskeella autotallin vieressä seisoi valkoinen 21044 eli RuuttaCombi. Olin ajatellut, että mitähän Pommia sitä taas mentiin rassaamaan. Mutta yllätys oli suuri. Auto oli siisti ja näitisti seisotetun näköinen.

Miksi sitten tätä mentiin ropeltamaan? Mielenkiinnosta tietenkin. Täällä Voorumilla myyskenneltiin tuossa jonkin verran yli kuukausi sitten LatanAluvanteita. Niihin tartuin. Tehtiin kauppaa ja kohta todettiin että onhan siinä näiden Vanteiden kantajakin pihalla Paalaajaa odottelemassa.

Haasteltiin siinä muutama kerta puhelimessa ja tultiin kummatkin siihen johtopäätökseen että eipä sitä PaaliinHakijalle tarvitse antaa kun sille voisi olla muutakin käyttöä ja ihan oikeaa autokäyttöä. Sovittiin että haetaan pois ennen Jussia. Ja haettiin.

Auto oli ollut siistillä MettäMiehellä hirvestyskäytössä pari vuotta. Sitten kerran Hirvireissulla talvella vaihteisto ei enää toiminut. Vaihteet eivät ottaneet päälle millään tai sitten kytkin ei kiinnittänyt. Emännän oli pitänyt hinata Isäntä ja Koira autoineen, ei sentään hirvenruhoa, pois metästä toisella autolla. Siitäpä asti auto oli seissyt pihalla odottamassa kohtaloaan. Ennen paalaajaa isäntä oli onneksi älynnyt laittaa renkaita ja vanteita myyntiin ja näin me kohtasimme tämän HIRVIn kanssa. HIRVI sille sitten nimeksi pantiin.

Puhelimen välityksellä olin kuulostellut, että kone käy. Sitä ennen annoin muutaman vinkin mitä pitkään seisoneelle Ruutalle ensin on tehtävä ennen kuin käynnistelee. Kytkin oli juuttunut lopullisesti sitten tuon seisonnan aikana. Poljin makasi puolessa välissä täysin jumahtaneena. Mutta eipästä hätiä. Näitähän on rassattu. Luottavaisena, mutta varautuneena vaikka mihin lähdin matkaan.

[PöyhöinKuusaalt]

Tälle HIRVIlle en aloita omaa viestiketjua, koska niitä on muutenkin jo liikaa. Jos tätä enämpi joskus laitetaan niin sitten ehkä.

Potkiskeltiin siinä ensin vähän renkaita ja tutusteltiin myyjän kanssa. Minä olen renkaita potkiskellut tähän mennessä niin paljon, että sitä ei kauaa jaksanut. Myyjä oli hyvin kiinnostunut siitä, mitä ja miten aioimme ropellella HIRVIä.

Aloin rauhassa purkaa korjaamoa FINEstä pihalle. Ensin nostelemaan keulaa korkeuksiin. Omat korotuspalat tietenkin olin unohtanut kotiin. Korotuspaloina käytän erikokoisia puupalikoita. Tämäkin nostettaisiin perinteisesti rengasvanne yhdistelmän päälle ja tietenkin kahden rengasvanteen päälle pyörilleen.

Jonkin aikaa meni ennen kuin systeemi taas alkoi muodostua. Isäntä oli avulias, kiinnostunut ja tarjosi käyttöön kaikkea omia tarvikkeitaan. Lopulta saatiin se hienosti nousemaan. Kuskin puolelle tuli ne tuplarenkaat ja repsikkaan yksi rengasvanne ja pukki.

Ensin oli jo aloiteltu kytkinpääsylinterin liuottelu. Päätytulppa auki 22mm ja liuotetta sekaan. Liikkui mutta todella tahmeasti. Päädystä liuotetta lisää. Tahmeaa. Jarrunesteliittymästä liuotetta. Jähmeää. Jätetään vaikuttamaan.

Sitten sinne alle. Ja suojalasit oli mukana. Nykyään aina. Vähän alustavaa paukuttelua ja kolistelua haarukkaan. Säätömutterit liuotukseen. Ilmausruuvi auki. Ja taas kolistelua. Juuttunut kun hemmetti. Rikkinäinen suojakumi työsylkänpäästä mettään. Liuotinta sisään. Ja kolistelua ja liuotinta. Jätetään vaikuttamaan.

Pääsylkän kimppuun. Jähmeä kun mikä. Liuotinta päästä taas sisään. Polkemista ja sylinterin työntelyä takaisin. Vähän notkeutta sentään. Nesteputki irti. Putki oli vaihdettu joskus. Irtosi helposti. Polkaisu ja ruostetta lentää kaaressa. Liuotinta kehii polkemisen tahtiin. Ja siitähän se vetristyi.

