Aluksi tyrmäsin heti, en minä voi niistä luopua, tai tässä tapauksessa siis sedanista, mutta kelailin sitten asiaa. Sedanin myynti pelastaisi talouteni ainakin hetkellisesti. Lisäksi en tarvitse kahta autoa mihinkään ja niistä on perkeleesti kuluja.
Mutta... Se on ollut mulla kohta 2 v ja olen kiintynyt siihen kuin perheenjäseneen
Toisaalta jos myisin sen tälle kaverille, toimisin sen huoltajana edelleenkin. Enhän voisi katsoa vierestä, jos se kituu huollon puutteessa. Eikä tämä kaverini mitään ymmärrä autoista. Säilyttäisin siis kontaktin siihen edelleen ja pystyisin jopa vaikuttamaan sen vointiin.
Toisaalta sitten tuntisin olevani vastuussa siitä ikuiseen, ihan kuin hintaan sisältyisi elinikäinen takuu
Soittaisinko mä sille joka ilta miten mun Lada-vauva pärjää??
Entä olisiko oikein riisua siitä kaikki hienot kilkkeet kuten sumarit, ralliratin ym, vai onko ne osa sen sielua jo?

"Suurin osa kalustosta on ulkotiloissa olosuhteiden pakosta, mutta se lohduttaa vähän kun kalusto huononee kuitenkin hitaammin kuin prässissä" (tai tuningissa)