Moskvitsh 430 vm 1963

Tänne muut kulkupelit ja vehkeet, länsiautoista mopoihin.

Otsikointi vapaamuotoinen.
Alueen säännöt
Otsikointi vapaamuotoinen.
Avatar
Mosse-Aksu
Viestit: 1674
Liittynyt: 31.3.2004 13:24
Paikkakunta: Hämeenlinna

Moskvitsh 430 vm 1963

Viesti Kirjoittaja Mosse-Aksu »

Osa tämän foorumin käyttäjistä lienee jo lukenut tämän tarinan. Olen julkaissut sen aiemmin Itärauta -foorumilla. Silti ajattelin julkaista sen täälläkin. Kopion sen suoraan sieltä tänne. Kirjoitin sitä aina noin kuukauden välein ja samalla tavalla julkaisen sen täälläkin. Tarina voisi olla kerralla luettavana tai pelkkänä linkkinä liian pitkä.
Mac mini, iMac, MacBook Pro, Time Capsule, AirPort Express, iPhone
Avatar
Mosse-Aksu
Viestit: 1674
Liittynyt: 31.3.2004 13:24
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: Moskvitsh 430 vm 1963

Viesti Kirjoittaja Mosse-Aksu »

Tämä on se aika yleinen tapahtumaketju. Isäni osti ensimmäisen autonsa 50-luvulla. Se oli uusi Moskvitsh 402. En enää aivan tarkasti muista, milloin tuo tapahtui. Lienen kuitenkin ollut tuolloin alle kouluikäinen. Minusta se oli hieno auto. Ei se hirveän pitkäikäinen ollut. Isäni ei ollut kaikkein innokkaimpia huoltamaan autojaan silloin eikä juuri myöhemminkään. Pahinta oli tietenkin se, ettei sitä ollut ruostesuojattu. Pohja ja etupään apurunko siitä petti ensimmäisenä.

Aikanaan sitten minäkin sain kerättyä kesätöillä rahaa ajokorttiin. Työelämään pääsin heti koulun jälkeen. 70-luvulla sitä oli vielä runsaasti tarjolla. Varusmiespalvelun jälkeen tuli sitten hommattua ensimmäiset omat ajopelit. Tuolloin nuorilla oli jo omia autoja. Angliat, Cortinat, Minit ja Fiat kuussataset olivat silloin nuorten suosiossa. Minulla oli ensin pari vanhaa Kuplaa. Niitähän sai käytettynä pienellä rahalla.

Minulla oli kuitenkin yksi pakkomielle. Olin siis erilainen nuori, kun himoitsin kovasta farmari Mossea. Ei mitään Eliteä, vaan 407 (423) tai Skandinavia (424) farmaria. Ajattelin maalata sen huomiota herättävästi, ei kuitenkaan räikeästi. Toinen Kuplanikin oli maalattu oikein taiteilijan avustuksella leppäkertuksi.

Farmaria ei kuitenkaan löytynyt, mutta tarjolle tuli vähän käytetty perikunnalle jäänyt pakettiauto, Moskvitsh 430. Auto oli ollut ajokortittoman maanviljelijän käytössä. Sillä oli kuskattu maitotonkia navetasta maitolaiturille lumettomana aikana. Silti se oli pidetty rekisterissä ja joku oli hoitanut katsastukset. Vaikka sillä oli jo ikää 11 vuotta, oli mittariin kertynyt matakaa vasta noin 7000 km.

Kahden hengen pakettiauto sopi aika huonosti menevälle nuorelle miehelle. Kavereitakin pitäisi välillä mahtua mukaan enemmän. Toisaalta se oli Moskvitsh ja muistissa oli takavuosien pakettiautoista verottomasti tehdyt farmarimuunnokset. Maksoin siitä vanhaksi Mosseksi paljon mutta tulevia vuosia ajatellen todella vähän. Auto oli vähän aikaisemmin ehditty poistaa rekisteristä, mutta hienokuntoisen auton kilpiin saattaminen ei tuottanut ongelmia. Ja jos myynti- ja ostopaikka sijaitsivat eri lääneissä, olisivat kilvet vaihtuneet muutenkin.