Pääsylinteri oli niin jumissa ja tukossa, ettei se ensin liikuttanut nestettä mihinkään, joten ihmekkös kun ilmausruuvista ei tullut mitään kamaa ulos vaikka se oli auki. Lopulta saatiin nesteet liikkeelle. Lelut kiinni ja alle.

Taas liuotinta työsylkkään ja kolistelua. Rengsrauta haarukkaan ja erilaisilla moskilla ja vasaroilla voimaa. Ei mitään. Työntötangon kolistelua eri suuntiin. Tanko herkistyi. Taas haarukalle lihapullaa. Vähän liikettä. Ilmausruuvia lisää auki. Iskua ja johan ruiskahti kauniissa kaaressa kun Laukesi

Sittenhän sitä ei tarvinnut kun alkaa säädellä tankoa ja kokeilla. No, ei se nyt ihan niin helposti onnistunut, mutta alkoi se lopulta työntötanko vähän liikahdella. Ensin oli kyllä toivottaman heikkoa. Aloin pelätä, että yksi vaihde silmään ja koko matka sillä. Näinhän aikanaan tultiin NEITIllä Keravalta. Nelosella koko matka. Mutta nyt en aikonut ihan näin helpolla luovuttaa.

Käyteltiin kytkintä ja säädeltiin. Saatiin se sitten toimimaan jotenkin. Oli aika ottaa auto alas ja kokeilla liikkumista. Auto tantereenseen ja kytkin toimi sen verran, että voitiin mennä kahville, jotka olivatkin odottaneet jo jonkin aikaan. Niin ja paperien tekoon.

[PöyhöinKuusaalt]

Saatiin paketti kasaan. Vaihdeltiin vielä priimat nastikset pois ja laiteltiin hyvät kesikset ruosteettomilla vanteilla alle. KonelaTuningAlut olivat jotkut ennen minun näkemättömäni eli eivät perus Melberit. Mukana tuli siis 3 todella hyvää sarjaa renkaita ja yhdet aluilla. Myös aluperäinen vararengas näytti olevan kontissa ja lisäksi vielä yksi ylimääräinen.

Mitäpä sitä muuta kuin oikeasti koittamaan liikkeelle. Hähää. Ei kytkenyt. Ja taas säätöä. No, säätöähän se oli ollut koko touhu. Alettiin olla jo illassa pitkällä kun päästiin vielä kahden säädön jälkeen matkaan. Ja kytkinhän toimi, kunnes...

Hiekkatietä, vaarallisesti irtosepelöityä, rulluttelin ja FINE tuli jossain kaukana perässä. Kivasti kulki ja Ruutta tuntui pitkästä aikaa ihan mielen mukaiselta, vaikka taitaa näyttää siltä että kaikki nuo ovat minulle mieleen. Käännyttiin sitten seuraavalle hiekkapätkälle, jossa ne VenäjänPojat olivat rossanneet. Kuului muutama ihmeellinen kolahdus jostain oikean takarenkaan tietämistä. No, kivet varmaan lentelivät tai sitten rengaslasti kolahteli. Kokeilin nelosta ylämäkeen.

Jep Jee! Kierrokset nousivat ja vauhti laski! Hähää! Kukas se siellä luisteli. Kohta FINE ajoi kimppaan ja alettiin remppaan.

[PöyhöinKuusaalt]

Äkkiä kuskin etukulma ylös. Nopeasti työsylkän työntötankoa lyhemmäksi ja taas paanalle. Piti ajella niin, että FINE menee edellä TutkaAutona. Nopeusmittarit piti synkata asfalttitiellä.

Hiekkatietä vielä mentiin. Taas muutama mahdoton kolaus ja röpellys oikealta kyljellä. Ei kun pilikka seis. Rengaskohan se sitten meni. HirviMies kertoi, että heillä on mennyt 6 Misukkaa puhki kevään aikana. Emännän autosta 3 ja hänen autostaan 3. Sepeli oli mennyt suoraan läpi. No, tietysti sitten minullekin kävi sama. Onneksi oli noita rinkuloita perä täynnä.

Renkaat olivat ehjät. Ilmat eivät olleet karanneet yhtään ja kaikki renkaat suorassa alla. Mitä Ihmettä?

Ajettava oli. Kuoppien jälkeen taas mahdottomia kolinoita ja koko ajan lisääntyviä. No, tietysti se viimeinen kiristyskerta oli takapyöräpulteista jäänyt tekemättä. Nehän vaihdettiin viimeiseksi. Tarkastamaan. Kaikki työkalut olivat FINEssä eikä sitä näkynyt missään. Mennyt menojaan.

