Ladaboard

Monilla ihmisillä ei ole kovinkaan tiukkaa velvollisuudentuntoa. Ja kun touhutaan vähän siellä ja täällä ja tuolla ja rahakin loppuu ja onhan niitä rojekteja...

Minä kyllä ilmoitan aina kaikesta hyvinkin tarkkaan ja pidän sopimukset. Ja jos joudun perumaan tai muuttamaan niin pyrin aina neuvottelemaan.

En kuitenkaan voi olettaa että muut tekevät samoin. Tämä on tietysti valitettavaa.

Jos on maksettu pankissa niin kyllä kai se maksu n kirjattu ellei sitten ole mennyt tilinumero väärin. Tämä ei ole kovin yleistä nykyään, mutta niinkin on käynyt. Väärä numero ei aina herjaa.

Mutta jos on maksettu niin luulisi että tavaraa huudellaan lähetettäväksi.

Kyllähän näiden kauppojen kanssa tarkkana, mutta joustavana saa olla.

duster73 kirjoitti:jos mieli muuttuu,niin eikö siitä kerrota?eikä ainakaan väitetä,että olen ne nyt maksanut?niinkuin tässä tapauksessa heppu sanoi,että rahat on laitettu mun tilille ja vielä oikein pankissa käyty maksamassa.

Olishan se reilua myyjää kohtaan jos kerrottaisiin ettei tavara enää kiinnostakkaan. Tietäisi alkaa kauppaamaan uudelleen eikä pitää vaan nurkassa että josko se vielä tavaran ostais.

eniten tässä minua tosiaan ihmetyttää se,että ostaja on sanonut osat maksaneensa.kuitenkaan näin ei ole käynyt,tai ainakaan minun tilille ei ole niitä maksanut.hätäisempi olis jo lähettänyt nuo.itselle joskus tullut osat kotiin,ennen kuin myyjällä on edes näkynyt rahat tilillä.

Ilmeisesti tarkoitus onki/olikin saada sinut lähettämään tavarat (ilman maksua). Radoita josku kun kauppasin niin törmäsin tähän ilmiöön, maksoin jo tilillesi, laita heti tulemaan niin saan viikonlopuksi tai joksikin muuksi "tärkeäksi" päiväksi. Koskaan en tuntemattomalle lähetä mitään ennen rahojen saapumista, toki suosinkin siksi kokoontumisissa käytävää kauppaa. Ostaja näkee tavaran ja maksaa, ei mitään puheita jälkeenpäin. (toki monia kertoja on ollut tavaraa mukana mitä ei ole sitten kukaan tullut lunastamaankaan, vaikka kokoontumiseen kaupat sovittu)

Moi,

Näistä puheista tulee mieleen eräs tapaus.

Minä tunsin 20 vuotta sitten sellaisen vanhemman miehen, jolla oli kai sellainen persoonallisuushäiriö. Hänellä oli sen verran omaisuutta ettei häntä köyhäksi voinut sanoa. Eronnut mies, vähän erakkomainen joka kävi tylsässä työssä ja harrastuksena yksinäisyyteen soitteli Keltaisen pörssin ilmoituksiin. Oli ostavinaan kaikkea, autojakin ja piruuttaan kävi kauppaa vaikka ei aikonutkaan ostaa mitään.Hän sai suurta tyydytystä siitä kun sai henkisen yliotteen myyjästä, ja esimerkiksi tingittyä valmiista hinnasta. Hän ilahdutti myyjiä kun kertoi heille että hän lähteekin tästä samantien katsomaan "tavaraa" eikä tietenkään koskaan lähtenyt minnekään.

Aina puhelujen jälkeen hänellä oli tapana päästää pitkät naurut, että olipa tyhmä myyjä. Hän sai näistä puheluista iloa yksinäisyyteen ja jonkinlaista tyydytystä.Tavallaan se oli eräänlaista vallankäyttöä jonka joku psykologi osaisi paremmin selittää.

Hahhah, en tiedä itkeäkö vai nauraa Jouskan jutulle

Moi,

Juu tosi juttu tämä minun tarina on. Kaikki tapahtui vielä silloin 90-luvun laman aikana jolloin useammat ihmiset olivat pikemminkin myymässä tavaraa kuin ostamassa. Tämä mieshän pääsi sitten nautiskelemaan oikein kunnolla toisten harmiksi.