Tarina jatkuu seuraavalla kerralla.
Mac mini, iMac, MacBook Pro, Time Capsule, AirPort Express, iPhone
Avatar
Pavlovits
Lada kerhon jäsen
Viestit: 9732
Liittynyt: 24.8.2004 11:43
Paikkakunta: Varkaus

Re: Moskvitsh 430 vm 1963

Viesti Kirjoittaja Pavlovits »

Voi sitä Mossen sisätilojen tuoksua. Tulee vieläkin elävästi mieleen.
Joka viimeksi nauraa, kuolee iloisena.
Joen musikka
Viestit: 1924
Liittynyt: 30.6.2005 19:58
Paikkakunta: Öllölä,Tuupovaara Joensuu

Re: Moskvitsh 430 vm 1963

Viesti Kirjoittaja Joen musikka »

Viitisen vuotta sitten oli Juuassa tarjolla vastaava pakumosse asianharrastajalle.Lieneeköhän uusi omistaja löytynyt?
2112,-04,hopea
2112,-06,musta
2111,-06,musta
2x 1119,-08,hopea
ex:2105x3,2107x3,2104x2,2109x2,2110x2,2108,2111x2,2112x2,1117.
Vielä kun pääsis Popetan kyytiin!
Avatar
Mosse-Aksu
Viestit: 1674
Liittynyt: 31.3.2004 13:24
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: Moskvitsh 430 vm 1963

Viesti Kirjoittaja Mosse-Aksu »

Ei niitä montaa ole jäljellä. Entisen Neuvostoliitonkaan alueelta ei löytyne. Niitä oli vain valtion käytössä ja valtio ei myynyt käytöstä poistamiaan ajoneuvoja vaan romutti ne.
Mac mini, iMac, MacBook Pro, Time Capsule, AirPort Express, iPhone
Avatar
Mosse-Aksu
Viestit: 1674
Liittynyt: 31.3.2004 13:24
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: Moskvitsh 430 vm 1963

Viesti Kirjoittaja Mosse-Aksu »

Nyt olin siis vähän käytetyn Mosse pakun omistaja. Yhdeltä työkaverilta sain omistajan käsikirjan. Se tulikin tarpeeseen. Enhän minä tiennyt autoista enkä muistakaan koneista mitään. Kansa- ja keskikoulussa tehtiin vain puukäsitöitä. Keskikoulusta menin sitten kauppaopistoon. Mopokauttakaan ei minulle tullut laisinkaan. Mutta kirja oli hyvin seikkaperäinen ja sen avulla pystyin tekemään kaikki huollot. Ja ne kyllä teinkin orjallisesti. Kun olin vanhoilta automiehiltä kuullut pohjan öljyämisestä, niin pensselöin öljyn vaihdossa tulleen jäteöljyn auton pohjaan kaikkialle, mihin vain alta päin ylsin.

Kovin kauaa ei Mosse pihasse ehtinyt seistä, kun minulle tultiin tarjoamaan rekisteristä poistettua 403:sta. Ostin sen varaosa-autoksi. Mielessä kävi, että siitä ainakin saisi penkit taakse. Siinä oli myös alumiiniset sisälokarit. Pienellä modifioinnilla ne menivät pakuuni. Mitään kiirettä en asialla kuitenkaan pitänyt. Joskus takatilassa oli matkustajia makuu asennossa. Se oli kuitenkin ei toivottua leikkimistä. Tuolloinhan poliisit valvoivat liikennettä, autoja ja kuljettajia aivan eri tavalla kuin nyt.

Noin vuoden päivät ehdin ajella, kun jouduin Mossella kolariin. Tasa-arvoisessa risteyksessä vasempaan etulokasuojaan törmäsi Vauxhall Viva. Molemmilla vauhtia lähes suurin sallittu kaupunkinopeus eli 50 km tunnissa. Mossesta rutistui lokasuoja ja maski. Etupyörän tuenta kärsi ja etuovi. Etuoven asentokin muuttui hieman. Jäähdytin alkoi vuotaa. Vivasta vääntyi koko keula. Ihmissille ei sattunut mitään. Poliisit kävivät paikalla. Useinhan risteyskolarissa sai molemmat osapuolet sakkoja liikenteen vaarantamisesta. Minulle ei tullut mitään. Vastapuoli sanoi syyksi matalta paistavan auringon, ettei havainnut minua. Saattoi olla tottakin. Lupasi ottaa yhteyttä. Ei ottanut. Minähän olin arka ja kokematon. Tappio jäi täysin omaksi. Pelotti myös, että jos vakuutusyhtiö lunastaa Mosseni pois, niin senkään takia en uskaltanut käydä tekemässä mitään vahinkoilmoitusta.