Käsillä koittelin pultteja ja katsoin oliko löystyneitä. Ei yhtään. Silloin huomasin ristikkoavaimen renkaiden alla. Ahaa. Nyt toimisi. Eivät ne pultit kyllä kovinkaan löysiä olleet. Ihan mukavasti ei hampaat irvessä kiinni. Mikähän ihme? Ja hemmetin FINEä ei näy missään vaikka apua olisi kenties jo tarvittu. Miten sitä synkronoi nopeudet kun kaveri painaa jossain 100km päässä koko ajan karkuun. Jo oli hemmetti että jätetään yksin.

[PöyhöinKuusaalt]

FINE melkein lastattuna JussiRyssimiseen. Mittarissa 44 170km. Käyn tässä aattona Värtsilässä ja jossain seuraavassa lähikylässä. Täytyy käydä haarukoimassa vähän tuontiosatilannetta.

Ostelin viimeksi 92oktaanista tankiin. Ei kannata. Vääntö häviää ja polttiaisnestettä menee sen verran enämpi, että tappiota tulee. Sytkää pitäisi myöhäistää ja ajotuksia ja siinä ei ole 2ruplan takia mitään järkeä.

Jatketaan HIRVIn hakutarinaa kun käydään taas vähän reissussa.

Ei se ole ihme, että joitakin kiukuttaa kun kirjoitan. Kyllähän se voi hieman kateutta herättää, kun Latataan näin paljon ja ihan oikeasti SaadaanAikaan vaikka mitä. Kyllä tämä on ihan muuta kuin NenänKaivuuta tämä minun Lataaminen.

Mutta kohta mennään. Rajalla voi olla aika hiljaista ainakin SuomenKaistalla. Mukava lähteä.

Täytynee käydä ainakin Pälkjärvellä. Jos oikein innostuu niin Ruskealakin kiinnostaa. Siinähän olisi Jaakkimakin. Terveisiä vaan Kymenlaakosoon.

[PöyhöinKuusaalt]

Palataanpa HIRVI -keikkaan. Siis yksin ihmettelemässä oikean takapyörän kolahduksia. Kaveri kaahaa FINEllä ties missä. Ei tainut hänellä olla ajatus mukana kun pääsi niin Näpsäkän pelin rattiin

No, siinä heiluttelemaan rengasta minkä se nyt heilui maassa ollessaan. Kurkitaan iskareita ja tukivarsia. Jousissa ei vika voinut olla. Olivat todella jämäkät jäykistyskumeineen. Pakoputki on kiinni. Kardaanissa ei näkyviä ongelmia. Renkaan pultit kiinni. Taka-akseli ehjä. Vanne ei ole kuuma eikä jarrurumpu.

TähEttäMitäEttä! Ja silti paukkeet olivat sitä luokkaa, että uskoin pyörän, HÄH! tai Vetarin lentävän kohta metsään. Vetariko? MitVhithuu

Ja pitää turvautua Kämmekkään. Missäs huitelet? No, täällä Viitasaaren Kylällä. Mitäs siellä? No, kunhan ajelin kun luulin että jättäydyt tahallaan. No, miten ne nopeudet kalibroidaan jos... Ai, nii. Tänne ja äkkiä kun saattaisi tarvita vähän apua. Työkalut on sulla. No, tullaan tullaan. Missäs olet? Hiekkatiellä. No, minäpä lähden tulemaan.

Aikaa menisi ainakin vartti, joten lähdin nilkuttamaan kohti Viitasaaren kylää. Tuli kääntyminen pikitielle varsin pian. Taas jytisi kuin Ukkosella. Kiihdyttelin verkkaan 80km/h. Ei viitsinyt kauaa rulluttaa sen jytinän kanssa. Tuli levike ja siihen sitten situttiin. Pällistelemään ja punomaan partaa. Laittaisiko varoituskolmion? Hitot, levikehän tässä oli. Odotellaan.


KYMENLAAKSO HOHOI

Heittäkääs sieltä jo tietoa tai osuvaa arvausta mikä tuollaista aiheuttaa. Varmasti osutte kohdalleen jos olette lukeneet kuvauksen ja alkutarinan. Itse en kyllä ole vieläkään varma viasta, mutta villejä arvioita on tehty. Mutta edelleen sanon, että ProMeininkiä meillä KymelaaksonKankstereilla.

