Remontti Reiskat ja Reijat.

[Mosse-Aksu]

Tuolla onnettomuujutuissakin on jo paljon tätä aiheetta sivuavaa taarinaa. Olisikohan tästä uudeksi aiheeksi. Kokemusta varmaankin on. Sillä laatuautohan tarvitsee laatuhuollon ja -korjauksen. Ja senhän taas saa vain itse tekemällä.

Olin tehnyt 1200 combiini venttiilien säädön liittyen johonkin tasa kymmentuhatta huoltoon. Vaimoni opikseli silloin lähes 50 km:n päässä, jonne täältä ei ollut minkäänlaista julkista liikennettä. Niinpä hän teki nuo matkat combilla.

Matkan varrella asui eräs opiskelukaveri, joka lähes vihasi Ladoja. (Tämän takia häntä ei varmaankaan voi kutsua koulutoveriksi.) Hänen karvanoppa Datsuninsa kuitenkin lakkoila välillä. Silloin hän joutui turvautumaan vaimoni Ladan kyytiin.

No jonkin matkaa rouvat olivat ajaneet maaseututietä, kun Lada hyytyi. Opiskelukaveri oli pitänyt kovan saarnan, miten häntä nöyryytetään ja miten suurta häpeää hän tuntee jo pelkästään siitä, että joutuu istumaan Ladan kyydissä. Ne perkeleet kun ei edes koskaan toimi. No, pienen jäähdyttelyn jälkeen Lada taas lähti käyntiin ja vei tytöt opstolle ja takaisin.

Minä vein sitten auton talliin ja ihmettelin, että mistähän pitäisi aloittaa. Koska kuitenkin venttiilien säätö oli viimeinen operaatio, jonka olin sille tehnyt, päätin uusia sen. Irroitin venttiilikopan ja kas kummaa, sieltä löytyi isohko ruuvimeisseli, joka oli jäänyt palautusjousien viereen. Sen muovipäästä oli noin puolet sulanut jonnekin. Lieneekö Lada käyttänyt sen polttonesteeksi.

Mitä tästä opin. Sen, että se oli ihan oikein sille vaimon opiskelukaverille.

[Boris]

Menee aiheen viereen, mutta silti:

Sellanen vakionopeuden"säädin" on ihan hauska, joka on toteutettu vahvalla narulla ja sopivassa paikassa olevalla nupilla. Naru menee kaasupolkimenvarresta kojelaudan takana olevan rissan kautta siihen vaihdekepin juurelle.. Toimii hyvin tasaisilla teillä, kun ei ole muuta liikennettä. Pohjanmaalle terveisiä.

[Mosse-Aksu]

Oli talvi ja 2107 oli seisontavuorossa. En ollu laittanut siihen talvirenkaita. Jouduin tekemään jotain 1500 s:lle ja ajoin 2107 tallista ulos ja toinen tilalle. Kun projekti oli ohi 1500 pihalle ja 2107 piti ajaa sisälle takaisin.

Talliini ajetaan ylämäkeen. Eihän se Lada kesärenkailla sinne noussut. No en alkanut vieläkää renkaan vaihtoon. Päätin yrittää vinssata sen käsivinssillä sisälle. Narut vinssin molempiin koukkuihin. Toinen naru Ladan hinaussilmukkaan. Kun tallissa ei peräseinällä ollut mitään kiinteää rakennelmaa, laitoin toisen narun Moskvitshin etupuskurin kiinnitysrautaan.
Ja vinssaus alkoi.

Lada nousi nöyrästi ovelle asti. Lattia on hiukan maata korkeammalle ja tämä pieni töyräs alkoi pistää kummasti vastaan. Olin myös unohtanut, että Mossen puskurin kiinnitysrauta ei ollutkaan rungossa pulteilla kiinni ja niin vastuksen lisääntyessä köyden lenkki pääsi pujahtamaan pois.

Lada alkoi vieriä mäkeä alas. Lähdin auton perään. Ohikiitävä naru kiertyi jalkojeni ympäri ja vetäisi minut selälleen. Niin siinä sitten Lada hinasi minua mäkeä alas.

Pitkää matkaa se ei menny. Se osui nimittäin pieneen puuhun. Riittävän vahvaan kuitenkin taivuttamaan takapuskuri kasaan ja vähän vielä takapaksin peltiäkin.

Mitä opin. Siitä lähtien olen joka talveksi vaihtanut talvirenkaat myös seisonnassa olevaan autoon. Se on hyvä siinäkin mielessä, että jos tulee jostain syystä äkillinen tarve ottaa se liikenteeseen, niin on heti valmiina.
Nuo käyttöönottoilmoituksetkin kun nykyään hoituvat kätevästi netissä.