Enhän minä muuten hyväkuntoista Mosseani halunnut hävittää. Ajoin sen syyläri vuotavana, etupyörä lintallaan kotiin. Päätin korjata vauriot. Mitään taitoja ja tietojahan minulla ei ollut, mutta intoa sitäkin enemmän. Etulokasuojat vaihdoin Skandinaviasta yhdennäköisyyden vuoksi molemmille puolille. Niin myös maskin ja vilkut. Oviaukkoa paukuttelin lekalla niin, että sain oven lähelle oikeaa asentoa. Kuskin oven vaihdoin Skandinaviasta mutta repsikan puolella pidin alkuperäisen. Laitoin siihen kuitenkin Skandinavian koristelistat. Sitä varten piti porata ulkopeltiin kiinnikkeiden reijät. 430:ssahan ei ole kyljissä mitään koristelistoja. Ylätukivarrenkin muistaakseni sain varaosa-autosta. Jäähdytimet eivät sitten olleetkaan keskenään vaihtokelpoiset. Se tuli kuitenkin kuntoon jäähdytinkorjaamossa.

Tässä vaiheessa sitten ajattelin, että saman tienhän voisi auton muuttaa farmariksi. Olin jo rekisteröinnin yhteydessä kysynyt katsastusmieheltä, onko mahdollista ja miten pitäisi toimia. Vaatimus oli, että penkit pitää asentaa kiinteästi, ja vähintäänkin matkustajien kohdalla on oltava sivuikkunat. Aloin siis purkamaan tavaratilan verhoiluja projektin tieltä. En ollut vielä siinä vaiheessa ajatellut, miten ikkuna-aukon teko tapahtuu. Kun verhoilu oli poissa, huomasin, että autossahan on valmiina takaoven kehykset ja niissä reiät saranoille, lukolle ja rajoittimelle. Nyt oli jatkotoimenpiteet selvät, autooni tuleekin takaovet varaosa Skandinaviata. Nyt vain oli ongelmana, että tarvittaisiin hitsaustaitoja. Apua lähdin hakemaan ja sain puolitutulta ammattilaiselta. Sovimme, että minä tekisin aukot seiniin siten, että jättäisin jonkun verran peltiä jäljelle niin, että hitsaussaumat voisi taitella piiloon. Eihän minulla mitään poraa kummenpia sähkötyökaluja ollut enkä edes tiennyt sellaisita mitään. Ohjaamon takaseinän poiston sekä oviaukkojen reiät tein rautasahalla ja peltisaksilla. Kun aukot olivat valmiina, ajoin auton ovet tavaratilassa pajalle. Tai ei se mikään paja ollut vaan ihan oikea merkkikorjaamo. Työt tehtiin mahdollisimman yksinkertaisesti, jotta minulle tulisi mahdollisimman pieni lasku. Saranat hitsattiin suoraan ovipilarein, eli niistä ei tullut säädettäviä. Koripellit kiinnitettiin pistehitsillä oviaukkoon.

Koton tein sitten lopullisen muotoilun isolla määrällä laskikuitukittiä. Tavaratilan lattiapeltiä lyhensin hiukan niin, että osa siitä tuli selkänojan taakse ja osa jäi tavaratilan lattiaksi. Kiinnitin ne toisiinsa koko leveydeltään pianosaranalla. Sitten vielä työntösalvat pellin molempiin reunoihin selkänojan taakse. Istuinosaa varten otin Skandinaviasta kaarevat reunapalat ja kiinnitin ne ruuveilla niitä varten tekemiini aukkoihin. Sitten istuinosa ihan vain sellaisenaan ilaman mitään kiinnityksiä ja selkänoja pulteilla saranoituun peltiin kiinni. Näin olin tehnyt matkustamon helposti tavaratilaksi muunnettavaksi. Tavaratilan pohjakin tuli suoraksi, kun nosti istuimen peffaosan etuselkänojia vasten. Mitään esikuvia minulla ei ollut.

Mattosarjan sain varaosautosta. Vielä oli tehtävä tavaratilan verhoilupahvien muotoilu ja kiinnitys. Kun remontti oli valmis, varasin ajan muutoskatsastukseen. Sitä varten auto piti käydä punnitsemassa. Muutos sujui ilman huomautuksia. Katsastusmies mittasi takapenkin mittanauhalla ja totesi sinne mahtuvan kolme henkiköä. Näin Mosse sitten rekisteröitiin viiden hengen autoksi. Neljälle hengellehän ne muuten olivat rekisteröityjä. Maalauksen jätin seuraavaan kevääseen. Tarina jatkuu seuraavan kerran siitä.
Mac mini, iMac, MacBook Pro, Time Capsule, AirPort Express, iPhone
Avatar
Jaska HKI
Viestit: 6714
Liittynyt: 25.9.2003 17:51
Paikkakunta: Eteläsuomen Eldorado

Re: Moskvitsh 430 vm 1963

Viesti Kirjoittaja Jaska HKI »

Hieno tarina
Avatar
Mosse-Aksu
Viestit: 1674
Liittynyt: 31.3.2004 13:24
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: Moskvitsh 430 vm 1963

