Ladaboard

Sdelano v SSSR kirjoitti:
Kyllä asia Itä-Saksassakin ymmärrettiin mainiosti, muu käsitys pitäisi sisällään sen kovin yksinkertaisen oletuksen, että itäsaksalainen olisi ollut jotenkin tyhmä. Eikä marxilaisen taloustieteen pakkotavaaminen näin yksinkertaista asiaa kyennyt häivyttämään, kuten ei neuvostolasta ja sen tieoloista oppiminenkaan Iskulausehan oli: von der Sowjetunion lernen heißt siegen lernen!

Resurssikysymyksen syyt lienevät nykyisin jo yleisessä tiedossa; niitä ei tarvinne tässä enemmälti käsitellä.

SvS

No kai minäkin sen ymmärrän, että ainakin suurin osa Itä-Saksan kansasta ymmärsi missä mennään varmaan liiankin hyvin. Tuskin niitä Trabanttipakolaisia ja Berliininmuurin hajottamistakaan olisi muuten nähty. Kysymys on varmaan ennemmin siitä ymmärsikö Honecker tai halusiko ymmärtää. Aika kiire tuli herralle ainakin lähteä maanpakoon niissä havinoissa vaikka ehti juuri vähän ennen hehkuttaa DDR:n ikuisuutta. Nopeastihan ne tiet sitten laitettiinkin kuntoon kun johto oli vaihtunut eikä enää vaivanut "duraki ja darogi" .

Muistan kyllä miten Suomessakin 70-luvun propaganda piti DDR:ää "pintamaana", josta pitäisi ottaa mallia. Ja otettiinhan sitä ainakin urheilukemiassa.

Vielä Wartburgiin palatakseni ainakin minun yksilössäni oli ovien ja ikkunoiden tiivisteet sellaiset, että sateella vettä löytyi vähän sieltä sun täältä.

Jaska HKI kirjoitti:Mistä tunsi asiaan omistautuneen Warremiehen?
-katkeamattomasta savuvanasta

Sallitaan Jaska HKI:n kevennys,mutta omistautuneet sekoittivat bensaan vähäsavuista venemoottoriöljyä!
Kiitokset lisäksi kultivoituneelle saksankielen ja jakaantuneen Saksan ajankuvien esittämiselle täällä!
Tov.Sdelanon MZ-kilometrit ansaitsevat myös kunniamaininnan,saisimmeko peräti jonkun matkakertomuksen?
Laatutopikki!
Mužikka

Mobilisti tuoreimmassa numerossa (4/10) on muutaman sivun juttu Wartburg 311 Hardtop coupesta.
Komia auto. Siihen asti kun kääntää virta-avaimesta...

Zaporozhets kirjoitti:Mobilisti tuoreimmassa numerossa (4/10) on muutaman sivun juttu Wartburg 311 Hardtop coupesta.
Komia auto. Siihen asti kun kääntää virta-avaimesta...

...siitähän se riemu vasta alkaakin!!!

Toveri Sladimir kirjoitti:

Zaporozhets kirjoitti:Mobilisti tuoreimmassa numerossa (4/10) on muutaman sivun juttu Wartburg 311 Hardtop coupesta.
Komia auto. Siihen asti kun kääntää virta-avaimesta...

...siitähän se riemu vasta alkaakin!!!

Todella! Ainakin 353:ssa koko homman ydin on "uskomaton" moottori!

Warre-Teamin sivuilta on nyt LADAttavissa Horst Ihlingin, vuonna 1978 kirjoittama "Autoni on Wartburg" korjausopas jossa on 148 sivua . Tosimiehet osaa opuksen ulkoa mutta kertaus ei ole pahitteeksi

http://www.warreteam.com/wartburg353/wt ... g_1978.pdf

Wartburg 353W osastolta löytyy myös muita helmi esitteitä menneiltä vuosilta.

Terve!

Genosse Ihlingin kirja oli mukava kerrata, kiitoksia vain tiedosta. Edellisestä lukukerrasta olikin jo aikaa.

Pari juttua olisi kyllä suomennosvaiheessa saanut mennä paremmin. Kyseiset seikat olivat muistaakseni suomalaisissa käyttöohjeohjekirjoissakin, mistä VEB Automobilwerk Eisenach'in tuotteet saivat mainetta, vaan ei kunniaa.