[Jaska HKI]

Kerran teetätin takapyöränlaakereiden ja jarrujen remontin Itähelsinkiläisessä pienkorjaamossa.Oli sovittu,että haen auton pois klo 16.Kun tulin alueelle näin firman ikkunasta kun Taunus oli siellä sisällä ja valot sammutettu ja oven päällä kaksimetrinen rautasalpa.Muista firmoista kyselemällä sain tietää,että miehet olivat lähteneet jo klo 15,liekö lähteneet ottamaan kuppia.Kävelin kotia 3km ja ilmoitin kimppakyytikaverille,että mennään edelleen hänen autollaan kun tilanne on tämä.Taunuksella jaoimme vaimon kanssa myös lehtiä,mikä tiesi varhaisempaa herätystä kun meni kärryjaoksi.Seuraavana päivänä kerroin tilanteen ja he pyysivät anteeksi tapausta ja antoivat alennusta sata markkaa.Niin krapulaisen näköisiä olivat,että linevätkö tehneet edes koko remonttia selvin päin,mutta hyvää työtä kuitenkin.

[Jaska HKI]

Eräs pienen autokorjaamon omistaja kertoi seuraavanlaisen tapauksen.Korjaamolla oli paljon töitä ja ne tahtoivat ruuhkautuakkin.Silti hän otti hommia vastaan ja monesti iltapäivällä oli useampikin autonomistaja hakeamassa ajokkiaan pois,vaikka remontit oli kesken.Tämä oli enemmän sääntö,kuin poikkeus.Kerran jollakin Oululaisella kaverilla oli auto rikkoutunut Helsinkiin.Oli sovittu ,että hän tulee hakemaan sen kahden viikon kuluttua.Kun hän oli lentokoneella tullut Vantaalle ja sieltä taksilla korjaamolle oli paljastunut,että auto seisoi pihalla korjaamatta!Koska oli aamupäivä oli hän alkanut heti sitä korjaamaan ja illalla hän oli saanut sen valmiiksi.Samalla sille päivälle luvatut työt siirtyivät seuraavaan päivään.Yötä vasten talvella oli mies lähtenyt köröttelemään Ouluun,jonne on matkaa noin 650km.

[NesteHukka]

Tuolla onnettomuujutuissakin on jo paljon tätä aiheetta sivuavaa taarinaa. Olisikohan tästä uudeksi aiheeksi. Kokemusta varmaankin on. Sillä laatuautohan tarvitsee laatuhuollon ja -korjauksen. Ja senhän taas saa vain itse tekemällä.

Olin tehnyt 1200 combiini venttiilien säädön liittyen johonkin tasa kymmentuhatta huoltoon. Vaimoni opikseli silloin lähes 50 km:n päässä, jonne täältä ei ollut minkäänlaista julkista liikennettä. Niinpä hän teki nuo matkat combilla.

Matkan varrella asui eräs opiskelukaveri, joka lähes vihasi Ladoja. (Tämän takia häntä ei varmaankaan voi kutsua koulutoveriksi.) Hänen karvanoppa Datsuninsa kuitenkin lakkoila välillä. Silloin hän joutui turvautumaan vaimoni Ladan kyytiin.

No jonkin matkaa rouvat olivat ajaneet maaseututietä, kun Lada hyytyi. Opiskelukaveri oli pitänyt kovan saarnan, miten häntä nöyryytetään ja miten suurta häpeää hän tuntee jo pelkästään siitä, että joutuu istumaan Ladan kyydissä. Ne perkeleet kun ei edes koskaan toimi. No, pienen jäähdyttelyn jälkeen Lada taas lähti käyntiin ja vei tytöt opstolle ja takaisin.

Minä vein sitten auton talliin ja ihmettelin, että mistähän pitäisi aloittaa. Koska kuitenkin venttiilien säätö oli viimeinen operaatio, jonka olin sille tehnyt, päätin uusia sen. Irroitin venttiilikopan ja kas kummaa, sieltä löytyi isohko ruuvimeisseli, joka oli jäänyt palautusjousien viereen. Sen muovipäästä oli noin puolet sulanut jonnekin. Lieneekö Lada käyttänyt sen polttonesteeksi.

Mitä tästä opin. Sen, että se oli ihan oikein sille vaimon opiskelukaverille.

Peltorässi ladaan kans aikanaan harjoittelin venttiilien säätöä, ja tulipa opittua yksi homma, että Ladassa ne venttiilien säätömutterit kannattaa tosissaan vetää kiinni, joskaan ei ihan niin lujaa, mitä intin pojat oli Nivassa vetänyt...

Jäätiin kiinni Ladalla johonkin pellon reunaan, ja siinä kierrättäessä 7000 yhtäkkiä alkoi käydä kolmella.
Venttiilikopan aukaisu sitten paljasti auenneen venttiilinsäädön lukkomutterin, ja keinuvipu makasi irrallaan jossakin siellä kannen päällä.

[Jaska HKI]

Erään tyypin 99-Saabin startti ei aina mennyt päälle muuten,kuin kolistelemalla sitä.Hän sitoi startin viereen vasaran ja vasaran teräpuolelle narun,josta nykimällä hän sai vasaran terän kolahtamaan startin kylkeen startatessa.Laite oli aivan toimiva.