Viesti Kirjoittaja Mosse-Aksu »

Talvi meni ja kevät toi maalarin. Alunperin Mossen hankinnassa oli ollut mukana myös ajatus, että siitä tulisi eräänlainen pelleilyauto. Tarkoitus oli maalata se tuon ajatuksen mukaisesti. Pelleilyautoa siitä ei tullut, vaan monivuotinen käyttöauto. Maalauksesta kyllä tuli sellainen, että auto huomattiin. Siitä tuli nimittäin aika hyvän näköinen. Eri henkilöiden kanssa vähän neuvottelin väreistä, itse periaate oli kyllä mielessäni. Väreiksi valikoitu vihreä, jolla maalasin konepellin, katon ja 403:n kylkiraidan. Loppuauto sai kirkkaan keltaisen värin.

Olin ollut joitakin vuosia aiemmin kesätöissä rautakaupassa. Lähdin siis sieltä ostamaan automaalia. Kerroin tutulle myyjälle aikomukseni. Hän sanoi, ettei myy minulle niin vanhaan autoon automaalia sen korkean hinnan takia, vaan suositteli ostamaan Sadoluxia. Näin siis tapahtui. Maalithan olivat tuohon aikaan vielä pääsääntöisesti valmiiksi sävytettyjä. Mukaan lähtii litran purkki vihreää ja litran purkki keltaista. Ja tärpättiä reilusti, koska maalia piti ohentaa runsaasti. Itse maalaus tapahtui kotipihalla pensselillä. Mistään maaliruiskusta en ollut edes kuullut ja sutimisesta minulla oli jo aiempaa kokemusta. Kun hyvin ohennetun maalin levittää kevyin ristivedoin mahdollisimman nopeasti, tulee ihan hyvää jälkeä. Pensselin viiruja ei jää. Ruiskulla olisin mitä todennäköisemmin saanut aikaan valumia ja appelsiinipintaa. Ja suojaaminen olisi pitänyt tehdä paljon paremmin. Ainoat maalivirheet tulivat kirkkaan värin houkuttelemista muutamista hyönteisistä. Konepellin, lokasuojat ja ovet maalasin irroitettuina, jolloin ovipilaritkin oli helpompi maalata. Auton alkuperäistä väriä jäi kojelautaan ja ohjausakselin pylvääseen sekä moottoritilaan. Tästä eteenpäin, missä liikuinkin, nyt jo 13-vuotias Mosse herätti enimmäkseen ihastusta. Toki oli niitäkin, joilla oli pelkkiä antipatioita koko merkkiä kohtaan.

Samana vuonna sitten tapasin tulevan vaimoni. Seuraavana vuonna (1977) muutin hänen luokseen pääkaupunkiseudulle. Työnikin oli nyt siellä. Mossea tarvittiin lähinnä kylä- ja lomamatkoilla, sekä isompien tavaroiden kuljetukseen. Talvet se oli seisontavakuutuksessa milloin missäkin, useimmiten kuitenkin ulkona. 1980 muutimme Kouvolaan työn perässä. Ostimme asunnon, jossa oli autotalli. Mossekin pääsi nyt katon alle pariksi vuodeksi. Sitten muutimme jälleen. Nyt Myllykoskelle omakotitaloon. Mosse joutui taas taivasalle. Mutta koska työpaikat olivat edelleen lähellä, niin auton mittariin ei kilometrejä paljoa kertynyt.

Eipä Mosssen kanssa paljoa huolia ollut. Jarrut joutui kyllä avaamaan joka kevät seisonnan jälkeen. Mutta ruostumaan se alkoi. Helmat, lokasuojat sekä lattia. Etulokasuojia paikkailin kitillä. Taakse laitoin kokonaan uudet lokasuojat. Kävin sellaiset ostamassa Lohjalta Konelan liikkeestä. Loput ruostevauriot ajattelin teettää hitsaamalla. Sovinkin tapaamisesta erään sivutöikseen hitsaushomiia tekevän henkilön kanssa. Tapasimme sovittuna aikana. Hänen ensimmäinen kysymyksensä oli, että miksi ajelet tuollaisella paskalla? Toinen kysymys oli, mikset osta kunnon autoa? Jostain syystä en sitten teettänytkään hänellä peltitöitä.