Kaksitahtiöljysuositukset olivat aivan kummallisia. Öljymerkin perusteella jaettiin seosprosentiksi kuin lottokoneesta 2; 2,5 tai 3.

Gen. Ihlingin kirjassa mainitut öljyt olisivat kaikki sopineet hyvin vaikkapa 1,5 % seossuhteelle. Suositusten taustalla oli ilmeisesti harhaluulo, että ns. itsesekoittuvia öljyjä täytyy käyttää enemmän.

Kun vielä enemmän muutoin kuin teknisesti tai matemaattisesti sivistyneet käyttäjät laskivat prosentit, pyöristivät ne ylöspäin ja lisäsivät varmuusprosentit, riitti Warren perässä savua.

Vaihteistoöljysuositukset olivat nekin kummallisia. Itäsaksalainen suositus oli OK, mutta kun siitä tuli länsimaisena tervalta tuoksuvaa SAE 90 -öljyä tai toiselta puolen tarpeettoman ohutta automaattivaihteistoöljyä, kirosi moni Warren käyttäjä joko pakkasella tai kesäkuumalla.

Todellista autoilun huuhaata sai lukea katkojan kärkien osalta. Voiteluaineeksi suositeltu "hypoidiöljy" on aivan jotakin muuta kuin itäsaksalainen - ja tosi hyvä - Unterbrecheröl. Kun vielä hypoidiöljyjen rikkifosforilisäaineistus tekee omat temppunsa sadan asteen kuumemmalla puolen, oli katkojien vaihtoteatteri taattu.

Vanhanaikainen katkojien viilausohje taisi kyllä olla myös itäsaksalaisissa ohjekirjoissa, mitä oikeat asiantuntijat aina manasivat. Mutta kyse taisi olla tekniikan alan eräästä perisynnistä: ohjekirjan kirjoittajaksi laitetaan aina joku nuorimmista ja kokemattomimmista insinööreistä, työ kun on vähän puiseva. Ja kokematon tekee luonnollisesti parhaansa, eli kopioi vanhasta painoksesta.

Niinpä meilläkin saadaan nauttia esim. autokoulujen oppikirjoissa tiedoista suoraan 1950-luvulta, esimerkkinä höpinät ristikudosrenkaista ja ylipaineen aikaansaamista renkaan kulumisista keskeltä.

Ohjekirjojen ja vastaavien tekoon pitäisikin aina panna kokeneimmat voimat, joiden hengentuotteet olisi sitten ennen julkaisua luetutettava myös "maallikoilla". "Mitä se on?" kysyi Wittenbergin mieskin lähellä Wartburgia.

***

Kun nyt tästä katkoja-asiasta on tullut sanotuksi, niin tulkoon se omaan käsitykseenikin perustuva tieto/luulo:

Katkojaa ei pidä automaattisesti ja tavan vuoksi viilata. Tavallisesti viilaaminen ei ole koskaan tarpeen. Karkojan kärkien tehtävä ei ole olla katkojatilassa asuvan menninkäisen parranajopeili. Väitetty kipinöintikään ei viilaamalla vähene.

Katkojan tehtävä on johtaa hyvin, kun kärjet ovat kiinni, ja katkaista ensiövirta mahdollisimman nopeasti kun sytytyksen hetki on saapunut.

Pieni ropuliaisuus ei tätä tehtävää estä. Kun asia on kohdallaan, kuluvat nokkakappale ja kärjet samaan tahtiin, jolloin säätötarve on nolla. Jos ropuliaisen katkojan kärkivälin säätö on ongelma, käytettäköön kosketuskulmamittaria tai ammattitaitoista asentajaa.

Voiteluaineeksi sopii mainitsemani Addinol Lube Oil U 1500 (saa netistä ja Virosta). Ns. teollisuusöljyistä löytyisi sopivia, mutta pienin pakkauskoko on 20 litraa.

Voiteluhuopa säädetään siten, että se juuri ja juuri hipaisee nokan korkeinta kohtaa. Huopa kostutetaan kevyesti ko. öljyllä, jolla voi voidella myös katkojavasaran akselin.

Buchkritik-Grüße

SvS

PS. Eikä sitten laiteta katkojaan Underbergöliä, se ei kuulu sinne, vaan muualle.