[PöyhöinKuusaalt]

No, se FINE tuli viimein, mutta ei siitä muuta apua ollut kun että nosteltiin vähän perää ylös ja kokeiltiin renkaan väljyyksiä tai mitä nyt keksittiin. Pyöritettäessä kolahtelua kuului, muttei oikein ollut helppo paikallistaa tuliko se perästä, nivelakselin liitoksesta perävälitykseen vai takimmaisesta ristikkonivelestä. Ees taas mylkyttäessä se kolina kuului. Ei se mikään kovin kummoinen ollut, mutta oli siellä jotain. Ja vähän jähmeä oli oikea takarengas tietyssä kohtaa pyöriessään.

Ei auttanut kun jatkaa ja toivoa Pahinta eli että HuoltoHaltija kävisi jotenkin paikalla tai tarttuttaisi pyörään pikaremontin.

Mitä siinä ajeltiin 5km ja kauheaa pauketta ja jyskettä. Ei kun taas Viitasaaren ABC ja LelutLevälleen. Asiakkaita oltiin taas koska Ystäväni kävi kusella. Perä kunnolla ylös ja touhuun. Minulle oli tullut mieleen, että jarrulelut siellä rummun sisällä välillä Jyskyttelivät ja vetari sai jotenkin tärskyistä potkuja. Nämä potkut se sitten välitti johonkin.

Rumpu irti. Sitä ei varmaan oltu koskaan irrotettu kun se oli niin hyväkuntoinen. Toinen oli hakattu palasiksi kuten niin tavallista. Käppäri päälle ja kaahaamaan. Oikea rumpu ei sanonut mitään. Käppäri ei pitänyt. Alta naputtelemaan. Oli se vähän irronnut, koska naputtelu tehosi heti, enkä saanut kuin pienen palan irti rummun reunasta ja senkin vahingossa.

Rumpu oli Jarrunesteen ja sonnan tohnäämä. Sylinteri vuoti ja jarrut olivat kanitusasennossa. Meinasin purkaa koko lelut pois sieltä ja lutata jarruputken, mutta saatiin siinä sen verran rauhoituttua, että harkittiin. Hakkailin jarruleluja kasaan ja herkemmäksi, jotta liikkuisivat jarrutusasennosta pois. Hakkailin sylinteriäkin. No, sinne ne asettuivat. Silti teki mieli purkaa ne pois, mutta jätettiin lopulta.

Nyt siis ajettaisiin niin, että jarruja ei poljettaisi ellei ole pakko. Moottorijarrailut kyllä osaan. Joskus Toyota Carina II -83 sai huomautusmerkinnän Syynissä: Etujarrulevyt ruosteessa. Jarrut olivat moitteettomat, mutta niitä ei liiemmin oltu käytetty.

Kokeilin vielä vetarin kireyden ja olihan siinä joku pultti vähän löysähkö vai mutteriko siellä oli pultin päässä. Kiristin. Auttaisikohan? Jäi nähtäväksi.

Eli taas paketti kasaan. Työkalut HIRVIin. Pähkäsin nopeasti, että laitetaanko FINE tiedustelemaan eteen, mutta Kököt. Combi edellä ja FINE perässä katsomassa jos lentää leluja tielle. Paanalle. Voi hemmetti minkälainen on Viitasaaren keskustan liittymäpolitiikka. Ihan sekaisin ja minne sattuu. Joutui pyörimään kylällä ylimääräisen lenkin, mutta selvisin ilman jarruja.

Ja sitten toimittiin kuin unelma. Ei nukäisyjä, ei kolinoita, ei jyrinää, ei jyskettä. Jee, Jee, taidetaan päästä ainakin jonnekin asti. Ja sitten me pojat mentiin. Testattiin HIRVIn mittari FINEn mittarin mukaan, jonka siis tunnen täsmälleen. Sitten vaan Losottmaan kohti Pohjois-Karjalaa.

[PöyhöinKuusaalt]

Jätetää HIRVI vähäksi aikaa tienpäälle hyvin menemään, jotta Kymelaakso saa aprikoida.

Juhannusaattona 2009 siis lähdettiin toiselle Karjalanreissulle. Varasin koko päivän aikaa. Eli menisin kun menisin ja tulisin vaikka sitten Jussipäivän puolella pois. Taas oltiin menossa pelkällä seikkailumielellä eikä mitään pakollisia ollut sovittu.

Lähdettelin siinä 9maissa aamulla. Polttonestettä oli sen verran että rajalle päästään. En ottanut varalirua mukaan. Onneksi kaikki autot on ajettu kerran tyhjilleen niin tietää nuo tankkikuviot.

Hiljaista oli liikenteessä. Ainoastaan Onkamosta Tohmajärvelle näytti immeisillä olevan kiire. Hirmuinen vauhti porukalla. Ajelin itsekin reippaasti. Varsinkin suomalaisilla oli kiire.