Samoihin aikoihin vaimo oli kertonut työpaikalla Mossen peltihuolista. Yksi hänen toimipisteensä työntekijöistä tarjoutui lainaamaan Mig-hitsauslaitetta, pulloineen ja lankoineen. Otin tarjouksen vastaan. Olinhan ennenkin tehnyt kaikenlaista, miksen kokeilisi sitäkin. Mig-hitsaus oli kuulemma ihan helppoa kaasuhitsaukseen verrattuna. Kävimme hakemassa laitteet, ja siihen tarvittavat välineet ja jopa asusteetkin. Lähes saman kokoisia kun olimme. Nopea perehdytys laitteen toimintaan ja kotiin. Kävin ostamassa palan peltiä ja hommiin. Ensin lyhyt kokeilu pellinpaloilla, miten se laite toimii. Ja sitten auton kimppuun. Ruosteet tietenkin poistin mistä pystyin. Paikat laitoin vanhan pellin päälle. Liitin nyt peltiä yhteen sähkön avulla ensimmäistä kertaa elämässäni. Taas tein jotain uutta ilman ulkopuolista ohjausta. Paksua tippaleipäsaumaahan siitä tuli. Laitoin lankaa niin paljon, että varmasti ei jäänyt aukkoja mihinkään. Sitten pohjamaali, maali ja kiveniskusuoja päälle. Rumaa jälkeähän siitä tuli, mutta kertaakaan ei paikkoja kyseenalaistettu katsastuksissa.


Jatkuu taas seuraavalla kerralla.
Mac mini, iMac, MacBook Pro, Time Capsule, AirPort Express, iPhone
Avatar
Mosse-Aksu
Viestit: 1674
Liittynyt: 31.3.2004 13:24
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: Moskvitsh 430 vm 1963

Viesti Kirjoittaja Mosse-Aksu »

Ennen kuin Mossen tarina jatkuu, palaan kuitenkin ajassa takaisin päin. Kaikki kun ei tule mieleen kirjoittaessa. Muutama pieni muutoskin Mosseen tuli ajan kuluessa tehtyä. Auton mukana tuli alkuperäinen radio. Siitä kuului Suomen Yleisradion Yleisohjelma -kanava. Rinnakkaisohjelma ei kuulunut, koska se lähetettiin ula-aalloilla. Sitten kuului joukko neuvostoliittolaisia kanavia. Putkiradio kulutti kaiken lisäksi paljon virtaa, näin ainakin kuvittelin. Kerran illalla kaverin kanssa olimme parkissa kaupungilla ja seurasimme iltaelämää. Annoimme radion soida. Olisimmekohan Lauantain toivotut ollut ohjelmaa kuunnelleet. Ei lähtenyt Mosse enää avaimella käymään, veivillä kylläkin. Ei se tuohon maailman aikaan harvianaista ollut, mutta nolo tilanne kuitenkin. Tänään sanottaisiin, että meni katu-uskottavuus. Koska radiolla ei juuri ollut käyttöä, ja autoradiolupakin siitä piti maksaa, niin laite sai lähteä jo ensimmäisen vuotena. Hävitin sen kokonaan, valitettavasti. Tästä eteenpäin musiikkia kuunneltiin tuolloin muotiin tulleesta radionauhurista. Minulla oli sellainen jo ollut muutaman vuoden ja siihen voimassa oleva matkaradiolupakin. Noita lupamaksujahan oli tuolloin vielä neljä. Edellä mainittujen lisäksi myös radiolupa sekä televisio lupa. Muutaman vuoden kulutta noita yhdisteltiin ja erilliset auto- ja matkaradioluvat jäivät pois. Niin, maksukuittihan piti kuljettaa laitteen mukana. Mitään uudempaa autoradiota en myöhemminkään Mosseen ostanut.

Lokasuojapeilit otin maalauksen yhteydessä pois ja niiden reiät täytin, aivan, lasikuitukitillä. Tilalle ruuvasiin molempiin etuoviin tarvikepeilit. Taisi tulla nuo alkupertäiset hävitettyä, tai sitten ne vaan hävisivät useassa muutossa. Mutta näkyvyys taaksepäin parani huomattavasti tuolla muutoksella. Myös peilien säätäminen kuskille sopivaan asentoon tuli miellyttävämmäksi, kun sen pystyi tekemään etupenkillä istuen ikkunan avaamalla. Myös takaovet lisäsivät näkyvyyttä takaviistoon etenkin repsikan puolelle huomattavasti. Tuolloin oli vielä olemassa risteyksiä, joissa liittymä oli viisto risteävään tiehen nähden. Tällaisessa vasempaan vinosti liittyvässä risteyksessä ei kuskin paikalta nähnyt repsikan puolelle yhtään mitään. Osa rautatien rasoristeyksistäkin oli samanlaisia.

Joskus 80-luvun alussa vaihdoin alkuperäiset ajovaloumpiot H4:ksi sekä pissapojan sähköllä toimivaksi. Muita muutoksia en autoon tehnyt.

