Ladaboard

no mädättäminenkin kunniallisesti originaalina on kuitenkin parempi kuin raiskata ne ajokuntoon tuunaamalla.

Ekä ole . Autot tykkää siitä että niillä ajetaan

Vanja-eno kirjoitti:Ekä ole . Autot tykkää siitä että niillä ajetaan

Juuri näin.

erityisesti ton sinisen 2103:n osalta oli paljon parempi hakea se mätänemään arvokkaasti kuin että mummeli olisi laitanut sen suoraa paalattavaksi, oli enää päivästä kiinni eikä autoa edes yritetty myydä kenellekään tuurilla ehdittiin väliin.

nyt auto toimii kivasti pihan koristeena ja jos sattuu mätänemään niin on siinä kuitenkin paljon hyviä orkkisosia joita joku entisöitsijä saattaa kipeästi tarvita. eikä tämä nyt vielä tarkoita etteikö kyseistä autoa voisi vaikka ottaa ajoonkin joskus!

Vanja-eno kirjoitti:Ja se vasta kamalaa katseltavaa olisi jos Jussin farmilla mätänisi ruohikon seassa komea ja hienokuntoinen Volga

no niin siinä on vain käynyt, Volga 24 seisoo tuolla tontin perällä, toisinaan sitä on siirretty UAZilla hinaamalla paikasta toiseen. ensimmäisen talven seisonnassa ryytyi startti ja eihän tota sitten millään saa käymään, varsinkin kun sytkän puolella varmasti jotain häikkää kun ei startin toimiessakaan ollut mikään herkkä käynnistyjä. Jarruista on päästetty mehut pois, kun tahtoo jarrut jumiutua koko ajan ja on tosi raskas hinata. Autohan jäi verottamatta (viron tuonti) kun alkuun oli muita kiireitä ja sitten toi startti alkoi ryytymään, sitten vielä Ilkan Volgan tutkinnan yhteydessä hoksattiin että tosta autosta ei löydy ollenkaa runkonumeroa, joka ehdottomasti pitäisi olla. Mutta ei tota osiksikaan viitsi laittaa, nättikoriste, vähän maalit hilseilee irti, taisin mä viime kesänä käydä kerran istumassa Volgassa ja fiilistelemässä. Sen mitä kerran entisellä Ilkan Volgalla ajoin, niin ei se kyllä mikään huippu käyttöpeli ole, mutta varmasti parempi kuin ikäisensä vastaavankokoiset autot.

Tervehdykset toivottelen.
Ensimmäinen kokemukseni Volgasta on siltäajalta, kun ne tulivat Suomessa myyntiin, jotakin 50luvun alkupuolta. Enoni oli ostanut sellaisen taksiin. Tulivat sitten meille kylään ja samalla näyttämään uutuutta. Se oli vaaleansininen gromilistoin ja kauriinkuvalla konepeitossa varusteltu. Oli se hienon näköinen. Seuraavana päivänä rupesivat sitten kokeilemaan ajopeliä, eno hoputti isääni ajamaan, mutta hän ei ollut erikoisen halukas, eikä hänellä ollut ajokorttia. Aikansa houkuteltuaan eno sai isäni kuskinpaikalle ja koeajamaan. Meillä oli laaja perunapeltojen ympäröimä pihamaa. Jossa toisella laidalla oli navetta ja talli. Auton laittoivat käyntiin ja sisällä suut kävivät ja kädet huitoivat, olisiko tehosteena ollut jotain pahanmakuistajuomaa. Äkki Volgan moottori nosti kierroksia ja lähti taaksepäin, vaikka edessä olisi ollut enemmän tilaa. Auto pysähtyi 0,5m ennen tallinseinää. Ovet aukesivat ja ulos tuli kaksi kalpeaa ja hiljaista miestä. Lopulta eno sanoi, että miksi sinä lähdit taaksepäin, no sinähän se laitoit vaihteen päälle ja suunnan valitsit. Niinpähän tuo taisi olla tuumasi eno. Meni kuskiksi ja ajoi autonsa hieman kauemmaksi seinästä ja totesi, että kokeillaanhan uudestaan. Isältäni kuului murahdus ja hän kääntyi lähtien kävelemään kohti pirttiä. Eno tuumasi, että eihän tuo ollut likelläkään, kun välistä sopi kävelemään. Sitten olisi ollut lähellä jos sanomalehdensivu ei olisi sopinut väliin. Sellainen kokemus Volgasta. Meni ainakin 30v ennenkuin isäukko istui kuljettajan paikalle minun Wolkkariin ja sekin reissu päättyi ojaan. Sen jälkeen hän ei istunut kuskinpaikalla.