Tuo Ihlingin kirja on osa "Ich fahre einen xxx"kirja sarjaa,joka lienee tarkoitettu laajemmaksi käyttöohje kirjaksi.Kattavampi kirja Wartburg omistajalle on saman tekijän Wie helfe ich mir selbst?Sitä on saatavana ainoastaan alkuperäiskielellä.
Noita suomennos kummallisuuksia löytyy myös maahantuojan käyttämästä,suomennetusta korjaamokäsikirjasta.

Warreajoista on jo kolmekymmentä vuotta, mutta vasta viime kesän tallinsiivouksessa heitin kärkiviilan roskiin. Kertaakaan käyttämättömänä. Paransin isä-Pavelin ohjetta, jonka mukaan jonkin tavaran voi heittää pois jos sitä seitsemään vuoteen ei ole tarvinnut.

Jutunkerrontana:

Hauskimpia lukemiani itäsaksalaisia käyttöohjekirjoja olivat eräät 1960-luvun MZ-teokset, joiden suomentajina olivat Dresdenin tai Leipzigin (en muista kumman) yliopiston suomenkielenopiskelijat.

Hauskoja, tavallisesti melko harmittomia käännöskukkasia oli melkoisesti, esimerkkinä Getriebeöl (vaihteistoöljy), josta sanakirjan avulla tuli käyttö-öljy. Niinpä vaihteistoon suositeltiinkin käyttö-öljyä GL 60.

Järkevä suomennoshan olisi ollut vaihteistoöljy SAE 80W, huomioiden Itä-Saksan ja Suomen markkinoilla olevat tuotteet.

Kyseiset kääntäjät olivat kirjallisesti melko lahjakkaita, mieleen jääneet kuvaukset ajomantteleista, syöksykypäristä ja tuumaustupakkatauoista häiriön yllättäessä

Der Motor soll anspringen = moottorin on alettava käydä -terveisin

SvS

Terve!

Wartburg-, Melkus- ym. kuvia eiliseltä

http://ladawelt.de/html/forum.html klikkaa edelleen

Forum > Impressionen aus Dornburg/Thüringen

SvS

70-luvun alkupuolella hämmästelin DDR-kirjallisuuslistalla "Linksopposizion in DDR" -kirjaa.Periaatteessa se oli kaupan mm. Hakaniemen DDR-keskuksessa.
Enpä muistanut käydä kysymässä.
Kiitokset Itä-Saksan autoteollisuudelle!

samarai kirjoitti:Muistan kyllä miten Suomessakin 70-luvun propaganda piti DDR:ää "pintamaana", josta pitäisi ottaa mallia. Ja otettiinhan sitä ainakin urheilukemiassa.

Ja kopioitiin peruskoulujärjestelämä...

Tuosta Warren koneen äänestä me vanhat pierut oomme kai aikalailla yhtä mieltä. Vaan entäs nuoret. Sain pari vuotta sitten paikalliselta ammattikoululta ajan rengastukseen. (Ei männänrenkaat, vaan suvikumit vanteille, palanssiin ja alle) Open ilme oli tulkintani mukaan sellainen, että vastedes täytyy rengastöissäkin kysyä auton merkki, ettei satu tällaista vahinkoa. Mutta kun ajoin auton ulos pari oppilasta pysäytti minut, ja lisää tuli jopa kuljettajaosastolta. Kaikilla (äänessä olijoilla) sama ote asiaan, suunnilleen näin: hitsi kun on makeet saundit, kiihtyyks tää niinkuin kelkka. Oisko myynnissä, soita jos myyt ! He siis mielsivät 2-t äänet rajun tehon tunnuksiksi.

Tässäpä ohjekirjojen käännöksistä kuultu (ei siis todennettu) tapaus. Erään laatumerkin (keulalla 3-sakarainen tähti; alasakarat osoittavat, missä on hinauslenkit ja yläsakara viisaa sinne, mistä apua pyydellään) ohjekirjat suomennettiin aikoinaan Otaniemen teekkareilla. Säästölinja päättyi siihen, kun W 123:n ohjekirjan eräällä sivulla luki suositus kääntyä välittömästi lähimmän Toyota-huoltokarjaamon puoleen.

"Tuosta Warren koneen äänestä me vanhat pierut oomme kai aikalailla yhtä mieltä."
Aikanaan kun ralleja tuli seurattua aktiivisesti, kuuli jo kaukaa, kun Simo Lampinen tuli RinTinTin Saabillaan.