Harrastimme avioliiton alkuvuosina leirintämatkailua. Koska Mossessa oli tilaa runsaasti varsinkin takapenkki taitettuna, oli tavaraakin mukana sen mukaisesti. Teltta oli iso huvilamallinen. Oli taitettavat pöydät ja tuolit. ym. Takaovien ansiosta kuormaaminen oli helppoa. Autossa pystyi myös kuljettamaan sisällä todella pitkää tavaraa, kun taittoi vielä repsikan selkänojan makuuasentoon.

Yhden "varusteen" vielä ostin ensimmäisen lapsemme synnyttyä. Se oli tietenkin turvaistuin. 80-luvulla sai istuimia, jotka laitettiin etupenkille selkä menosuunataan. Istuin kiinnitettiin hihnoilla solkiin, jotka pultattiin auton koriin kiinni. Minä kiinnitin soljet lattiaan. Muistaakseni pultit sai kiinnitettyä kosteudenpoistoreikiin.

Jatkuu
Mac mini, iMac, MacBook Pro, Time Capsule, AirPort Express, iPhone
Avatar
Mosse-Aksu
Viestit: 1674
Liittynyt: 31.3.2004 13:24
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: Moskvitsh 430 vm 1963

Viesti Kirjoittaja Mosse-Aksu »

Vuonna 1984 alkoi näyttää sille, että voisimme ostaa uuden auton. Kotiin oli tullut mainos uudesta Elitestä ja sen innoittamana kävimme Kouvolan Konela-Autossa. Farmari olisi ollut mieleeni, mutta eihän sellaista enää Suomeen tuotu. Edes sedania ei ollut näytillä, mutta olisi kyllä saanut Raiposta joidenkin päivien odotuksella. Konela panosti tuolloin voimakkaasti Ladaan. Tällä reissulla emme tehneet vielä mitään päätöksiä, mutta äitienpäiväksi meille sitten ilmestyi uusi Lada 1200 Combi. Mossea emme hävittäneet emmekä poistaneet rekisteristä, vaikkei meillä mitään suunnitelmia sen tulevaisuuden suhteen ollut.

Vuonna 1986 meille syntyi toinen tytär. Vanhempi tytär oli kovin allerginen monille ruoka-aineille. Ladalla teimme lomamatkoja aina Ruotsia myöden. Matkoilla teimme havainnon, että kun olimme kauempana teollisuudesta, tyttären allergia helpotti. Ahvenanmaalla hän pystyi syömään lähes mitä vain ilman oireita. Niinpä päättelimme, että teollisuuden polttoaineena käyttämän öljyn rikki on ongelmien aiheuttaja. Aloimme etsiä taloa tai tonttia vähän kauempaa. Päädyimme rakentamaan Iitin kirkonkylään. Tulisimme tarvitsemaan myös toista käyttöautoa. Koska nyt kumpikin meistä joutusi ajamaan työmatkoja ja vielä eri aikoihin, tarvitaan toinen käyttöauto. Mosse olisi jo liian vanha siihen tarkoitukseen, vaikka siihen uutta osaa vielä saikin. Alkavan rakennustyön takia päädyimme Pick Upiin. Vähällä oli, ettemme hankkineet uutta Mossea. Kustannussyistä päädyimme kuitenkin käytettyyn FSO "Polle" Pick Upiin. Rakennus tehtiin ja työmatkat ajettiin Ladalla ja FSO:lla. Aamulla aikaisemmin lähtevä otti FSO:n ja myöhemmin lähtevä vei lapset Ladalla hoitoon. Päivällä sitten aikaisemmin lähtenyt ajoi toisen työpaikalle FSO:n ja otti Ladan hakeakseen lapset. Tämä oli aika hankalaa. Lisäksi Polle oli epäluotettava ja Mosse joutui välillä korvaamaan sitä. Niinpä sitten 1991 ostettiin jälleen auto, nyt perikunnalta kolme vuotta vanhan ja vain 10 000 km ajettu punainen Lada 2107 1300 koneella.