Ukki kirjoitti:Ensimmäinen kokemukseni Volgasta on siltäajalta, kun ne tulivat Suomessa myyntiin, jotakin 50luvun alkupuolta.

50-luvun loppupuolta tarkoittanet, tulikos Volga suomeen muistaakseni vuonna 1957

Tervehdykset toivottelen.
En muista kuin sen, että jotakin 50 lukua se oli. Arvasin vain, kun ei sitä silloin siinä iässä tullut vuodet edes mieleen. Nyt ei enää ole vuosiluvuilla ja niiden muistamisella erikoista tarvettakaan. Pääasia, että ns. auringonkiertoja näkee ja kokee. Ajaksi kutsuttuja kalenterimerkkejä on eteenpäin. Vuosi 2009 on ihan koskematon, ei minkäänlaista omaa merkintää, joten ollaan ja elellään vaikka Kelan kiusaksi, kun eihän sitä muuta piruutta enää tule tehdyksi. Niin ja tietysti täällä Lada-palstoilla olla hänkkäröimässä.

Muistan hyvin kun ensimmäinen Volga tuli paikkakunnalle. Tuttu taksimies osti sellaisen. Erityisesti jäi mieleen muovisuojukset penkkien päällä, kaatuva etupenkin selkänoja, jollaista ei ennen oltu nähty, läpinäkyvä kaari nopeusmittarin päällä ja se tuoksu.
Ja aika oli 50-luvun loppupuoli.

Lada-Jussi kirjoitti:

Vanja-eno kirjoitti:Ja se vasta kamalaa katseltavaa olisi jos Jussin farmilla mätänisi ruohikon seassa komea ja hienokuntoinen Volga

no niin siinä on vain käynyt, Volga 24 seisoo tuolla tontin perällä, toisinaan sitä on siirretty UAZilla hinaamalla paikasta toiseen. ensimmäisen talven seisonnassa ryytyi startti ja eihän tota sitten millään saa käymään, varsinkin kun sytkän puolella varmasti jotain häikkää kun ei startin toimiessakaan ollut mikään herkkä käynnistyjä. Jarruista on päästetty mehut pois, kun tahtoo jarrut jumiutua koko ajan ja on tosi raskas hinata. Autohan jäi verottamatta (viron tuonti) kun alkuun oli muita kiireitä ja sitten toi startti alkoi ryytymään, sitten vielä Ilkan Volgan tutkinnan yhteydessä hoksattiin että tosta autosta ei löydy ollenkaa runkonumeroa, joka ehdottomasti pitäisi olla. Mutta ei tota osiksikaan viitsi laittaa, nättikoriste, vähän maalit hilseilee irti, taisin mä viime kesänä käydä kerran istumassa Volgassa ja fiilistelemässä. Sen mitä kerran entisellä Ilkan Volgalla ajoin, niin ei se kyllä mikään huippu käyttöpeli ole, mutta varmasti parempi kuin ikäisensä vastaavankokoiset autot.

No hemmetti kai teillä päin on jossakin latoja tai navettoja joihin ne autot saa turvaan? Osta vaikka sellaisia telttatalleja.

Tässä olisi aika hyvin tohon Ukin kertomaan Volgaan sopiva kuva 1.sarjan Volga, taksimies ja eikös Kajaanissa ollut vielä "Oulun rekisteritunnuksetkin" ? Väri ei vaan taida natsata.

Yleisestihän Volgat oli takseina silloin ennenaikaan. Meidän perhekin teki useita kyläreissuja Volgan kyydissä, naapurissa oli taksivolga. Hyvä kyyti, ei silloin osannut parempaa toivoa. Hevosellakin piti joskus Volgaa vetää käyntiin...

Tervehdykset toivottelen.
Kyllä on ollut Oulunlääniä. Nyt on Pohjoissuomenlääni johon kuuluu myös entinen Lapinlääni, eli puoli Suomea. En tunne perhettä, mutta rekisterikilpi on tuttu, minulla oli Jawa 350 sport ja siinä oli OP-10. Kuva on otettu varmaankin jossakin Oulujoen varressa, ihan näyttästää siltä. Volga saattaisi olla väriltään vaaleanruskea. Muistelen, että Volgassa oli radio josta myös kuului. Konepellin kauris on nätti koriste.

mä tykkään enemmänkin tuosta ykkössarjalaisen nokkaa koristavasta tähdestä, harmi että se jäi varsin pian pois.

Onkohan Suomessa yhtään säilynyttä Volgaa tuolla 1.mallin maskilla?