Ladaboard

Sopinee tämäkin vaikkei se ihan "oma"olekaan. Syksystä asti on odottanut lopullista liikenteestä poistoa (5/-18 pitäisi katsastaa).No nyt käyttö111:n takaiskari meni vaihtoon joten pari viikkoa on tällä ajeltu.
Huomioita Samarasta 10 vuoden tauon jäljiltä:Koriäänet on melkoiset.Penkki on surkea.Pakki ja ykkönen tahtoo seota.Pyyhkijät on hitaat.Lämppärin läppä ei mene täysin kuumimpaan asentoon.Takaovet on hankalat avata ulkoa.Takalokasuojat ja luukku ruostuneet surullisesti.
MUTTA:Jarrut on napakat(täällä väitetään että ero 110:een johtuu painoerosta mutta en usko!),kone on terhakka,ajettavuus sohjossa ja lumessa hyvä.
Luultavasti tämä menee kevääksi pojalleni vara-autoksi(F-1!) ja sen jälkeen Öllölään pihatraktoriksi.

Samaran alkuperäispenkki tosiaan kuuluisa surkeudestaan ja tuo pakin ja ykkösen sekaisin meneminen tyypillistä, tunnistettavissa molemmat piirteet. Tosin Eurosamarassa penkit ovat aivan mukavat, mutta äidilläni on 2001 Samara alkuperäispenkein... Itse kun enemmän Eurosamaralla ajellut, niin koriäänien puolesta en huomaa 110-sarjaan eroa, toki "normaali" Samara lienee äänekkäämpi.

Minusta siinä venäläisessäkään penkissä ei kyllä ole mitään vikaa. En kyllä ole pakkia ja ykkösvaihdettakaan ikinä sekaisin saanut, sen verran paljon se pakille saaminen kuitenkin vaatii voimankäyttöä vasemmalle että sen erottaa ykkösestä helposti.

Kyllä ne Samaran alkuperäiset jakkarat on halvat ja istuinmukavuus sen tasoinen. Satakympin penkit on paljon paremmat pitkällä matkalla ja vanhempi plyyssiversio ei juurikaan kulu puhki.

Olisiko Samaran pakkilukoissa tai jousessa siellä yksilöllisiä eroja? Kyllä omassa Eurosamarassa ainakin pakki ja ykkönen menevät helposti sekaisin, jos niitä täytyy vaihdetta edes-taas autoa vekslatessa pienestä tilasta pois. Pakkilukon jousi on aika löysä, kuvittelen, että voisi olla tiukempikin. Ja näin onkin, jos vertaan esim. äitini Samaraan. 110:n penkeissä on myös käytetty useammanlaatuista verhoilukangasta, viimeisissä Suomessa myydyissä vuosimalleissa oli semmoinen tosi ohut ja halpa kangas, ihan toista maata, kuin alkupään plyyshiverhoilu. Toki Kalinassakin tullut vastaan parempaa ja huonompaa verhoilua. Kun 119:n ostin aikanaan oli siinä laadukas ja kestävän tuntuinen verhilukangas, edellisessä 117:ssa taas huomattavasti huonompi, nykyisessä 117:ssa taas kangas on sama kuin aiemmin omistamassani 119:ssä...

Huomisaamuna tekemään tarkistuksia... olisikohan tästä vielä täksi talveksi..?

Tarkistuksia tehty ja Samara taitaa suunnata Pohjanmaalle. Ehkäpä perästä kuuluu.

Kyllä Vaimon Samara päätyi sunnuntai iltana Laihialle. Enää se ei ole kyllä vaimon samara, kun oma mamma ei vielä ole vaimo.

Renkaiden vaihdon, käksen kiristyksen ja öljynvaihdon jälkeen se on nyt valmiina kovaan ajoon ja olen sillä kyllä la iltapäivästä jo 700km ajanutkin. Kyllä rehellisesti sanottuna Samara vain on hyvä ajaa. Toki tykkään itse enemmän matalakojetauluisesta versiosta, mutta välikös tuolla nyt.

Myyntiin se menee heti tänään, koska on itselle täysin ylimääräinen. Käyttisaabin koneremppakin valmistuu tässä ihan pian, niin sitten ainakin on ylimääräinen. Hauskaa kuitenkin Ladailla ainakin jonkin aikaa

Tuo sininen oli menossa paaliin jo kahdeksan vuotta sitten jakohihnan katkettua. Se oli silloin minun eksälläni. Sain etänä toppuuteltua paalausaikeet ja auto kulkee edelleen. Oli se hyvä auto.

Ehtihän se olla oikein 3,5 tuntia myynnissä. Ja sinä aikana tuli kolme kyselyä. Lähti med någon svenkatalande ung grabbe som behovde bil till Pörtom. Olen melko varma että käyttö ei tule olemaan kovin leppoista, mutta oli kyllä ajanut Samaraa ennenkin, sen verran hyvin luonnistui. Muistoksi jäi takakontista käynnistyskaapelit ja kojetaulussa ollut Karelija jääkaappimagneettti. Kiitos ja anteeksi. Ilmeisesti myyntivaltit joulunpunaisista vanteista ja aku ankka rekkarista olivat tällä kertaa nopean myynnin salaisuus.

Hälsningar och gott nytt År!
(tuli käytettyä å-takin!)