Nyt meillä oli neljä rekisterissä olevaa autoa. Poistin 28 vuotiaan Mossen rekisteristä täysin ajokuntoisena. Tämän jälkeen ovat käyttöautot vaihtuneet aina silloin tällöin. On ollut Ladoja, yksi Renault ja yksi Fiat. Mutta nyt on takana jo useita huolettomia Toyota-vuosia. Mossen rekisteritä poistumisessa oli ilmeisesti jotain hämminkiä. Tuolloin oli uutta, että kilvet sai viedä postiin ja tehdä siellä poistoilmoituksen. Käytin tuota mahdollisuutta hyväkseni ja vein kilvet työmatkallani Myllykosken postiin. Rekisteriotteeseen tuli poistin leima ja teksti kilpien luovuttamisesta. Ilmeisesti tieto ei kuitenkaan mennyt tai kirjautunut ARK:n tiedostoihin. Muutaman vuoden kuluttua sain sieltä postia. Kirjeessä kyseltiin, että voiko Mossen poistaa rekisteristä, kun sitä ei ole katsastettu muutamaan vuoteen. Kävin näyttämässä rekisteriotetta Kouvolan katsastustoimistolla. Taas meni pari vuotta. Sitten minulle soitettiin ARK:sta ja taas kysyttiin samaa. Selitin, miten olin toiminut ja että auto on kyllä olemassa, mutta ei käytössä, sekä milloin ja minne olin toimittanut kilvet ja kerroin vielä senkin, mitä tein edellisen kyselyn jälkeen. Keskustelu sujui ihan ystävällisissä merkeissä molemmin puolin eikä sen jälkeen ole kyselty mitään.

Mosse on majaillut kauan autotallissa. Ensimmäisinä vuosina ajelin sillä ajoittain pihatiellä kesäaikaan. Sitten lopulta nostin sen pukkien päälle, eikä se ole moneen vuoteen ollut pyörillään. Pyöräytän välillä moottoria kammella ja syksyisin ruiskutan sylintereihin "säilöntäainetta". Muoviosat menettävät pikku hiljaa muotansa ja häviävät pölynä. Pellitkin pyrkivät joistakin paikoista ruostumaan. Tallikaverina sillä on tuo -91 hankkimamme Lada. Se on ollut koko ajan rekisterissä sekä joka vuosi muutaman sadan kilometrin verran maantielläkin.

Seuraavalla kerralla pohdin hieman tulevaisuutta.
Mac mini, iMac, MacBook Pro, Time Capsule, AirPort Express, iPhone
Avatar
Mosse-Aksu
Viestit: 1674
Liittynyt: 31.3.2004 13:24
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: Moskvitsh 430 vm 1963

Viesti Kirjoittaja Mosse-Aksu »

Tarinani on ehtinyt viimeiseen, tulevaisuutta pohtivaan osaan.

Jo silloin, kun poistin Mossen rekisteristä, haaveilin ottavani sen vielä uudestaan liikenteeseen myöhemmin. Ehkä sitten eläkkeellä ollessa. Tuota haavetta olen kantanut sisässäni kaikki nämä vuodet. Aikaa ja ei juuri ole ollut tehdä mitään asian eteen ennakkoon. Nyt kun eläkevuodet jo alkavat häämöttää näköpiirissä, ovat asiaan liittyvät ongelmat alkaneet joskus mietityttämään. On kahdenlaisia ongelmia.

Aikaisempina vuosina mietin vain lähinnä sitä, että tekisikö entisöinnin vai käyttöönotto kunnostuksen. Alkuperäiskuntoinen Moskvitsh 430 olisi todellinen harvinaisuus. Sama koskee kaikkia tuon ikäisiä henkilöpakettiautoja. Farmareiksihan ne muutettiin. Se oli silloin laillista verosuunnittelua. Toisaalta auton nykyiseen asuun liittyy paljon muistoja. Sen kanssa on vietetty osa poikamiesvuosia. Sillä on tehty lomamatkoja ensin morsiammen ja sitten vaimon kanssa. Se oli oma hääauto. Sillä on haettu lapset laitokselta. Se oli osa minun identiteettiä. Käyttökunnostus olisi paljon helpompi projekti kuin entisöinti.

Vasta nyttemmin olen herännyt käytännön ongelmiin. Totuus on se, että minun taitoni eivät riitä projektin läpiviemiseen ja teettäminen taitaa tulla liian kalliiksi. Minulta onnistuu lähinnä purkaus ja kasaus, vaikka monenlaista olenkin kokeillut. Autossa on jonkun verran hitsattavaa käyttökunnostuksessakin. Takapyörien kotelot ovat jo hapertuneet. Minun rumat hitsaukset, eli molemmat helmat ja muutama pohjapaikka pitäisi uusia. Etulokasuojissa on valtavia kittipatteja. Takaovien aukotkin voisi siistiä. Myös kolarista jäi pari kohdetta, joita en koskaan kunnostanut. Kuljettajan puoleinen etuovi ei istu kunnolla. Se pysyy kyllä kiinni, mutta yläkulmaan jää aukko, ja oven asento kuluttaa lukon vastakappaletta. Myös kuljettajan puoleinen eturengas kuluu muita nopeammin. Asia saattaisi korjaantua kulmat säätämällä. Jostain syystä en tullut koskaan mittauttaneeksi niitä. Ylätukivarren kyllä vaihdoin.