Olin rento ja mukava mieli mennä ensimmäistä yksinäistä VenäjänMatkaa kohti. Paprut oli täytetty huolella, muka, ja kaikki tarvikkeet olivat mukana. Mallina oli yksi 2107kromimaski ja mitä nyt sitten.

Rajasta mentiin läpi heittämällä. Ei ruuhkaa eikä juuri pikakäyntiporukkaakaan. Ei tullut juttuja eikä pulinoita. Alle puolessa tunnissa oltiin jo Värtsilän puolella. Sateli välillä rankastikin. Nähtäisiin Karjalan teiden kunto uudesta näkökulmasta. PerunaKuopat olisivat täynnä ja asfaltin murtuminen nopeaa. Ryömiskellään jos tarvis.

Suuntasin rahanvaihdon ja kevyen polttonestetankkauksen jälkeen suoraan kylälle. Polttiaisnestettä otettiin vain sen verran, että päästäisiin jonnekin etelään, jotta olisi tilaa halvemmalle kamalle jos tulisi vastaan.

Värtsilän kylällä kävin katsomassa aukioloajat ja Varaosapuodin aukiolon. Normaali perjantai eli arkipäivä siellä tietenkin oli. Jussia tai jotain keskikesää viettävät parin viikon päästä mutten kuulemma ole kummoinen juhla.

Varaosaliikkeeseen...

[PöyhöinKuusaalt]

Pyörin siinä Varaosapuodissa ja katselin. Tälläkertaa niin. Tytöt tervehtivät jo hymyllä. Öljyjä yritin tiirata kuten kaikkea muutankin. Kysyin siinä sitten 2108 kolmeovisen ilmaohjureita. Nietu. Maskia. Nietu. Eli ei mitään.

Öljyjä pyysin näytille. Kun katselin öljyjä tuli kaupaan vähän vanhempi nainen, joka heti Suomeksi alkoi kysellä halujani tai siis tarpeitani eikun sitä, mitä autokamaa tarvitsisin.

Johan löytyi kielellisiä. Ostin halvinta öljyä. FINEhän tihkuttaa sitä tielle, joten mitä sitä ostella kalliita. Vai ovatko öljyt Venäjällä kalliita? No, eivät ilmaisia, mutta puolet Suomen hinnasta.

Toinen Tyttö politti venäjäksi naiselle jotain ja hän alkoi kysellä tilauksistani. Siitä sitten juttua piisasikin ja tutkittiin kaikkea. Nainen oli kaupan omistaja. Alettiin selvittää puhelimella, mitä kaikkea voitaisiin saada.

No, nappiksen pyöreitä KromiPeilejä ei saa enää kuin joppareilta jos heiltäkään. Mutta muuten kaikkea oli järjestettävissä. Tilaamalla tietenkin. Sanoi, että ostavat suurelta Pietarilaiselta Tukkuliikeeltä.

Siispä kaikenlaista tilaukseen. Nainen ihmetteli että miksen hae Sortavalan isosta liikeestä. Minä olen enemmän ihmisten perään kuin tavaran. Kun palvelu on noin hyvää ja mukavaa niin ostan Värtsilästä vaikka aikaa kuluukin tilailemiseen. Kerroin tämän naiselle, joka ensin vähän ihmetteli.

Vietin puodissa vajaan tunnin ja tutusteltiin. Siinä nyt sitten kaikkea epäoleellistakin eli HeinäPuuta jauhettiin. Näin luodaan kontakteja. On oltava aikaa ja juttuvaivaa on nähtävä.

Ostelin jotain pientä. Suppilon ja mitä nyt sitten siinä olikaan. Alkaa näyttämään, että mitään autotarvikkeita tai välineitä ei kannata MotoNetistä ostaa jos VenäjänLuukku on auki. Tietysti laatutyökalujen kanssa on eri, mutta saahan niitä sieltäkin.

Tein sellaisen työn kontaktin luomiseksi, että eiköhän sieltä varaosapuodista saa sitten kaikkea muutakin opastusta. Minä tosiaan luotan ihmisiin niin kauan kun luottamus petetään. Luotan mieluummin ihmisten väliseen tiedonvaihtoon enemmän kun Kuukkeliin tai nettiin. Palvelu on tärkeää ja on mukava käydä kauppaa kun molemmille jää hyvä ja hymyilevä mieli.

Olen todella iloinen tästä kontaktista. Siitä tulee olemaan hankintapuolella valtavasti hyötyä. Homma toimii nopeasti ja joustavasti.