Alunperin meitä oli kolme kaverusta, Helsingin parhaan baarin, eli Kallion Majava-Baarin, vannoutuneita kanta-asiakkita. Elettiinköhän vuotta 2008 ja siinä tuopin ääressä tulimme porukalla siihen lopputulokseen, että jokainen tarvitsee autoa silloin tällöin. Palaset loksahti kohdalleen ku tajuttiin että, työkaverilla oli vanha jalkaproteesin värinen kanttilamppu viisyliysi 1200ässä, möisköhän se sen pois. Noh ensimmäinen hintapyynti oli 500€ kauppoja ei vielä syntynyt mutta kunnes hinta putosi puoleen, kaupat oli tosiasia. Paarin pihaan parkeerattuamme, ravitsemusliikkeen omistaja liimasi heti konepeltiin baarin majava-tarran. Kilpailevalla ravintolalla on Hummeri, Majava-Baarilla V***u Lada!
Kanttiksella sitten huristeltiin viitisen vuotta, euroja paloi huoltoihin niin ettei perse kestäny. Varmaankin kaikki kulutusosat tuli vaihdettua. Sitten kun viiminen hajoava osa korjattiin, niin se ensimmäisenä vaihdettu palikka taas petti. Kuitenkin baarissa polleena paukuteltiin henkseleitä Ladan luotettavuudesta, sillä seurauksella että, piti lähteä bissen panoksella ajamaan Kalliosta Kilpisjärvelle.
Reissu meni täysin ongelmitta, päästiin jopa kotiin ja kaljat saatiin.
Kanttis alkoi käymään lompakkolle liian raskaaksi ja kiinnostus alkoi hiipumaan. Kanttiksesta oli luovuttava tai purettava lihalaatikoihin. Mielessä kävi myös korin paalaaminen baariin Ladistien vakiopöydän pöydänjalaksi. Mutta on kuitenkin niin paljon hienoja muistoja, ettei tällaista kohtaloa Laukkaselle toivoisi...
Ladismi oli kuitenkin vienyt miesten sydämen ja aina haaveissa ollut, oma helmikuntoinen Nappisilmä kaiveli mieltä.
Vuoden verran nettiautoa kroonisesti selaillen, elokuussa 2014 se sitten löytyi!!
Beaver-Lada "undercover edition", minuutinyliysi 1200ällä!
Lauttasaarelainen mummukka oli ostanut Nappiksen vuonna -85, Konelasta uutena. Ajellut vain kesäisin. Joku tämän mummon naapuri joka harrasteli museoautoja iski silmänsä tähän yksilöön, ja osti tämän pois vuonna 2000. Neljä vuotta oli tällä harrastelijalla, mutta hänellä oli muitakin projekteja, niin ettei aikaa nappikselle juurikaan jäänyt ja hän möi espoolaiselle vanhemman liiton herrasmiehelle kesäautoksi, vuonna 2004. Tämä ajeli kesämökkireissuja seuraavat kymmenen vuotta, kunnes luopui siitä meille.
Ostohetkellä Nappiksella oli ajettu huimat 78tkm, Hyvin huollettu, teknisesti kaikki kunnossa, pelleissä ei ollut muuta sanomista, elämän tuomien pikku lommojen lisäksi, kuin tulitikkuaskin kokoinen pintaruoste varapyörän kotelossa. Tämäkin korjattiin pari viikkoa sitten kun helmat maalattiin koko auton ympäri uusiksi, ja teetetiin täydellinen ruostesuojaus, myllytettiin ja kovavahattiin.
Vaikka tämä niin kliseiseltä kuulostaakin niin tämä on todistettavissa, täydellisestä huoltohistoriasta. Huoltokirja on siis täydellinen, 10 vuoden ruostesuojausohjelma toteutunut täydellisesti, vino pino kuitteja, alkuperäiset työkalut, jopa alkuperäisen kauppiaan käyntikortti löytyy...
Ja näkeehän tuon jo sokeakin että kuinka mintissä kuosissa Lapanen on, jos ei muuten niin kuulee käyntiäänestä.
Ja ihan käyttöautoksi ajateltiin, ensi talvi taitaa olla Napille ensimmäinen. Mielestämme Ladalla PITÄÄ ajaa talvella, koska sitä varten se on valmistettu.
No mutta, tämä Lada on tullut jäädäkseen ja Ladismista tuli todellakin sairaus!
Tässä vielä kuva veljeksistä ennen kanttiksen myyntihetkeä. Lopulta Kanttiksen pelastajaksi löytyi nuorempi jantteri Oulunkylästä. Hän tuli hakemaan kanttiksen pois viidellä sadalla. Sanoi että aikoo pitää alkuperäisen Majava-Ladan imagoa yllä, ja pari kertaa on paarissa käynyt morjestamassakin. Eli hyvään kotiin meni.
Seuraavaksi on suunnitelmissa nappikseen mustat kilvet (korjaus: museorekisteröiti) ja eeppinen Tour De Europe määränpäänä International Lada Meeting, Unkarissa.
Sen pituinen se.