Yksi ongelmaksi muodostuva tekijä on myös ajan riittävyys. Jos projekti kestää monta vuotta, niin valmiista autosta ei ole minulle sitten juurikaan iloa. Olemme nimittäin vaimoni kanssa ajatelleet, että emme vietä täällä koko vanhuuttamme. Muutamme jonnekin, jossa on palvelut lähellä ja kattava julkinen liikenne. Samassa yhteydessä luovumme vapaaehtoisesti autolla ajamisesta. 70 on tässä mielessä tavoiteikä.

Muutama vuosi sitten jo kuvittelin päättäneeni, että luovun Mossesta. Mutta kun menin seuraavan kerran talliin, niin.... Ei se niin helppoa ole, kun autoon liittyy liikaa tunnearvoa. Joskus olen ajatellut, että ottaisikohan joku auton kunnostuksen sellaisella maksutavalla, että saisi sitten koko auton työpalkaksi minun luopuessa autoilusta.

Herättääkö tämä kenessäkään mitään ajatuksia? Otan kaikenlaisia ehdotuksia vastaan.
Mac mini, iMac, MacBook Pro, Time Capsule, AirPort Express, iPhone
Avatar
Vanja-eno
Viestit: 1978
Liittynyt: 25.9.2003 2:31
Paikkakunta: Bönde
Viesti:

Re: Moskvitsh 430 vm 1963

Viesti Kirjoittaja Vanja-eno »

Vastaavassa tilanteessa eteneisin itse siten, että kunnostaisin Mossen ensin siihen kuntoon, että se menisi leimasta läpi. Sen jälkeen asteittain aina ajokauden aikana pikku ajoa parantavia kohteita yksi kohde kerrallaan ja talvisin kunnostuttaisin ammattilaisella paikka kerrallaan isompia osakohteita.
Viimeksi muokannut Vanja-eno, 29.7.2015 23:14. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
* ORIGINAL IS BEAUTIFUL *
"Natseilla oli järjestys. Junat kulki aikataulussa. Kahdeksalta asemalla. Oli natseilla juna. Aina tasalta siinä. Raiteilla kulki natsi." - Rauno Repomies -
Avatar
Pavlovits
Lada kerhon jäsen
Viestit: 9732
Liittynyt: 24.8.2004 11:43
Paikkakunta: Varkaus

Re: Moskvitsh 430 vm 1963

Viesti Kirjoittaja Pavlovits »

Ihan samanlaisia ajatuksia. Liikennekäyttöön käyttöentisöinti on avuksi siinäkin tapauksessa, että nälkä joskus kasvaa syödessä ja ihan oikea entisöinti joskus koittaa. Tähän auttaa sekin jos auto on liikennöitävässä kunnossa, niin projekti tuntuu mielekkäämmältä. Varaosia kannattaa hamstrata mahdollisuuksien mukaan, ne eivät ainakaan ajan myötä lisäänny.
Joka viimeksi nauraa, kuolee iloisena.
Avatar
Mosse-Aksu
Viestit: 1674
Liittynyt: 31.3.2004 13:24
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: Moskvitsh 430 vm 1963

Viesti Kirjoittaja Mosse-Aksu »

Kiitos kannustuksesta. Kiinteistön kanssa on sen verran paljon askareltavaa lähivuosina, että ei voi luvata kovin paljoa aikaa Mossen askarteluun.
Mac mini, iMac, MacBook Pro, Time Capsule, AirPort Express, iPhone
Avatar
Mosse-Aksu
Viestit: 1674
Liittynyt: 31.3.2004 13:24
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: Moskvitsh 430 vm 1963

Viesti Kirjoittaja Mosse-Aksu »

Paljoa ei ole tapahtunut Mossen parissa. Olen säännöllisesti pyöräyttänyt moottoria kammella. Kerran vuodessa ruiskutellu sylintereihin säilöntäainetta tulpanrei'istä. Kerran yritin saada siihen toimivat jarrut. Sainkin avattua sylinterit ja jarrut toimimaan. Ajatuksena oli, että olisi helpompi siirrellä autoa, oli sen kohtalo sitten mikä tahansa. Jos vielä saisi moottorin käymään. Jarrut olisivat ihan mukavat. Autotallin ovilta nimittäin alkaa heti alamäki. Nesteet eivät kuitenkaan pysyneet sisällä. Projekti jäi jälleen seisomaan.

Viime sunnuntaina asia tuli sitten minun kohdallani päätökseen. Mosse saanee kuitenkin uuden elämän uudessa kodissa.
Mac mini, iMac, MacBook Pro, Time Capsule, AirPort Express, iPhone
Vastaa Viestiin